Browsing by Subject "yhteistyö"
Now showing items 1-10 of 10
-
(2019)Tutkimuksen tavoitteena oli esittää kasvinviljelytilojen yhteisen tuotantoyhtiön toimintamalli ja selvittää, minkälaisia etuja ja haittoja tuotantoyhtiömuotoiseen tuotantoprosessiin siirtyminen aiheuttaa. Lisäksi tutkielmassa selvitettiin olennaisia kysymyksiä tuotantoyhtiön perustamiseen liittyen. Tutkielma koostuu teoriaosasta ja empiirisestä osasta. Teoriaosiossa käsiteltiin aihepiiriin liittyviä käsitteitä, esiteltiin tuotantoyhtiön toimintamalli ja esitettiin suuruuden ekonomian mukanaan tuomat taloudelliset hyödyt. Empiirisessä osiossa tutkittiin tapaustutkimuksen keinoin viittä toiminnassa olevaa tuotantoyhtiötä. Tapaustutkimus suoritettiin teemahaastatteluna ruotsiksi, sillä haastateltavat olivat kaikki äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Haastatteluista kolme tehtiin Ruotsissa ja kaksi Suomessa. Tutkittavat tapaukset olivat keskimääräisiä maatalousyrityksiä selvästi suurempia vaihdellen 600 hehtaarista 1000 hehtaariin. Suomessa vuonna 2017 keskimääräinen maatila oli pinta-alaltaan 47 hehtaaria (Luke 2018). Niin kirjallisuudessa kuin teemahaastatteluissa tuli ilmi, että tuotantoyhtiöllä on pystytty alentamaan yksikkökustannuksia. Saavutettu kustannussäästö vaihtelee tilakohtaisesti ja pääsääntönä on, että pienemmät maatilat hyötyvät yhteistyöstä enemmän kuin lähtökohtaisesti suuremmat maatilat. Strategisen yhteistyön, kuten tuotantoyhtiön, huomattiin tuottavan myös sosiaalisia hyötyjä. Sairastapausten sattuessa henkilöriski ei realisoidu täysimääräisesti, sillä useamman henkilön yrityksessä yhden henkilön poissaolo pystytään helpommin korvaamaan kuin yhden henkilön yrityksessä. Lomien järjestäminen on myös helpompaa, kun yhden henkilön merkittävyys yritykselle on suhteessa pienempi. Tuotantoyhtiön haittana voidaan pitää useammasta päättävästä henkilöstä johtuvaa päätöksenteon hidastumista ja yrittäjän kokemusta itsenäisyyden menetyksestä. Haasteltavien käsitys, oliko useampi päätöksentekijä enemmän vahvuus vai heikkous, vaihteli tapauksittain.
-
(2024)Muutosta kohti vähäpäästöisempää rakentamista ajavat useat megatrendit, kuten ilmastonmuutos, urbanisaatio ja luonnonvarojen ehtyminen. Rakennusteollisuuden päästöjen ollessa merkittäviä on yhdeksi ratkaisuksi noussut puukerrostalojen määrän kasvattaminen rakentamisessa. Suomessa puukerrostaloasuntojen määrä ei ole kasvanut halutulla tavalla, vaikka poliittista tahtotilaa tuntuisikin löytyvän. Aikaisempien tutkimusten valossa erityisen merkittäviksi tekijöiksi puurakentamisen valtavirtaistumisessa on tunnistettu kunta- ja elinkeinotoimijoiden päättäjien ja vaikuttajien asenteet, tahtotila ja sujuva yhteistoiminta. Näiden toimijoiden välistä yhteistyötä ei olla kuitenkaan tutkimuksissa toistaiseksi laajasti selvitetty, vaikka niiden rooli puurakentamisen edistäjinä on tunnistettu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli luoda parempi käsitys kunta- ja elinkeinoelämän päättäjien näkemyksistä puukerrostalorakentamisen ja -asumisen riskeistä ja mahdollisuuksista sekä selvittää näiden toimijoiden välistä yhteistyötä puukerrostalorakentamiseen liittyen. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten kaupunkien- ja elinkeinoelämäpäättäjät näkevät roolinsa puukerrostalorakentamisen ja -asumisen kehittämisessä sekä minkälaisia alueellisia eroja päättäjien näkemyksissä on tunnistettavissa. Teemahaastattelujen keinoin selvitettiin näiden toimijoiden näkemyksiä yhteensä 14 asiantuntijahaastattelussa, joissa edustettuina oli suomalaisten kaupunkien ja alueiden kunta- ja elinkeinoelämän päättäjiä maantieteellisesti eri puolilta Suomea. Tulokset osoittavat, että kunta- ja elinkeinoelämän päättäjät pitävät rooliaan merkittävänä puukerrostalorakentamisen ja -asumisen kehittämisessä. Puukerrostalorakentamisen suurimmaksi hyödyksi nousi esiin sen ilmastonäkökulma: puurakentamista pidettiin vihreämpänä ja ilmastoystävällisempänä rakennustapana kuin esimerkiksi betonirakentamista. Puukerrostaloasumisen eduiksi nousi vastauksissa puun miellyttävyys materiaalina sekä puun terveyshyödyt. Puukerrostalorakentamisen riskeissä päättäjiä huolestutti erityisesti paloturvallisuus. Päättäjiä huolestutti laajasti myös puukerrostalojen äänimaailma: esimerkiksi se, että puukerrostalot pitää äänieristää paremmin, lisäisi osaltaan rakentamisen kustannuksia ja vähentäisi puukerrostaloasuntojen houkuttelevuutta. Keskeiseksi havainnoksi kunta- ja elinkeinoelämän päättäjien vuorovaikutussuhteesta puukerrostalorakentamisen edistämiseksi nousi ristiriitaisuus päättäjien kokemuksien välillä. Elinkeinoelämän päättäjät kokivat tämän yhteydenpidon olevan pääsääntöisesti toimivaa ja aktiivista, kun taas kuntapäättäjät olivat paikoin jyrkästikin erimieltä. Kuntapäättäjien puolelta keskustelua kaivattaisiin enemmän ja toivottiin elinkeinoelämältä aktiivisempaa otetta molemminpuoliseen tiedon jakamiseen ja ymmärryksen kehittämiseen. Haastateltujen päättäjien vastauksissa oli puolestaan havaittavissa alueellista vaihtelua, varsinkin elinkeinoelämän päättäjien osalta. Erityisesti tämä korostui siten, että maakunnissa, joissa metsäteollisuudella on merkittävä rooli, puukerrostalorakentamiseen määrän lisäämiseen suhtauduttiin kaikkein positiivisimmin ja koettiin, että se voisi piristää alueen elinkeinoelämää esimerkiksi luomalla työpaikkoja ja kerryttämällä verotuloja.
-
(2016)Tässä tutkimuksessa keskityttiin toiminnan eli tässä yhteistyön merkityksen ymmärtämiseen yrittäjän näkökulmasta sekä myös säännönmukaisuuksien etsimiseen harjoitetuista yhteistyömuodoista. Tavoitteena oli selvittää, millainen strateginen merkitys harjoitetulla yhteistyöllä on kullekin yrityskokonaisuudelle ja mitä kustannuksia sekä hyötyjä yhteistyöstä syntyy. Lisäksi haluttiin selvittää rehun tuotantoon ja lannan käyttöön liittyvien yhteistyömuotojen ja riskin yhteyttä yrittäjän näkökulmasta, sekä saada tietoa yrittäjien kehitysajatuksista yhteistyöhön liittyen. Tutkimuksen aineisto hankittiin teemahaastatteluilla Pohjois-Savon alueelta maalis˗syyskuussa 2015. Haastatteluita tehtiin yhteensä kahdeksan, niin että neljä haastattelua tehtiin kasvinviljelytilan yrittäjille ja neljä kotieläintilan yrittäjille. Kahdesta yhteistyösuhteesta haastateltiin sekä kasvinviljely- että kotieläintilan yrittäjää, joten aineisto käsittelee kuutta eri yhteistyösuhdetta. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, jonka jälkeen aineistoa luokiteltiin sekä aineistolähtöiseen että ohjattuun sisällönanalyysiin perustuen. Aineistossa esiintyvä kasvinviljely- ja kotieläintilan välinen yhteistyö asettui aikaisempaan tutkimukseen pohjautuvien luokitusten perusteella löyhän verkostoitumisen ja tiiviimmän, strategisen yhteistyön välille. Yhteistyön hyödyiksi haastatellut yrittäjät nimesivät erityisesti kustannusten ja ajan säästön, mutta myös vaikeammin rahallisesti määriteltäviä hyötyjä nimettiin useita. Yhteistyö koettiin pääosin maatalousyrityksen kokonaisriskiä pienentäväksi tekijäksi. Suurin osa haastatelluista halusi syventää olemassa olevaa yhteistyösuhdetta. Osalla haastatelluista oli myös lähes valmis suunnitelma tai aikomus uuden yhteistyökuvion aloittamisesta.
-
(2015)Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa suomalaisten maatalousyritysten välistä yhteistyö-tä. Tutkimuksessa selvitettiin minkälaista yhteistyötä maatalousyrittäjät keskenään tekevät ja keiden kanssa. Lisäksi selvitettiin kuinka merkittävinä tietyt yhteistyön hyödyt ja esteet koettiin. Tutkimuksen aineisto hankittiin sähköisellä kyselyllä keväällä 2014. Kyselyn aineisto analysoi-tiin kvantitatiivisesti käyttäen luokitteluja, ristiintaulukointeja, faktorianalyysiä ja logistista reg-ressioanalyysiä. Kyselyyn vastasi 411 suomalaista maatalousyrittäjää. Kyselyyn vastanneista maatalousyrittäjistä valtaosa tekee jonkinlaista yhteistyötä muiden tilal-listen kanssa. Yhteistyötä tehdään eniten kasvi- ja maitotilojen kanssa. Merkittävimmäksi yh-teistyön hyödyksi koettiin koneiden korkeampi käyttöaste. Yhteistyön esteistä merkittävin oli halu säilyttää itsenäisyys päätöksenteossa. Kyselyyn vastanneiden keskuudessa yhteistyön te-kemiseen ei vaikuttanut vastaajan ikä, tilan koko, koulutus eikä tuotantosuunta. Sen sijaan yh-teistyön tekemiseen vaikuttivat asenteet yhteistyötä ja etenkin sen esteitä kohtaan.
-
Mehiläistaloutta ja hunajantuotannon taloudellisuuden edellytyksiä ja tulevaisuuden näkymiä Suomesta (2015)Tämän pro-gradu tutkielman tarkoituksena oli selvittää mehiläistalouden tilaa ja hunajantuotannon taloudellisuuden edellytyksiä ja mehiläistarhauksen tulevaisuuden näkymiä Suomesta. Tutkimuksen teoriaosuus perustuu kirjallisista lähteistä ja asiantuntijahaastatteluin saatuun tietoon pääosin suomalaisesta mehiläistarhauksesta sekä kirjallisuuteen yrityksen menestymisestä ja taloudellisesti kannattavan yritystoiminnan edellytyksistä. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen aineisto kerättiin esitutkimuksen kaltaisena lomakekyselynä 23 mehiläistarhaajalta vuonna 2009 ja teemahaastattelemalla kahdeksaa ammatti- tai puoliammattitarhaajaa marraskuussa 2010. Huolimatta hunajan ennätyksellisen alhaisesta hinnasta ja mehiläisalla vallinneesta alakulosta tutkimusaikaan, tarhaajat luottivat parempaan tulevaisuuteen ja hunajan hinnan nousuun, kunhan kaikki tarhaajat saadaan tietoisiksi hunajan todellisista tuotanto- kustannuksista. Vastaajat uskoivat myös, että tarhaajat omilla toimillaan voivat vaikuttaa niin hinnan korotukseen, satotason nostamiseen kuin talvitappioiden vähentämiseen. Työkustannuksia oli tarhaajien mukaan mahdollista pienentää tuotantoa tehostamalla, työvaiheita karsimalla mm. logistiikkaa parantamalla. Yhteistyön lisäämisen tarhaajien kesken katsottiin parantavan taloudellisen menestymisen lisäksi muunkinlaista hyvinvointia. Tuotantoympäristössä tapahtuvista muutoksista ja uhkista huolimatta tarhaajat uskoivat mehiläistarhauksen parempaan taloudelliseen tulokseen tulevaisuudessa.
-
(2019)Metsä on kautta aikojen ollut tärkeä suomalaisille, joten jokaisella suomalaisella on jonkinlainen suhde metsään. Metsäsuhde voi perustua erilaisiin asenteisiin tai kokemuksiin ja se voi muuttua ajan kuluessa. Ympärillä olevien aikuisten sekä lapsille tarjottavien kokemusten on todettu vaikuttavan vahvasti lasten metsäsuhteeseen. Kouluilla on siis suuri rooli lasten metsäsuhteen rakentumisessa. Nykylasten moniarvoinen metsäsuhde on tärkeä tulevaisuuden kannalta, sillä metsään kohdistuu nykyaikana suuri käyttöpaine, joka herättää kysymyksiä metsän käytöstä. Lapset päättävät tulevaisuudessa, miten metsää käytetään ja miksi, joten heillä tulisi olla perustietoa metsästä ja yleisesti luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Näiden seikkojen takia tämä tutkimus keskittyy kuvaamaan metsäopetuksen toteutusta peruskoulun luokilla 7-9 biologian opettajien näkökulmasta. Tutkimuksessa haastateltiin neljää yläkoulun biologian opettajaa, joiden vastausten pohjalta laadittiin kyselylomake. Kyselylomake jaettiin opettajien suosimissa ryhmissä sosiaalisessa mediassa sekä sähköpostitse muutamille opettajille. Haastatteluiden tuloksia analysoitiin tekstianalyysillä ja kyselyn tuloksia jakaumien sekä taulukoiden avulla. Kyselyn tuloksia ei analysoitu tilastollisin menetelmin, koska vastauksia tuli niin pieni määrä. Tutkimuksen haastatteluiden ja kyselyn tulokset mukailivat toisiaan. Metsäopetus tapahtuu lähinnä kahdeksannen luokan biologian oppiaineessa. Metsäaiheita opetetaan metsässä joskus, mutta opetusta haluttaisiin järjestää enemmän metsässä. Ulkona opettamiseen vaikuttaa ainakin koulun etäisyys metsästä, aikarajoitteet, lukujärjestyksen joustamattomuus sekä rahoituksen puute. Samat rajoittavat tekijät nousivat esille myös metsätapahtumiin osallistumisessa sekä oman metsäpäivän järjestämisessä. Mikäli metsätapahtumiin pystyy osallistumaan, niiltä toivottiin elämyksellisyyttä ja toiminnallisuutta. Tulokset osoittavat, että metsäopetuksen keskeisiä teemoja ovat lajintunnistus, metsän ekosysteemi, metsätyypit sekä kasvupaikkatekijät. Metsäteollisuuden ja metsätalouden aiheet jätetään vähemmälle huomiolle, mikäli kohdataan aikarajoitteita. Koulun ulkopuolisia asiantuntijoita sekä metsäalan asiantuntijoita hyödynnetään harvoin, mutta monipuolista asiantuntijuutta kuitenkin kaivattiin, erityisesti metsätalouden ja metsien kestävän käytön, metsäteollisuuden ja sen tuotteiden, riistanhoidon, biotalouden ja kiertotalouden osa-alueisiin. Asiantuntijoita ei käytetä, koska aikaa ei ole tarpeeksi, koska ammattilaisia ei löydetä tai koska hyöty on koettu liian pieneksi. Yhteistyö metsäalan toimijoiden kanssa on lähinnä yhdistys- ja järjestöpainotteista, mutta myös metsäalan yrityksiä käytetään jonkin verran. Yhteistyö keskittyi lähinnä Metsävisaan, vierailijaluentoihin sekä erilaisiin metsäpäiviin tai tapahtumiin. Koulun ulkopuoliselta yhteistyöltä toivottiin pääasiassa vierailuja yrityksiin sekä metsään. Opettajat pitivät yleisesti metsäopetusta tärkeänä, mutta nykyisen metsäopetuksen ei koettu tukevan moniarvoisen metsäsuhteen rakentamista kovinkaan hyvin. Uuden opetussuunnitelman mukaisia monialaisia oppimiskokonaisuuksia koettiin kuitenkin voivan hyödyntää metsäopetuksessa hyvin. Ainerajoja ylittävää opetusta ei kuitenkaan ole hyödynnetty kovinkaan paljon, vaikka suurin osa haluaisi hyödyntää sitä enemmän. Tutkimustuloksia ei voida pitää tilastollisesti merkitsevinä johtuen pienestä otoskoosta. Tutkimustulosten perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että nykyisessä metsäopetuksessa on puutteita, joita korjaamalla monipuolisemman metsäsuhteen rakentaminen yläkoulussa voisi olla mahdollista.
-
(2020)Background and the aim of the study: Based on previous literature, the cooperation between catering workers and early childhood educators is essential for providing special diets and food education activities in day-care centres. This cooperation is scarcely studied. Furthermore, while some research has been conducted in the school environment, the perceptions and roles of catering workers on food education have not been previously studied in the early education environment. Therefore, this thesis aimed to examine how catering workers and early childhood educators perceive their cooperation and to observe their dynamic in the day-care environment. Additionally, the aim was to explore what perceptions catering workers and early childhood educators have on food education, their role as food educators, and the relationship that children have with catering workers and the kitchen. Material and methods: The study was qualitative by design with an ethnographic emphasis. Observation and interview data were collected from four day-care centres in the Pirkanmaa region. In each day-care centre, data was collected for two days by observing a group mealtime and interaction moments between catering workers and early childhood educators. Mealtime observations were recorded using a form developed based on the Environment and Policy Assessment and Observation (EPAO) -tool. The children in the mealtime observation groups were mainly 2-5 -years old, though one group of 1-3 -years old was also studied. Besides observations, two interviews were conducted in each day-care centre: one with a catering worker and the other with an early childhood educator. Interviews (n=8) were performed as thematic interviews. Interview and observation data were combined in the analysis phase. The analysis was data-based content analysis. Symbolic interaction theory was used as a guide in data collection and as a reflection point for the results. Results and conclusion: Early childhood educators strongly emphasised mealtime related topics and the children’s role in food education during interviews. There were slight differences between early childhood educators´ descriptions of food education, which were similarly reflected in mealtime observations. Catering workers emphasised the properties of food and food appreciation more often than early childhood educators. Catering workers and early childhood educators experienced their cooperation to be rather good, though perceptions on what good collaboration included differed. Staff interactions were subject to constant change and cooperation was unique to each day-care centre. Data analysis from both observation and interviews revealed “the symbols of cooperation” as a common theme, which was divided into four categories: 1) flexible interpretation of the service contract, 2) staff parties, 3) a shared break room, and 4) an open kitchen door. Catering workers and early childhood educators considered children to perceive catering workers divergent from other adults but not unfamiliar. The kitchen was considered a place that interested children but remained a somewhat unfamiliar and forbidden place for them. Results provide new insight for the perceived and observed cooperation between catering workers and early childhood educators and their perceptions about food education. Despite the potential for cooperation and food education, childrens’ relationship with catering workers was described to be distant and, therefore, provides opportunity for further studies.
-
(2013)Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia elintarvikealan pk-yritysten nykytilaa sekä niiden tarjonnan kasvun esteitä ja rajoitteita. Tutkimuksessa selvitettiin lähiruokayritys-ten ja lähiruokaa edistävien tahojen käsitys lähiruoan tilasta ja kehityshaasteista. Lisäk-si tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia markkinointikanavia ja -strategioita lähiruoan tarjoajat hyödyntävät toiminnassaan, minkälaisia suunnitelmia lähiruokayrittäjillä on toimintansa laajentamisen suhteen, ja minkälaisten sisäisten ja ulkoisten tekijöiden lähi-ruokayrittäjät kokevat rajoittavan toimintaansa sekä sen laajentamista. Tutkimuksen teoreettisessa taustoituksessa perehdyttiin lähiruoan kehitykseen ja maata-loustuotteiden tarjontaketjun hallintaan. Tutkimuksen empiirisessä osiossa tutkittiin kysely- ja haastattelututkimuksen menetelmiä käyttäen lähiruoan tarjonnan nykytilaa sekä lähiruoan tarjonnan kasvun edellytyksiä ja esteitä. Asiantuntijahaastatteluita teh-tiin viisi kappaletta ja lähiruokayrittäjille suunnattuun kyselyyn vastasi 42 lähiruokayrit-täjää. Tutkimuksessa todettiin lähiruoan kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen olevan puutteel-lista. Haastatellut asiantuntijat pitivät lähiruoan tarjonnan kasvun esteenä yrittäjien us-kalluksen puutetta lähteä laajentamaan toimintaa sekä puutteita yrittäjien markkinoin-tiosaamisessa. Yritysten sijaintia ja pitkiä etäisyyksiä laajemmilta markkinoilta pidet-tiin haasteena. Lähiruokayrittäjät pitivät toimintansa kannalta merkittävimpinä esteinä ajanpuutetta, lainsäädännön vaatimuksia ja yritysten sijaintia. Yrittäjät olivat kuitenkin havainneet lähiruoan vahvistuneen kysynnän ja suurin osa yrittäjistä ilmoitti tavoitteek-seen laajentaa toimintaansa ainakin mahdollisuuksien mukaan. Yritystoiminnan laajen-tamisen kannalta merkittävimpänä esteenä yrittäjät pitivät lisätyövoiman palkkauksen tarvetta ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Yrittäjät pitivät toimintansa jatkuvuuden kui-tenkin turvattuna ja yksikään yrittäjä ei ilmoittanut aikovansa lopettaa yritystoimintaan-sa ainakaan seuraavan kahden vuoden aikana.
-
(2018)Suomen maatalouden voimakas rakennekehitys näkyy erityisesti kotieläintilojen koon kasvuna. Lisääntyneeseen työmäärään vastaaminen edellyttää tiloilta uudenlaista lähestymistapaa töiden organisointiin ja resurssien hankintaan. Oma työpanos ja investoinnit on järkevintä kohdistaa yrityksen ydintoimintoihin. Ydintoimintojen ulkopuolisia töitä, tukitoimintoja, voidaan ulkoistaa ja tehdä tilayhteistyönä tai oman työn ja edellä mainittujen keinojen yhdistelminä. Verkostoituminen on myös itsessään tehokas keino maatilan kilpailukyvyn parantamiseen. Puhtaassa verkostoitumisstrategiassa kukin tekee sitä, mihin on parhaat valmiudet, jolloin tuotannon tehokkuutta nostaa panoskäytön tehostumisen ohella erikoistumisen aikaansaama tuottavuuden kasvu. Urakoitsijat suorittavat arviolta noin 50 prosenttia maatalouden tuotannollisesta työstä Euroopan unionin alueella. Urakointiin erikoistuneiden koneasemien (contractors) tarjoamien konetyöpalveluiden merkitys Euroopan tasolla on suuri. Suomessa laajavastuinen ulkoistaminen ja peltoviljelytöiden kokonaisvastuun siirtäminen urakoitsijalle eivät ole vielä lyöneet itseään merkittävästi läpi, vaikka urakointialalla 2000-luvun kuluessa tapahtunut kehitys onkin ollut myönteistä. Puhdas ulkoistaminen on harvinaista sekä tavanomaisilla että monialaisilla tiloilla. Merkittävä enemmistö maataloustöiden urakoitsijoista on monialaisia tiloja, jotka saavat pääosan tuloistaan urakoinnin ulkopuolelta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää peltoviljelytöiden ulkoistamispäätökseen vaikuttavia tekijöitä suomalaisilla nautakarjatiloilla. Lisäksi pyrittiin arvioimaan, kuinka suuri rooli tietoisella strategisella ajattelulla on peltoviljelytöiden organisointitavan valinnassa. Peltoviljelytöiden ulkoistamista tarkasteltiin verkostoitumalla toteutettavana kustannusjohtajuusstrategiana, jossa kotieläintila erikoistuu ydinosaamisensa mukaisesti ja hankkii ydintoiminnoille välttämättömät tukitoiminnot ostopalveluina markkinoilta. Tutkimuksen yleisenä viitekehyksenä oli siten maatilan strateginen johtaminen ja erityisesti strategisen johtamisen resurssipohjainen näkökulma. Tutkimusaineisto hankittiin teemahaastattelujen avulla, joten käytetty tutkimusote oli puhtaasti laadullinen. Tutkimuksessa haastateltiin kymmenen suomalaista nautakarjatilallista, jotka ovat kaikki organisoineet tilojensa peltoviljelytyöt eri tavoin. Tutkimus oli tapaustutkimus, jossa ulkoistamista tarkasteltiin kymmenen eri haastattelutilan kautta. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin tekstiksi. Haastatellut yrittäjät voitiin jakaa analyysivaiheessa kolmeen yleisempään tyyppiin strategiassa ja töiden organisoinnissa havaittujen yhtäläisyyksien pohjalta. Nämä yrittäjätyypit olivat ulkoistajat, yhteistyöhalukkaat ja itselliset. Ulkoistamiseen liitettyjä hyötyjä ja ongelmia etsittiin aineistosta teemoittelun avulla. Teemoittelua tehtiin ensin teoriasidonnaisesti, minkä jälkeen sitä jatkettiin aineistolähtöisesti. Suomalaisten tilojen yhteistyö- ja urakointisuhteiden tiedetään rakentuvan vahvasti henkilöiden välisen luottamuksen pohjalle. Sama voitiin todeta myös tässä tutkimuksessa. Haastatelluista yrittäjistä vain kaksi oli joskus tehnyt urakoitsijan kanssa kirjallisen sopimuksen. Urakoitsijoiden käyttö täytti useimmilla tutkituilla tiloilla taktisen ulkoistamisen tunnuspiirteet. Tälle ovat ominaisia useiden toimittajien kanssa tehtävät löyhät ostosopimukset, joilla pyritään jo olemassa olevan, identifioidun ongelman ratkaisemiseen. Ainoastaan kolmen ulkoistajat-tyypin yrittäjän kohdalla voitiin peltoviljelytöiden ulkoistamista pitää harkittuna strategisena valintana. Tulokset antavat viitteitä siitä, että niin maatalousyrittäjien kuin urakoitsijoiden kustannustietoisuutta olisi syytä lisätä. Urakointiyrityksen määrätietoinen kehittäminen on vaikeaa toimialalla, jolla alihinnoittelu on yleistä. Kokonaisurakointipalveluiden yleistyminen Suomessa vaatisi myös erikoistumis- ja arvoketjuajattelun laajempaa omaksumista niin maatalousyrittäjien kuin urakoitsijoidenkin keskuudessa.
-
(2015)Kuluttajatutkimusten mukaan kotimaisilla luomukasviksilla on kysyntää, mutta tuotanto ei pysy kysynnän perässä. Luomuporkkanaa, -sipulia, -perunaa ja -parsakaalia tuotetaan monissa pienissä yksiköissä, jotka sijaitsevat etäällä toisistaan. Luomukasvisten kysyntä keskittyy suurimpiin kaupunkeihin. Vaikka vaihtoehtoisten jakelumallien suosio kasvaa, suurin osa luomutuotteista myydään päivittäistavarakaupan kautta. Tuottajien yhteistyötä tarvitaan riittävän volyymin ja toimitusvarmuuden järjestämiseksi kauppaketjuille, tukuille ja suurkeittiöille. Tutkimuksen teoriaosa pohjautui resurssiperusteiseen näkökulmaan, jota täydennettiin resurssiriippuvuusteorialla. Tutkimuksessa käytettiin sekä kysely- että haastattelututkimusta. Kyselytutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään luomukasvistuottajien keskeiset ostajaryhmät ja yhteismarkkinoinnin yleisyys. Haastatteluanalyysin pohjalta esitettiin pakkaamoyhteistyön hyötyjä tuottajille. Kyselytutkimukseen vastanneilla luomukasvistiloilla (n=31) tuotanto oli pienimuotoista ja alle hehtaarin tuotantoala tyypillinen. Luomukasvisten yleisin ostajaryhmä oli kuluttajat. Tilat sijaitsivat kaupunkien läheisyydessä, mikä varmisti suoramyynnille riittävän asiakaspohjan. Noin puolet tiloista (n=16) teki markkinointiyhteistyötä muiden luomukasvistuottajien kanssa. Yhteistyö oli yleensä satunnaista ja monenkeskistä. Tyypillisesti markkinointiyhteistyö liittyi kasvisten myyntiin. Esimerkiksi pakkaamista tehtiin harvoin yhteistyössä, mikä liittyy pieniin tuotantomääriin ja suoramyynnin yleisyyteen. Haastatteluanalyysiin valittiin neljä luomukasvistilaa, joilla oli sopimustuotantoa pakkaamon kanssa. Tilojen luomukasvisalat olivat keskimääräistä suuremmat ja tuotanto erikoistunutta. Luomukasvisten pakkaamisen lisäksi myynti ja markkinointi oli ulkoistettu. Analyysin perusteella tuottajat hyötyivät pakkaamoyhteistyöstä monella tapaa. Ulkoistamisen seurauksena he pystyivät keskittämään resurssinsa tuotantoon. Pakkaamoyhteistyö paransi sekä tuotteiden että palvelun laatua. Yhteisten toimintaperiaatteiden ja laatumerkkien avulla tuotteille saatiin lisää markkinavoimaa. Yhteistyön avulla voitiin hallita hävikkiä optimoimalla satoerien myynti ja etsimällä kakkoslaatuisille kasviksille markkinat. Suuremman hävikkiriskin erät pyrittiin myymään ajoissa tai ohjaamaan jalostukseen.
Now showing items 1-10 of 10