Browsing by Subject "ympäristövaikutukset"

The environmental impacts of food production and consumption are substantial, and therefore, it’s important that their impacts are investigated and communicated. Life cycle assessment (LCA) is one promising method to assess the environmental impacts of products, like food products. It’s a process to assess products' environmental impacts through their life-cycle, and it’s used, for example, in policy making, companies’ strategic decision making and when communicating products’ environmental impacts. LCA is used actively nowadays, for example, over the past year few Finnish food companies have decided to calculate and communicate their products’ carbon footprints using LCA. LCA methodology has clearly developed during the past decades. However, there isn’t a shared view on all of the methodological issues. In fact, one essential methodological challenge is allocation situation. In allocation situation all inputs and outputs, such as, green house gas emissions produced in the product system are to be distributed between the studied product and its co-products. For instance, when the studied product is milk it should be determined how the inputs and outputs produced in the dairy cattle farm are to be divided between the farm’s products: beef and raw milk. Furthermore, in the dairy factory it needs to be decided how the inputs and outputs are to be divided between the further processed milk and other dairy products produced in the factory. The aim of the thesis is to investigate the allocation situations in the LCAs of food, as well as, to present, compare and find weaknesses and strengths of different ways of handling allocation situations and ways of guiding them. This is done in a literature study and in a LCA case-study made for Finnish farmed rainbow trout. It was calculated that the choice of how to handle the allocation situation has a major impact on the environmental impacts directed to the product under investigation. For example, climate change impacts and eutrophication of water bodies caused by production of a trout fillet can halve or double depending on the choice of the allocation method. Several different allocation methods were indentified, including ways to avoid allocation and ways to allocate the inputs and outputs, for instance, on the basis of the products' prices. To improve the harmonization of food LCAs and to reduce subjectivity it is important that there is guidance when choosing the allocation method. However, the existing LCA guides investigated don’t give enough support for the allocation situations. They provide divergent instructions and recommendations; they aren’t very specific in the allocation instructions and they allow choosing almost any allocation method, and therefore there is clear need for more specific instructions. Thus, it is evident that there is need to discuss and agree on the suitability of allocation methods to be used in LCAs of different food products. Also, because of the existing uncertainty one should be really careful when communicating exact environmental impacts, instead, one should consider presenting environmental impacts in a more coarse scale, for example, by presenting the scale of the results when using different allocation methods.

Ruoan tuotannolla on merkittävä vaikutus luonnonvarojen käyttöön, ympäristöön ja talouteen. Ruoan tuotannon ekotehokkuuden kehittämisen olisi hyvä saada käyntiin yhteistoiminnallisesti läpi koko elintarvikejärjestelmän. Elinkaariarvioinnilla (Life Cycle Assessment, LCA) pystytään tarkastelemaan elintarvikeketjua kokonaisvaltaisemmin ja kehittämään sitä vuorovaikutteisesti. Alkutuotannolla on elintarvikeketjun toimijoista merkittävin rooli resurssien käytössä ja siten ympäristövaikutusten muodostumisessa mistä syystä parannustoimenpiteiden tulisi kohdistua erityisesti alkutuotantoon. Elinkaariarviointi tulisi perustua todelliseen lähtötietoon, jotta se pystyisi tuomaan esille juuri kyseisessä tuotantoketjussa syntyvät ympäristövaikutukset ja parannusmahdollisuudet. Todellista ketjua kuvaavaa tietoa ei ole kuitenkaan juurikaan nyt saatavilla. Edellytykset laadukkaan tiedon tuottamiseksi ja parannustoimenpiteiden suorittamiseksi alkutuotannossa on se, että maatalousyrittäjien tulisi itse lähteä tuota työtä tekemään ja saatava siitä taloudellista hyötyä ainakin työstä koituvat kustannukset kattaakseen.Tämän pro gradu –työn tavoitteena oli selvittää, ovatko maatalousyrittäjät halukkaita tuottamaan ja jakamaan tuotekohtaista ympäristövaikutustietoaan elintarvikeketjussa eteenpäin ja mitkä tekijät selittävät parhaiten halukkuuden todennäköisyyttä. Tavoitteena oli myös pystyä näin määrittämään alustavaa potentiaalista asiakaskohderyhmää MTT:n kehittämälle tiedonhallintajärjestelmälle. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella johon vastasi lopulta 128 maatalousyrittäjää. Aineistoa analysoitaessa kävi ilmi, että kannattavinta oli tarkastella vain jakamisen halukkuutta vastauksissa esiintyvien mahdollisten tulkintavirheiden takia sekä sen takia, että jakaminen on myös oleellista, jotta elintarvikeketjun lopputuotteen elinkaarinen ympäristövaikutustieto olisi muodostettavissa. Vielä tarkemmin tässä tutkimuksessa päädyttiin tarkastelemaan maatalousyrittäjien halukkuutta jakaa ilmastovaikutusta kuvaavaa tunnuslukua ketjussa eteenpäin. Ilmastovaikutusta kuvaavan tunnusluvun jakamisen halukkuutta tarkasteltiin binäärisen logistisen regressioanalyysin avulla. Analyysin perusajatuksena on tässä tutkimuksessa löytää malli, joka kuvaa parhaiten maatalousyrittäjän halukkuuden jakaa tietoa ja sitä selittävien tekijöiden välistä suhdetta. Analyysi pyrkii ennustamaan, millä todennäköisyydellä maatalousyrittäjä on halukas jakamaan tietoa eteenpäin ja mitkä tekijät vaikuttavat tähän todennäköisyyteen ja miten suuri niiden vaikutus on. Tuloksista kävi ilmi, että 24 % vastaajista ovat halukkaita jakamaan ilmastovaikutusta kuvaavaa tuotekohtaista tietoaan eteenpäin. Binäärisen logistisen regressiomallin mukaan maatalousyrittäjän todennäköisyyteen olla halukas jakamaan tuotekohtaista ilmastovaikutustietoa ketjussa eteenpäin vaikuttaa useampikin tekijä. Todennäköisyyttä kasvattaa se, että maatalousyrittäjä on luomutuottaja, hänellä on maa- ja metsäalan korkeakoulututkinto ja että hänellä on tilallaan automaattiseen tiedonsiirtoon perustuva tuotannon seuranta. Todennäköisyys halukkuuteen kasvaa myös hänen ympäristöasenteiden myötä ja mitä enemmän hän odottaa saavansa hyötyä elinkaarisesta ympäristövaikutustiedosta tilansa johtamisessa (tuotantonsa tehostamisessa, kustannusten vähentämisessä ja tuotteiden markkinoinnissa). Myös maatalousyrittäjän halukkuus tietää tuotantonsa ja panostensa ympäristövaikutuksista, sekä seurata parannustoimenpiteidensä vaikutuksia ketjun lopputuotteen elinkaarisessa tiedossa, kasvattaa hänen todennäköisyyttään olla halukas jakamaan tuotekohtaista ympäristövaikutustietoa eteenpäin ketjussa. Näiden muuttujien lisäksi myös tähänastiset kokemukset siitä, että tiedon dokumentointi on auttanut tilan liiketoiminnan kehittämisessä, vaikuttaa positiivisesti todennäköisyyteen olla halukas jakamisen tuotekohtaista ympäristövaikutustietoa. Muuttujista vielä positiiviset kokemukset tiedon roolista liiketoiminnan kehittämisessä kasvattaa tilallisen todennäköisyyttä olla halukas jakamaan tuotekohtaista ympäristövaikutustietoaan ketjussa eteenpäin.