Browsing by Subject "ympäristökuormitus"

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hevosten ruokinnassa tehtävien rehuvalintojen vaikutuksia hevosten son-nassa ja virtsassa erittyvän typen määrään, ja löytää tutkimuksen avulla ruokinnallisia keinoja hevostaloudesta peräisin olevan ympäristökuormituksen vähentämiseen. Tutkimus toteutettiin osana laajempaa Horse Manure-hanketta. Kokonaiskeruumenetelmällä toteutetun sulavuuskokeen koe-eläiminä oli kuusi suomenhevostammaa. Koe toteu-tettiin 30.12.2013 – 21.3.2014, ja se käsitti yhteensä neljä 21 vuorokauden mittaista jaksoa. Koeasetelmana oli epätäydellinen 6 x 4 latinalainen neliö. Koeruokintoja oli yhteensä kuusi. Rehuiksi oli valittu Suomessa yleisesti hevosten ruokinnassa käytettäviä rehuja, ja ruokinnat koostuivat seuraavasti: 1) Esikuivattu säilöheinä 100 %, 2) Kuivaheinä 100 %, 3) Kuivaheinä 70 % + kaura 30 %, 4) Kuivaheinä 70 % ja soijarouhe + kaura 30 %, 5) Kuivaheinä 70 % ja rypsirouhe + kaura 30 % ja 6) Kuivaheinä 70 % ja pellavarouhe + kaura 30 %. Rehuannokset määritettiin kullekin koejaksolle siten, että kuiva-aineen saanti ja sulavan raakavalkuaisen määrä olivat suhteessa elopainoon ja täyttivät kevyttä työtä tekevien hevosten energian tarvesuositukset. Tutkimuksen hypoteesi oli, että rehuvalinnoil-la voidaan vaikuttaa valkuaisen hyväksikäyttöön, ja tätä kautta sonnassa ja virtsassa erittyvän typen määrään. Rehuvalinnat vaikuttivat hevosten erittämän sonnan ja virtsan määrään sekä sonnassa ja virtsassa erittyvän typen määrään. Ruokinnan sisältäessä ainoastaan säilöheinää hevoset erittivät vuorokaudessa enemmän sontaa muihin ruokintoihin verrattaessa (P<0,001). Hevoset erittivät enemmän sontaa niiden saadessa pelkästään heinää verrat-taessa heinää ja täydennysrehuja sisältäviin ruokintoihin (P<0,001). Hevoset erittivät enemmän virtsaa niiden syödessä pelkästään säilöheinää verrattaessa muihin ruokintoihin (P<0,05) sekä hevosten syödessä ainoastaan kuivaa heinää verrattuna täydennettyihin ruokintoihin (P<0,01). Valkuaisrehujen lisääminen ruokintaan vähensi sonnassa erittyvän typen määrää. Hevosten sonta sisälsi enemmän typpeä niiden ruokinnan koostuessa ainoastaan säilöheinästä muihin ruokintoihin verrattuina (P<0,01). Hevosten ruokinnan sisältäessä ainoastaan kuivaa heinää, erittyi sonnassa enemmän typpeä kuin heinäruokintaa täydennettäessä (P<0,01). Rehujen sisältämän valkuaispi-toisuuden nousu lisäsi virtsassa erittyvän typen määrää. Hevoset erittivät virtsassa vähemmän typpeä niiden saa-dessa ainoastaan heinää täydennettyihin ruokintoihin verrattaessa (P<0,001). Typen kokonaiseritys (sonta + virt-sa) oli pienempi ruokinnan koostuessa pelkästä kuivasta heinästä (P<0,001) verrattaessa täydennettyihin ruokin-toihin. Hevosten kokonaistypen eritys oli pienempi hevosten saadessa heinää ja kauraa verrattaessa valkuaisrehu-ja sisältäviin ruokintoihin (P<0,05). Ruokinnan suunnittelun avulla voidaan vähentää lantaan päätyvän typen osuutta sekä sen huuhtoutumisriskiä erityisesti hevosten tarha-alueilta. Ravitsemuksellisen tarpeen ylittävä valkuaisruokinta lisää ympäristön typpi-kuormitusta, sillä se lisää typen erittymistä sontaan ja virtsaan.

Maatalouden ympäristöä kuormittava vaikutus tunnustetaan Suomessa jo laajasti. Keskeisin maata-louden ympäristökysymys on vesiensuojelu. Maatalouden aiheuttama ympäristökuormitus on pää-osin vesistöjen ravinnekuormitusta ja tärkeimmät ravinteet ovat typpi ja fosfori. Maatalouden ympä-ristöohjelmien myötä viljelykäytännöt ovat kehittyneet monessa suhteessa vesiensuojelun kannalta myönteisemmiksi. Vesiensuojelutavoitteet eivät kuitenkaan ole toteutuneet ja maatalouden ravinne-kuormituksen vähentämiseksi on tarpeen parantaa nykyisiä tai kehittää uusia ohjauskeinoja. Ravinnetaseet ovat maatalouden ympäristöohjelmassa viljelijöille vapaaehtoinen lisätoimenpide. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää viljelijöiden kokemuksia ravinnetaseista ja saada heil-tä näkemyksiä uuden ravinnetasemallin perusteiksi. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon ravinnetaseet ympäristötuen lisätoimenpiteeksi valinneet viljelijät. Ravinne-taselaskelmat ovat käyttökelpoinen ja myös edullinen vaihtoehto maatalouden ravinnekuormituksen määrittämiseen verrattuna esimerkiksi kuormitusmittauksiin. Tutkimuksen ulkoisessa viitekehyksessä käsiteltiin maatalouden aiheuttamia positiivisia ja negatiivi-sia ympäristövaikutuksia. Maataloustuotanto aiheuttaa aina ympäristöhaittoja ja julkisen vallan ta-voitteena on löytää tasapaino, jossa maksimoidaan tuotannon aiheuttamien hyötyjen ja saastuttami-sen aiheuttamien kustannusten erotus. Taloudellisesti optimaalisen saastumisen ratkaisutavoista tutkimuksessa esiteltiin Pigoulainen veroratkaisu ja Coaselainen sopimusratkaisu. Tutkimuksen sisäinen viitekehys muodostui informaation talousteoriasta. Toimijoiden välistä tiedon epätasaista jakautumista kutsutaan epäsymmetriseksi informaatioksi, josta aiheutuvia ongelmia voidaan kuvata päämies-agentti teorialla. Haitallinen valikoituminen on epätäydellisen informaation aiheuttama ongelma, joka syntyy päämiehen ja agentin välille ennen sopimuksen tekoa. Epätäydel-lisen toiminnan aiheuttamaa ongelmaa kutsutaan moraalikadoksi ja ongelma syntyy sopimuksen teon jälkeen. Viljelijät voitiin tutkimustulosten avulla jakaa eri tavoin ympäristöön suhtautuviin asennetyyppeihin, jotka nimettiin perinteisiksi, voimaperäisiksi ja ympäristöaktiivisiksi viljelijöiksi. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että viljelijät kokivat ravinnetaseet kohtuullisen tärkeänä ravinnekuormi-tuksen vähentämisen työkaluna. Toisaalta tutkimuksella ei löydetty selvää vastausta, miten tulevan ympäristöohjelmakauden mahdollinen ravinnetaseiden pakollisuus perustoimenpiteenä vaikuttaa viljelijöiden valintoihin. Maatalouden ympäristökuormituksen vähentämisessä ravinnetaseiden merkitys tulee tulevaisuu-dessa kasvamaan. Tämän työn tulosten perusteella kiinnostaviksi jatkotutkimuksen aiheiksi nousivat ravinnetaseiden laajempi tarkasteleminen maatilojen pistekuormituksen ohjauskeinona sekä vesis-tökuormituksen ja ravinnetaseiden välisen yhteyden tarkempi selvittäminen.