Browsing by Subject "yläkoulu"

Metsä on kautta aikojen ollut tärkeä suomalaisille, joten jokaisella suomalaisella on jonkinlainen suhde metsään. Metsäsuhde voi perustua erilaisiin asenteisiin tai kokemuksiin ja se voi muuttua ajan kuluessa. Ympärillä olevien aikuisten sekä lapsille tarjottavien kokemusten on todettu vaikuttavan vahvasti lasten metsäsuhteeseen. Kouluilla on siis suuri rooli lasten metsäsuhteen rakentumisessa. Nykylasten moniarvoinen metsäsuhde on tärkeä tulevaisuuden kannalta, sillä metsään kohdistuu nykyaikana suuri käyttöpaine, joka herättää kysymyksiä metsän käytöstä. Lapset päättävät tulevaisuudessa, miten metsää käytetään ja miksi, joten heillä tulisi olla perustietoa metsästä ja yleisesti luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Näiden seikkojen takia tämä tutkimus keskittyy kuvaamaan metsäopetuksen toteutusta peruskoulun luokilla 7-9 biologian opettajien näkökulmasta. Tutkimuksessa haastateltiin neljää yläkoulun biologian opettajaa, joiden vastausten pohjalta laadittiin kyselylomake. Kyselylomake jaettiin opettajien suosimissa ryhmissä sosiaalisessa mediassa sekä sähköpostitse muutamille opettajille. Haastatteluiden tuloksia analysoitiin tekstianalyysillä ja kyselyn tuloksia jakaumien sekä taulukoiden avulla. Kyselyn tuloksia ei analysoitu tilastollisin menetelmin, koska vastauksia tuli niin pieni määrä. Tutkimuksen haastatteluiden ja kyselyn tulokset mukailivat toisiaan. Metsäopetus tapahtuu lähinnä kahdeksannen luokan biologian oppiaineessa. Metsäaiheita opetetaan metsässä joskus, mutta opetusta haluttaisiin järjestää enemmän metsässä. Ulkona opettamiseen vaikuttaa ainakin koulun etäisyys metsästä, aikarajoitteet, lukujärjestyksen joustamattomuus sekä rahoituksen puute. Samat rajoittavat tekijät nousivat esille myös metsätapahtumiin osallistumisessa sekä oman metsäpäivän järjestämisessä. Mikäli metsätapahtumiin pystyy osallistumaan, niiltä toivottiin elämyksellisyyttä ja toiminnallisuutta. Tulokset osoittavat, että metsäopetuksen keskeisiä teemoja ovat lajintunnistus, metsän ekosysteemi, metsätyypit sekä kasvupaikkatekijät. Metsäteollisuuden ja metsätalouden aiheet jätetään vähemmälle huomiolle, mikäli kohdataan aikarajoitteita. Koulun ulkopuolisia asiantuntijoita sekä metsäalan asiantuntijoita hyödynnetään harvoin, mutta monipuolista asiantuntijuutta kuitenkin kaivattiin, erityisesti metsätalouden ja metsien kestävän käytön, metsäteollisuuden ja sen tuotteiden, riistanhoidon, biotalouden ja kiertotalouden osa-alueisiin. Asiantuntijoita ei käytetä, koska aikaa ei ole tarpeeksi, koska ammattilaisia ei löydetä tai koska hyöty on koettu liian pieneksi. Yhteistyö metsäalan toimijoiden kanssa on lähinnä yhdistys- ja järjestöpainotteista, mutta myös metsäalan yrityksiä käytetään jonkin verran. Yhteistyö keskittyi lähinnä Metsävisaan, vierailijaluentoihin sekä erilaisiin metsäpäiviin tai tapahtumiin. Koulun ulkopuoliselta yhteistyöltä toivottiin pääasiassa vierailuja yrityksiin sekä metsään. Opettajat pitivät yleisesti metsäopetusta tärkeänä, mutta nykyisen metsäopetuksen ei koettu tukevan moniarvoisen metsäsuhteen rakentamista kovinkaan hyvin. Uuden opetussuunnitelman mukaisia monialaisia oppimiskokonaisuuksia koettiin kuitenkin voivan hyödyntää metsäopetuksessa hyvin. Ainerajoja ylittävää opetusta ei kuitenkaan ole hyödynnetty kovinkaan paljon, vaikka suurin osa haluaisi hyödyntää sitä enemmän. Tutkimustuloksia ei voida pitää tilastollisesti merkitsevinä johtuen pienestä otoskoosta. Tutkimustulosten perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että nykyisessä metsäopetuksessa on puutteita, joita korjaamalla monipuolisemman metsäsuhteen rakentaminen yläkoulussa voisi olla mahdollista.

Ruoantuotanto ja sen kestävyys ovat yhä useammin esillä arkipäivän keskusteluissa, sekä politiikassa ja mediassa. Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten tieto siitä mistä ruoka tulee, on vuosien mittaan huonontunut, sillä kaupungistuvassa yhteiskunnassa maatalous ei ole enää osa nykynuoren arkipäivää. Vuonna 2014 tuli kestävän ruoantuotannon opetuksesta ensimmäistä kertaa osa yläkoulun biologian opetussuunnitelmaa; aihetta tulisi näin ollen koulussa opettaa opetussuunnitelman mukaisesti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten yläkoulun biologian opettajat kokevat kestävän ruoantuotannon opetuksen ja mitä haasteita se heille tuottaa. Opettajat saivat myös antaa ehdotuksia opetuksen kehittämiseen. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena vuonna 2022 yläkoulun 7–9 luokkien biologian opettajille Suomessa. Kyselyyn vastasi 46 opettajaa. Kestävyys ruoantuotannossa miellettiin keskimäärin ensisijaisesti ekologiseksi kysymykseksi, vaikka kestävyyden määritelmä on paljon laajempi. Kyselyyn vastanneiden opettajien mukaan perehdytys aiheeseen omissa opinnoissa oli olematonta tai sitä ei ollut lainkaan. Kestävä ruoantuotanto koetaan kuitenkin tärkeäksi aiheeksi, jota tulisi opettaa peruskoulussa. Kysymys siitä, kuuluuko opintokokonaisuus osaksi biologian opintoja, jakoi mielipiteitä. Opettajat olivat avoimia ja kiinnostuneita maatila- ja asiantuntijavierailujen järjestämisestä paikan päällä tai etänä, sekä kokivat sen hyväksi tavaksi oppia uutta ruoantuotannosta. Kuitenkin niin opetuksessa kuin vierailuissa haasteeksi osoittautuivat vahvasti aikarajoitteet, kustannukset ja aiheen opetuksen hankaluus. Haastavina opetuksen aiheina esille nousivat kotieläintuotanto, kasvintuotanto ja eläinten hyvinvointi. Tutkimuksen mukaan opettajat kaipaavat opetuksen tueksi monenlaista materiaalia. Valmiit oppimiskokonaisuudet antaisivat mahdollisuuden käyttää aikaa opetukseen viisaasti ja myös saatavilla oleva tieto olisi ajankohtaisen tutkitun tiedon mukaista. Hankepohjaista toimintaa kaivataan, jotta hyväksi havaittuja toimintatapoja voitaisiin hyödyntää ympäri Suomen. Oppiainerajat ylittävä yhteistyö kestävän ruoantuotannon ympärillä voisi auttaa nuoria löytämään urapolkuja ruoan ja sen tuotannon parista. Saadaksemme kestävästä ruoantuotannosta kiinnostavan, sekä pysyvämmän osan biologian opintokokonaisuutta, tulee opettajia tukea opetuksessa, sekä luoda heille käyttöön kiinnostavaa materiaalia ja kokonaisuuksia, joista innostuvat niin oppilas kuin opettaja. Näin voimme vaikuttaa tulevaisuuden kuluttajien tietoisuuteen ruoasta ja sen tuotannosta, sekä kannustaa kestäviin valintoihin omassa arjessamme.