Browsing by Author "Filla, Sara"

Kasvi- ja eläinplanktonia esiintyy käytännössä kaikissa boreaalisissa järvissä ja lammissa. Kasviplankton on koko järviekosysteemille tärkeä perustuottajaryhmä, kun taas eläinplankton on tärkeä kasviplanktonin kuluttajaryhmä. Ne siirtävät energiaa korkeammille trofiatasoille. Lisäksi ne toimivat ympäristöntilan indikaattoreina, sillä erityisesti kasviplankton reagoi herkästi elinympäristönsä muutoksiin. Tämän vuoksi kasvi- ja eläinplanktonin esiintymiseen ja levinneisyyteen vaikuttavien tekijöiden tunteminen on tärkeää. Tässä maisterintutkielmassa selvitettiin kasvi- ja eläinplanktonin levinneisyyttä boreaalisissa järvissä viidellä eri valuma-alueella Suomessa. Levinneisyyttä tarkasteltiin kolmen selittävän tekijän avulla, jotka olivat runsaus, ekolokeron koko ja lajipiirteet. Nämä selittävät muuttujat valittiin, koska kirjallisuuden perustella ne vaikuttavat merkittävästi lajin levinneisyyteen. Runsaus kuvaa lajin paikallista esiintymistä, ekolokeron koko puolestaan vuorovaikutusta muiden lajien kanssa ja lajipiirteet vaikuttavat pääasiassa leviämiskyvyn lisäksi saalistuspaineeseen. Tutkimuksen aineisto sisälsi yhteensä 100 järven kasvi- ja eläinplanktonlajien yksilöiden määrän kussakin järvessä sekä fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien mittaustulokset. Lajipiirteistä valittiin tutkittavaksi solukoko, jonka arvot pohjautuivat kirjallisuuteen. Levinneisyyden yhteyttä selittäviin muuttujiin tutkittiin regressioanalyysin avulla sekä tärkeimmille järvien fysikaalis-kemiallisille muuttujille tehtiin pääkomponenttianalyysi (PCA). Runsaus sekä ekolokeron koko korreloivat merkitsevästi levinneisyyden kanssa. Solukoolla ei havaittu lainkaan yhteyttä kasviplanktonin levinneisyyden kanssa. Eläinplanktonilla yhteys näiden muuttujien välillä havaittiin, mutta tulos ei ollut merkitsevä. Tulokset levinneisyyden ja solukoon välillä eivät kuitenkaan olleet luotettavia tai vertailukelpoisia, koska aineiston lajeilla oli liian pieni otanta. Aiempien tutkimusten perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että solukoolla olisi käänteinen suhde levinneisyyden kanssa. Lajisto ja järvien fysikaalis-kemialliset olosuhteet olivat samankaltaisempia mitä lähempänä valuma-alueet olivat toisiaan.