Browsing by Author "Kulonen, Aino"

Arktis-alpiinisen kasvillisuuden taustalla vaikuttavat lukuisat ympäristötekijät, ja pienikin spatiaalinen tai temporaalinen muutos ympäristöoloissa voi vaikuttaa merkittävästi koko kasviyhteisöön. Tässä työssä tarkastelen, miten paikalliset ympäristömuuttujat topografia, maaperätekijät ja geomorfologinen häiriö vaikuttavat putkilokasvien lajirunsauteen paljakalla. Tutkin myös ovatko vaikutukset erilaisia toiminnallisten kasviryhmien välillä. Aineisto kerättiin kesällä 2011 Saanatunturin rinteeltä Kilpisjärveltä. Kasvilajistosta sekä erilaisista abioottisista ja bioottisista muuttujista kerättiin tietoa yhteensä 960 neliömetrin ruudulta, jotka sijaitsivat kuudella yhtenäisellä ruudukolla. Tutkimusasetelmassa minimoitiin alueellisten muuttujien vaihtelu ja maksimoitiin kasvipeitteen ja topografian paikallinen vaihtelu. Aineistoa analysoitiin monimuuttujamenetelmillä. Putkilokasveille ja niiden toiminnallisille ryhmille etsittiin hajonnan osituksella lajirunsauden alueellista vaihtelua parhaiten selittävät GLM ja GEE-mallit. Abioottisilla muuttujilla pystyttiin selittämään jopa 75 % lajirunsauden vaihtelusta tutkimusalueella, mikä osoittaa, että stressi on merkittävin paikallista lajirunsautta rajoittava ilmiö paljakalla. Myös tutkituilla häiriömuuttujilla on kasvillisuuteen stressivaikutuksia. Yksittäisistä muuttujista maankosteus selittää lajirunsautta ylivoimaisesti parhaiten, mutta myös muut maaperätekijät ovat tärkeitä. Maaperätekijät ovat vahvasti yhteydessä myös mesotopografiaan ja gemorfologiseen häiriöön, joiden itsenäiset merkitykset osoittautuivat pieniksi. Mesotopografia ja fluviaalinen häiriö olivat kuitenkin yksinään tärkeitä muuttujia kaikille lajirunsauksille. Lähes kaikki muuttujat ovat mukana parhaissa malleissa, eli myös yksinään vähäpätöisiltä vaikuttavat muuttujat ovat lajirunsaudelle merkityksellisiä, mutta niiden merkitys saattaa ilmetä vasta muiden muuttujien kautta. Tulos tukee aiempaa teoriaa siitä, että abioottisten muuttujien välillä vaikuttaa monimutkaisia vuorovaikutussuhteita. Eri toiminnalliset ryhmien lajirunsaudet reagoivat abioottisten muuttujien vaihteluun yllättävän samankaltaisesti. Suurimmat erot ilmenivät ruohojen ja ainavihantien varpujen välillä. Tulos johtuu ennenkaikkea ruohojen kapeasta sietoalueesta kosteus-, pH- ja lumenpaksuusgradienteilla, kun ainavihannat varvut taas sietävät paremmin kuivuutta ja hapanta maaperää, eivätkä ole tarkkoja lumenpaksuuden suhteen. Kaikki toiminnalliset ryhmät esiintyvät lähes koko tutkimusalueella rinnakkain, ja niiden väliset erot tulevat näkyviin vasta lajirunsauksien maksimeissa. Toiminnallisten ryhmien morfologisista ja fysiologisista eroista huolimatta ne ovat sopeutuneet ennenkaikkea paljakan karuihin ympäristöoloihin, mikä tekee niiden ympäristövasteista samankaltaisia.