Browsing by Author "Hänninen, Anssi"

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on tutkia ketterien ohjelmistokehitysmenetelmien ilmenemistä tilapäiseen käyttöön liittyvässä kaupunkisuunnittelussa. Tutkielman teoreettisena taustana käytetään tilapäisen käytön ja ketterien ohjelmistokehitysmenetelmien tutkimuksen ja teorian lisäksi inkrementalismia. Teoriana käytetään myös kaupunkisuunnittelun uusia suuntauksia, kuten taktista urbanismia ja tee-se-itseurbanismia. Ketterät ohjelmistokehitysmenetelmät syntyivät vastareaktiona perinteiselle menetelmälle, jota kutsutaan vesiputousmalliksi. Ketterät ohjelmistokehitysmenetelmät ovat iteratiivisia ja inkrementaalisia prosesseja, joilla pyritään nopeaan kehitykseen epävakaassa ja muuttuvassa ympäristössä. Tilapäinen käyttö puolestaan on määräaikaista ja toissijaista toimintaa, jossa aluetta käytetään muuhun tarkoitukseen kuin mihin se on alun perin suunniteltu. Tilapäinen käyttö on usein kansalaisten toimesta tapahtuvaa epävirallista toimintaa, jolla pyritään ratkomaan kaupunkiympäristössä koettuja ongelmia. Tilapäinen käyttö on nykyään otettu myös osaksi viranomaisten tekemää kaupunkisuunnittelua. Ketteriä menetelmiä ja tilapäistä käyttöä yhdistää syntyminen kritiikkinä alojensa vakiintuneisiin suunnittelumenetelmiin. Tutkielma toteutetaan kvalitatiivisena vertailututkimuksena. Tutkielmassa selvitetään ketterien ohjelmistokehitysmenetelmien erityispiirteet tutkimalla niistä kirjoitettua aineistoa. Tämän jälkeen erityispiirteitä verrataan tilapäisestä käytöstä julkaistuun aineistoon. Tutkielmani tuloksissa ketterien ohjelmistokehitysmenetelmien erityispiirteiksi nousivat mukautumiskyky muutoksiin, kommunikaatio asiakkaan ja kehittäjien välillä, itseohjautuvan tiimin käyttö, inkrementaalinen prosessi sekä iteratiivinen kehitys. Jokainen ketterien menetelmien erityistekijöistä toistui yli puolessa tilapäiseen käyttöön liittyvästä kaupunkisuunnittelusta kirjoitetussa aineistossa. Mukautumiskyky muutoksiin ilmenee tilapäisen käytön yhteydessä esimerkiksi valmiutena muuttaa suunnitelmaa milloin vaan tai olemassa olevien sääntöjen uudelleen tulkintaa. Avoin kommunikaatio lisää tilapäiseen käyttöön liittyvää vuorovaikutusta julkishallinnon ja kansalaisten välillä sekä mahdollistaa viranomaisten toimimisen taktisesti. Tutkijoiden mukaan tilapäinen käyttö on itseohjautuvaa toimintaa, minkä vuoksi viranomaisten tulisi keskittyä tilapäisen käytön mahdollistamiseen eikä puuttua sen sisältöön. Inkrementaalinen ajattelu ilmenee olemassa olevan kaupunkirakenteen hyödyntämisessä tilapäisen käytön suunnittelun pohjana. Taktisessa urbanismissa iteraatioiden käytöllä mahdollistetaan muutosten teko suunnitelmaan ennen seuraavaa tilapäisen käytön kokeilukierrosta. Vaikka tutkielman tulosten mukaan ketteriä ohjelmistokehitysmenetelmiä ei ole hyödynnetty suoraan tilapäiseen käyttöön liittyvässä kaupunkisuunnittelussa, ketterille menetelmille ominaiset erityistekijät ovat olleet jo nyt läsnä tilapäiseen käyttöön liittyvässä kaupunkisuunnittelussa. Tämän vuoksi tutkielman johtopäätöksenä on se, että ketterän ohjelmistokehitysmenetelmän johdonmukainen hyödyntäminen voisi olla mahdollista myös tilapäiseen liittyvän kaupunkisuunnittelun yhteydessä.