Browsing by Author "Kalpio, Aino"

Tässä tutkimuksessa perehdytään lukion maantieteen opetuksen sähköistämiseen niin yhteiskunnan digitaalisen murroskauden kuin myös ainetta opettavien opettajien kautta. Lukion maantieteen opettajien asema tutkimuksessa on keskeinen, koska heidän vastuullaan on opetussuunnitelman mukaisesti toteuttaa opetusta nykypäivän vaatimusten mukaan. Sähköistäminen on tapahtunut vauhdilla eivätkä opetusmenetelmät ole pysyneet mukana. Nuoret käyttävät usein sähköisiä välineitä paremmin kuin opettajansa. Ero kasvaa, kun opetetaan vanhoilla menetelmillä ja välineillä arjessaan uutta teknologiaa käyttäviä nuoria. Arjen ja tulevaisuuden vaatimukset tulisi saada kunnolla osaksi kouluopetusta. Viimeistään ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen syksyllä 2016 herättää siihen, että sähköisiä opetusmenetelmiä ja -välineitä tulisi käyttää jo nyt. Mutta mikä tilanne on nyt ja miten opettajat asiaan suhtautuvat? Tässä tutkimuksessa selvitettiin sähköisen kyselytutkimuksen avulla eri puolella Suomea työskentelevien lukion maantieteen opettajien (n = 96) käyttämiä sähköisiä opetusmenetelmiä ja -välineitä sekä asenteita koko sähköistämistapahtumaan. Kolmantena tutkimuskysymyksenä toimi opetuksen sähköistymisen tulevaisuuden kehitys. Kyselyä täydensi kolmen asiantuntijan haastattelut aihepiiristä. Kyselyn tulokset analysoitiin ja esitettiin tilastokuvioina aina laitekäytettävyydestä oman tietoteknologiseen osaamisen arviointiin. Tulosten analysoinnin yleisenä linjana paljastui lukion maantieteen opettajien myönteinen asenne muutoksia kohtaan teoriassa, mutta uusien menetelmien ja välineiden ottaminen konkreettisesti mukaan opetukseen ei ollut ajan tasalla. Koulutuksen ja ajan puute, vähäiset resurssit ja osaamattomuus nousivat suurimmiksi kompastuskiviksi. Tutkimuksen mukaan opettajat kokivat, että ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen tapahtuu liian nopeasti eikä koettu, että siitä olisi tiedotettu tarpeeksi. Perusohjelmat ja sähköiset opetusvälineet olivat käytössä yleisesti, mutta esimerkiksi tilastollisia menetelmiä ja paikkatieto-ohjelmia ei hyödynnetty vielä kaikkialla Suomessa. Tuloksista nousee esiin kysymys sähköisten ylioppilaskirjoitusten ajoituksesta ja siitä, miten maantieteen opetuksen käytännön puoli saataisiin mukaan päättäjätason edellyttämän kehityksen mukaiseksi.