Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "yksikkökustannus"

Sort by: Order: Results:

  • Maitotilayritysten kustannusten minimointi ja maidon lisäsopimusmäärien myöntäminen rajoitetussa tuotannossa 
    Laajalahti, Pia (2023)
    Tutkimuksen taustalla oli Valion hankintaosuuskuntien siirtyminen raakamaidon sopimustuotantoon ja osuuskunta Maitosuomen tavoite kohdentaa meijerin jalostuskapasiteettia korkean lisäarvon tuotteisiin, mikä edellyttää meijeriin toimitettavan raakamaidon maltillista vähentämistä ja raakamaidon tulovirran ennustettavuutta pitkällä aikavälillä. Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan maitotilayritysten määrä vähenee senkin jälkeen, kun meijerin optimimaitomäärä on saavutettu, jolloin lopettavien maitotilayritysten maitomääristä syntyy niin kutsuttua jakovaraa. Tutkimuksen tarkoituksena oli laskea maidon yksikkökustannus, rajakustannus, kustannusten jousto sekä katetuotto viidessä eri taloudellisessa kokoluokassa toimivalle maitotilayrityksille vuosina 2017–2021. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää ne maitotilayritykset, jotka ovat yksikkö- ja rajakustannukseltaan sekä katetuotoltaan kilpailukykyisimpiä. Tulosten perusteella tehtiin arvio siitä, kenelle meijeriosuuskunta Maitosuomen kannattaisi myöntää raakamaidon lisäsopimusmäärää raakamaidon tulovirran takaamiseksi ja ennustamiseksi tulevaisuudessa. Maidon yksikkökustannus laskettiin tavanomaisessa tuotannossa oleville maitotilayrityksille hyödyntämällä sivutuotemenetelmää, jossa päätuotteen yksikkökustannus saadaan vähentämällä sivutuotteiden arvo kokonaistuotantokustannuksesta ja jakamalla jäljelle jäävä tuotantokustannus päätuotteen määrällä. Rajakustannuksen estimoinnissa hyödynnettiin regressiomallia. Maidon katetuotto laskettiin pelkän maitotuoton perusteella, maitotuoton ja litraperusteisen tuotantotuen yhdistelmällä ja lopuksi huomioimalla kaikki maidontuotannolle kohdistetut maataloustuet. Aineisto kerättiin Luonnonvarakeskuksen Luke Taloustohtori ja Tilastotietokanta -palvelusivustoilta. Tulosten perusteella suurimmat maitotilayritykset ovat sekä yksikkökustannukseltaan että rajakustannukseltaan kilpailukykyisimpiä. Pienemmillä maitotilayrityksillä oli suurempi maidon katetuottomaitolitraa kohti, kun laskennassa huomioitiin kaikki maidontuotannolle kohdistettavat maataloustuet, mikä altistaa ne kannattavuuden muutoksille Euroopan unionin maatalouspolitiikan ja tukiehtojen muuttuessa. Maidon muuttuva yksikkökustannus oli kaikissa taloudellisissa kokoluokissa pienempi kuin maidosta saatava hinta, jolloin tuotantoa oli kannattavaa jatkaa kaikissa taloudellisissa kokoluokissa lyhyellä aikavälillä. Meijeriosuuskunnan tavoitteena on kuitenkin turvata raakamaidon saatavuus ja tulovirran ennustettavuus pitkällä aikavälillä, jolloin lisäsopimusmäärien myöntäminen yksikkö- ja rajakustannusperusteisesti suuremmille maitotilayrityksille olisi tarkoituksenmukaista. Tämä kiihdyttää maatalouden rakennemuutosta, jossa tuotanto keskittyy entistä suurempiin yksiköihin. Näillä maitotilayrityksillä on kuitenkin taloudellisesti parhaimmat mahdollisuudet jatkaa tuotantoa tulevaisuudessa, jolloin ne ylläpitävät myös maaseudun elinvoimaisuutta ja työllistämiskykyä
  • Säilörehun korjuuketjujen taloudellinen vertailu : pitkän aikavälin tarkastelu 
    Karhula, Ville (2012)
    Suomessa käytetään lypsylehmille nurmea karkearehuna, joka ei ole yhtä kilpailukykyinen rehu kuin Keski-Euroopassa käytetty maissi. Lisäksi epäedulliset sääolosuhteet aiheuttavat suomalaisille maitotiloille yksikkökustannuksia kohottavan kilpailukykyhaitan. Näin säilörehun laatu ja sen korjuukustannus on merkittävässä roolissa maitotilan kannattavuutta tarkasteltaessa. Säilörehu on maidontuotannossa tuotantopanos, jonka laatuun ja yksikkökustannukseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota suomalaisilla tiloilla. Tutkimuksen tavoitteen on määrittää, mikä korjuuketjuvaihtoehto on taloudellisin tietylle tilakoolle, miten tuotanto-olosuhteiden muutos vaikuttaa korjuuketjujen tuottamaan taloudelliseen tulokseen ja kuinka merkittävä vaikutus säilörehun laadun heikkenemisellä eli ajallisuuskustannuksella on tulokseen. Lisäksi selvitetään, missä tilanteissa urakoitsijan käyttö on taloudellisin vaihtoehto. Tarkastelu kohdistetaan suurehkoihin 60, 120 ja 180 lehmän tilakokoihin. Työn teoriaosassa keskitytään tuotanto- ja kustannusteoriaan, jonka jälkeen käsitellään säilörehun tuotantoa ja käyttöä maidontuotannossa. Tutkimusongelman ratkaisemisessa hyödynnetään maitotuotoksen samatuotoskäyrää säilörehu-väkirehu ulottuvuudessa. Tutkimuksessa määritetään neljän eri korjuuketjun tuottama ylijäämä, joka on maitotuoton ja tukien summan ja rehukustannuksen erotus, kustannuslaskentamallin avulla. Tutkimus perustuu satomalleihin, jotka kuvaavat ensimmäisen ja toisen nurmisadon D-arvon ja kuiva-ainesadon kehitystä Etelä-Pohjanmaan olosuhteissa. Rehun Darvon vaihtelun vaikutusta väkirehun ja säilörehun määrään tarkastellaan 9000 kg keskituotostasolla. Hintatiedot olivat vuodelta 2011 ja sääaineisto pitkältä aikaväliltä 2000-luvulta. Työn empiirisessä osassa verrataan noukinvaunu-, ajosilppuri- ja pyöröpaalausketjuja keskenään. Tulosten perusteella halvin ja hitain ketju eli pieni noukinvaunuketju tuottaa parhaimman ylijäämän, mutta korjuuaika venyy etenkin suurimmilla tiloilla epärealistisen pitkäksi. Mallin hintasuhteilla samaan maitotuotokseen vaadittava väkirehukustannus säilörehun D-arvon alenemisen myötä ei hitaassakaan korjuussa kasva siinä määrin, että se heikentäisi korjuuteholtaan pienimpien ketjujen tuottaman ylijäämän muita ketjuja pienemmäksi. Tutkimustulosten perusteella tilan tulee harkita tarkkaan nopean ja kalliin sekä hitaan ja halvemman korjuuketjun välillä. On huomattava, että laskelma ei ota huomioon sääriskiä. Käytännössä korjuuketjupäätöstä tehtäessä tulee huomioida kasvava väkirehukustannus ja sääriski hitaamman korjuuketjun myötä verrattuna nopean ketjun suurempiin konekustannuksiin. Jos mallia halutaan soveltaa käytännön tilalle, suunnittelussa on otettava huomioon tilakohtaiset olosuhteet.
  • Säilörehun yksikkökustannus ja siihen vaikuttavat tekijät : tapaustutkimus keskisuomalaisilla emolehmätiloilla 
    Malvisto, Anne-Mari (2020)
    Emolehmätiloilla tuotannon kannattavuus on haaste. Tuotantokustannukset ovat tuottoihin nähden tiloilla edelleen korkeat, vaikka kustannuksia on pyritty vähentämään mm. taloudellisesti edullisten kotieläinrakennusmallien kehittämisellä sekä töiden suunnittelulla ja organisoinnilla. Emolehmätiloilla ruokinta perustuu pääosin karkearehuun ja erityisesti sisäruokintakauden säilörehu on yksi keskeisistä kustannustekijöistä. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia emolehmätilojen sisäruokintakauden säilörehun yksikkökustannusta (snt/kg ka) ja löytää tekijöitä, joilla voidaan saavuttaa alhainen yksikkökustannus. Tilatasolla yksikkökustannukseen vaikuttavat eri tekijät. Tähän liittyen erityisenä tutkimuskohteena oli tuottavuuteen liittyvät tekijät, kuten millainen yhteys satotasolla, työmenekillä, koneketjulla ja muilla tuotantopanoksilla on yksikkökustannukseen. Tutkimuksessa laskettiin neljän keskisuomalaisen emolehmätilan tilakohtaiset säilörehun yksikkökustan-nukset vuosilta 2018 ja 2019. Tiloilla eläinmäärä, säilörehun peltoala, satotasot (kg ka/ha), korjuustrategiat ja koneketjut olivat erilaiset. Laskurin on laatinut Tomi Karsikas Atria Oyj:stä. Tutkimusmenetelmänä oli kvantitatiivinen monitapaustutkimus. Tämän tutkimuksen mukaan tilojen säilörehun yksikkökustannus oli noin 13–50 snt/kg ka. Kustannuksiin vaikuttivat eniten työ- ja konekustannukset (5–31 snt/kg ka), seuraavaksi muut kiinteät kustannukset (3–15 snt/kg ka) ja vähiten muuttuvat kustannukset (3–8 snt/kg ka). Tutkimustiloilla yksikkökustannukseen vaikuttivat eri tekijät ja eri tavalla. Mahdollinen peltotukien leikkaus nostaisi yksikkökustannusta vähintään kolmanneksen tai jopa puolet niillä tiloilla, jolla on korkea tukitaso, isot kustannukset ja matala satotaso. Maatilayrittäjälle tärkeimpiä tekijöitä toiminnan jatkuvuuden kannalta on taloudellinen tulos eli tuottojen ja kustannusten erotus. Säilörehutuotannon järjestäminen voidaan tehdä tiloilla monella tavalla. Tilakohtainen yksikkökustannus snt/kg ka auttaa tarkastelemaan omaa toimintaa tällä hetkellä ja suunnittelemaan pitkällä tähtäimellä tulevaisuuteen rehun tekemisen järjestämistä taloudellisesti.
  • Säilörehun yksikkökustannus, sen vaihtelu ja alentamispotentiaali 
    Koljonen, Lauri (2019)
    Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Fa-culty Maatalous-metsätieteellinen Laitos/Institution– Department Taloustieteen laitos Tekijä/Författare – Author Koljonen Lauri Työn nimi / Arbetets titel – Title Säilörehun yksikkökustannus, sen vaihtelu ja alentamispotentiaali Oppiaine /Läroämne – Subject Maatalousekonomia Työn laji/Arbetets art – Level Maisterintutkielma Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 62 Tiivistelmä/Referat – Abstract Tutkielmassa pyrittiin löytämään keinoja säilörehun yksikkökustannuksen hallintaan arvioimalla tuotannon tehokkuutta. ProAgrian Lohkotietopankki-järjestelmästä saatiin tutkimuksen käyttöön yhteensä 506 tilan säilörehun tuotantoa, kuiva-ainesatoja ja yksikkökustannuksia käsittelevä aineisto. Aineisto sisälsi laajalti tietoa tilakohtaisesta säilörehun tuotan-nosta vuosilta 2010‒2014 ja havaintoja viideltä eri tukialueelta ProAgria Uudenmaan toimialueelta Kainuuseen asti. Tutkimuksessa säilörehun tuotannon tehokkuutta arvioitiin DEA-menetelmällä. DEA on lyhenne sanoista Data Envelop-ment Analysis ja se tarkoittaa ei-parametrista menetelmää arvioida satunnaisen päätöksentekoyksikön, kuten yrityksen tai maatilan tehokkuutta. DEA-analyysin suorittamiseen on useita eri vaihtoehtoja johtuen siitä, että analyysin orientiaa-tio ja skaalatuotto-oletukset ovat tutkijan valittavissa. Tässä tutkimuksessa aineistolle suoritettiin tuotannon teknistä ja allokatiivista tehokkuutta mittaava panosorientoitunut DEA-analyysi muuttuvien skaalatuottojen (VRS) oletuksella. Ana-lyysissa käytettiin yhtä tuotosta ja kolmea panosta. Tuotoksena käytettiin säilörehun kuiva-ainesatoa per hehtaari ja panoksina säilörehun tuotannon NPK-lannoitekustannusta, muita muuttuvia kustannuksia ja rakennus- ja konekustan-nuksia hehtaaria kohti. Tutkimuksessa havaittiin, että säilörehun tuotannon panoskäytön tehokkuudessa on ensisijaisesti keskityttävä suoraan satoa lisääviin tekijöihin, joihin lukeutuvat tuotannon muuttuvat kustannukset, kuten esimerkiksi sadon lannoitus. Kasva-va satotaso alentaa säilörehun yksikkökustannusta, koska kustannukset ovat täten jaollisia yhä suuremmalla satomääräl-lä. Vastaavasti tuotannon kiinteisiin kustannuksiin, kuten rakennus- ja konekustannuksiin on kiinnitettävä erityistä huo-miota, jotta kiinteää pääomaa ei sitoutuisi säilörehun tuotantoon liiallisesti. Kiinteiden kustannusten kasvu kohottaa säilörehun yksikkökustannusta, koska pääoma vaikuttaa satoon vain välillisesti. Lisäksi havaittiin, että lannoituksen lisääminen ei tuota toivottua säilörehun satovastetta, mikäli muut tuotannontekijät eivät ole riittävällä tasolla. Maan vilja-vuudella ja kasvukunnolla on erittäin merkittävä vaikutus säilörehusatoon, mitä pelkästään lannoituksen lisäämisellä ei pystytä kompensoimaan. Avainsanat – Nyckelord – Keywords säilörehu tehokkuus DEA yksikkökustannus nurmisäilörehu Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO