Browsing by Author "Niemi, Liisa"

Pro gradu -tutkielmassani perehdyn ilmapiirikokemukseen peruskoulun 8-luokan oppilaiden keskuudessa. Ilmapiirin parantaminen voidaan nähdä yhtenä koulujen merkittävimmistä haasteista, ja aiempien tutkimusten perusteella ilmapiirin kehittämiselle on Suomessa tarvetta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia oppilailla on heidän luokkansa ilmapiiristä, mitkä tekijät ovat keskeisiä ilmapiirin parantamisessa ja heikentämisessä, sekä millaisilla tekijöillä avoimen ilmapiirin muodostumista voitaisiin edesauttaa. Tarkoituksenani on täten nuorten omia kokemuksia ja ajatuksia kuunnellen lisätä ymmärrystä koululuokkien ilmapiirin merkityksestä heidän hyvinvoinnilleen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kahteen näkökulmaan: sosiaalis-kognitiiviseen teoriaan ilmapiiriin vaikuttavista sisäisistä ja ulkoisista tekijöistä, sekä maantieteelliseen teoriaan, jossa oppimisympäristön fyysiset ominaisuudet nähdään ilmapiirin sosiaalis-kognitiivisen teorian tekijöihin vaikuttajana. Tutkimusstrategiana tutkimuksessa käytetään osallistavaa tutkimusstrategiaa, ja tutkimusmenetelmänä käytän kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia menetelmiä yhdistävää tutkimusta. Kvalitatiivisena menetelmänä tutkimuksessa on kaksivaiheinen oppituntien havainnointiosuus ja puolistrukturoitu teemahaastattelu. Kvantitatiivisena menetelmänä tutkimuksessa ovat oppilaille jaettavat kyselylomakkeet. Havaintoaineiston, haastattelut ja kyselylomakkeet analysoin laadullisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, minkä lisäksi hyödynsin kyselylomakeaineiston analyysissä tilastollisten tunnuslukujen kuvaamista. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että luokkatila toimi ilmapiiriä tukevana tekijänä ja keskimääräinen kokemus luokan ilmapiiristä koetiin hyväksi. Tulokset kuitenkin osoittivat myös, ettei ilmapiiri ole välttämättä sitä, miltä se ulospäin näyttää, sillä ilmapiirikokemus vaihteli merkittävästi yksittäisten oppilaiden läsnäolosta riippuen. Merkittävimmäksi yksittäiseksi ilmapiirin rakentajaksi nousikin yksittäisten oppilaiden ongelmakäyttäytymisen vaikutus. Luokan hyvä ilmapiiri määrittyi tulosten perusteella yhdistelmäksi sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja yhteishenkeen perustuvia hyväksyviä ja ystävällisiä suhteita, yhteistä tekemistä sekä oppimisvirettä edistävää työrauhaa ja järjestyksen säilymistä. Tärkeimmiksi ilmapiiriä tukeviksi tekijöiksi nousivat edellä mainittuihin seikkoihin liittyvät keinot, kuten luokan sosiaalisen rakenteen tukeminen yhteisillä aktiviteeteilla ja oppilassuhteita parantamalla, työrauhan ja oppimisvireen varmistaminen tiukemmalla kurilla ja luokkajärjestelyn muokkaamisella, sekä tasa-arvoisuuden tukeminen niin opettajan, kuin myös oppilaiden tasolta. Kokonaisuudessaan tutkimus vahvisti näkemystä siitä, että ilmapiiriin vaikuttavat monet eri tekijät. Jaetussa tilassa se muodostuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa, mutta on toisaalta myös jokaisen henkilökohtainen kokemus. Se riippuu sekä oppilaiden että luokan sisäisistä ja ulkoisista tekijöistä, eikä sen ymmärtämisessä riitä ainoastaan tiettyjen tekijöiden huomioiminen. Hyvän ilmapiirin saavuttamiseksi eivät riitä vain luokkatilaan, sosiaaliseen rakenteeseen tai opettaja-oppilassuhteeseen vaikuttaminen, vaan hyvässä ilmapiirissä tulee huomioida myös oppilaiden yksilölliset piirteet, tarpeet ja oikeudet. Tässä tarvitaan kokonaisvaltaisia ratkaisuja, joiden kehittämisessä ja toteutuksessa tarvitaan ymmärrystä ja yhteistyötä niin oppilaiden ja vanhempien, kuin myös koulujen ja poliittisten päättäjien puolelta.