Browsing by Author "Ahonen, Ossi"

Suomen aluerakenteellinen painopiste on muuttunut kaupunkikeskeiseksi. Palvelu- ja tietoyhteiskunta toimii keskittymisetujen mukaisesti jopa enemmän kuin matalamman jalostusasteen teollisuusvaltio. Vanha tasapainoiseen aluerakenteeseen tähdännyt politiikka on väistynyt kaupunkien kehittämisen kautta tapahtuvan yhteiskuntakehityksen tieltä. Perinteinen hyvinvointivaltio on myös väistymässä paremmin globaaliin kilpailuun vastaavan tehokkaamman valtion tieltä. Tässä laajassa kehityskuvassa maaseudun rooli on vähenemässä ja niin tuotannollinen kuin väestöllinen painopiste on siirtynyt yhä suuremmiksi kasvaville kaupunkiseuduille. Yhteiskunta jakaantuu eli polarisoituu. Erityisesti hyvin laajat harvaan asutun maaseudun alueet kärsivät väestökadosta ja jopa pienet maaseutukaupungit ovat vaikeuksissa. Hyvinvointivaltio rakennettiin koko valtion alueelle levittäytyväksi tasapainoiseksi yhteiskunnaksi, jossa palvelut olivat tasapuolisesti kaikkien saatavilla. Tämä kehitys on kuitenkin kääntynyt, palveluita on yksityistetty ja niitä karsitaan niin palvelutasoltaan kuin alueellisesti. Erityisesti maaseutualueet, joilla on vähäinen asukaspohja, kärsivät niukkenevista palveluista. Tämä tutkielma tarkastelee kaupunki- ja maaseutualueiden polarisoituvaa kehitystä Suomessa. Erityistarkasteluun otetaan maaseudun palveluiden säilyttäminen osana alueellista elinvoimaisuutta. Tutkimusmenetelmänä ovat triangulaatioajatuksen mukaisesti alueelliset tilastotarkastelut sekä asiantuntijahaastattelut. Tilastoilla osoitetaan alueellisen kehityksen trendejä ja tulevaisuuden suuntaviivoja. Haastatteluilla pyritään löytämään näkökulmia maaseutualueiden palvelukonseptien kehittämiseksi. Tutkimustuloksina todetaan, että yleisen keskittymiskehityksen mukaisesti myös maaseudun palvelukeskittyminä toimivat kyläkeskukset kasvattavat alueellista rooliaan kuten myös monitoimiset palvelupisteet. Heikkoutena maaseudulla ovat pieni asiakaspohja, pitkät välimatkat sekä näihin suhteutettuna kallis infrastruktuuri. Kasvavina uhkina ovat palveluiden yhä suurempi keskittäminen kuntakeskuksiin erityisesti kuntaliitostilanteissa. Toisaalta pieni asiakaspohja ja maaseudun uudenlainen vetovoima tekevät maaseudusta hyvän kokeiluympäristön uudenlaisille konsepteille, joita ovat erityisesti mobiiliteknologioihin ja paikkatietopalveluihin pohjautuvat palvelut. Nämä palvelut toisaalta vaativat käyttäjiltään yhä suurempaa tietoteknistä osaamista ja oma-aloitteisuutta. Tehokas asiakasryhmien tunnistaminen ja palvelujen optimointi mahdollistavat myös suhteellisen halvan palveluiden järjestämisen. Tasapäistävään aluepolitiikkaan on muuttuvassa hyvinvointivaltiossa tuskin enää paluuta. Maaseutuasuminen tulee saamaan uusia muotoja esimerkiksi monipaikkaisen asumisen muodossa. Palvelut eivät enää tule toimimaan perinteisen kaavan mukaan, vaan ne muuttuvat yhä enemmän pyörien päällä liikkuviksi, sähköisiksi sekä tarpeen mukaisesti räätälöidyiksi. Maaseutuasumiseen on selvästi nähtävissä kasvavaa kiinnostusta. Maaseutu saakin uudenlaisia asukkaita, jotka esimerkiksi pendelöivät kaupunkiin töihin. Maaseutuasumisesta tulee yhä enemmän tietoinen valinta, usein suuren kaupungin vaikutuspiirissä. Näin syrjäisimmät ydinmaaseudun alueet menettävät asukkaita ja myös palveluiden määrä lähes väistämättä vähenee entisestään. Julkisten ja yksityisten palvelutuottajien sekä ammattimaisen ja vapaaehtoisuuteen perustuvan palvelutuotannon välinen raja-aita ovat kaikki murroksessa, mikä tuo tarvetta lisätutkimukselle.