Browsing by Author "Räihä, Jani"

Pitkittyneet kuivuus-, sade- ja hellejaksot ovat erityisen haitallisia maanviljelylle, ja näin ollen on hyödyllistä tutkia, kuinka ilmastomallit tuottavat tällaisia jaksoja sekä havaittuun ilmastoon nähden että tulevaisuudessa RCP8.5-päästöskenaarion (Representative Concentration Pathways) mukaan. Tutkittavana ovat kolmen viikon kuivat- ja sadejaksot sekä kahden viikon hellejaksot. Tässä työssä käytettiin kuuden globaalin kolmiulotteisen kytketyn ilmakehä-valtamerimallin simulaatioiden tuloksia. Mallien simuloimat lämpötilat ja sademäärät alueellistettiin kolmella eri menetelmällä: deltamuutosmenetelmällä, jossa havaintoaineistoa muokataan ilmastomallin ennustamilla muutoksilla, ja kahdella eri harhankorjausmenetelmällä, missä ilmastomallien tuloksia muokataan havaintoaineiston avulla. Ilmastomallien mukaan huhti-syyskuun keskilämpötila nousee Suomessa keskimäärin noin viisi astetta kaudesta 1981-2010 kauteen 2071-2100 sademäärän kasvaessa noin kymmenen prosenttia. Osittain sademäärän kasvamisen johdosta pitkät kuivat kaudet näyttävät vähenevän tulevaisuudessa ja lämpötilan nousun vuoksi hellejaksojen määrä nousee. Erityisen sateisten jaksojen määrän muutoksesta ei näy selviä merkkejä. Vertailukaudella 1981-2010 harhankorjausmenetelmät tuottivat sekä alueellisesti että kuukausikeskiarvoiltaan havaintoaineistoa tasaisempia jakaumia. Toisaalta deltamuutosmenetelmään nähden harhankorjausmenetelmillä muutokset vertailukaudesta tulevaisuuden jaksoon 2071-2100 olivat alueellisesti ja kuukausikeskiarvoiltaan vaihtelevampia. Varsinkin muutosten suuruutta tarkasteltaessa ilmastomallien välinen hajonta on suurta ja peittää osittain alleen menetelmien välisiä eroja. Paikallisesti muutosten suunta voi olla menetelmästä riippuen eri, jos muutokset alueella ovat pieniä. Erot muutosten luonteessa johtuvat ainakin osittain siitä, että deltamuutosmenetelmissä alueelliset ja ajalliset korrelaatiot pysyvät vertailukauden mukaisina mutta harhankorjauksessa vertailukausi ja tulevaisuuden jakso ovat toisistaan riippumattomat. Menetelmien väliset erot olivat suurimmat kahden viikon hellejaksojen määrissä, jotka molemmat harhankorjausmenetelmät yliarvioivat reilusti vertailukaudella havaintoaineistoon verrattuna. Harhankorjausmenetelmät myös kasvattivat jaksojen määrää ilmaston lämmetessä enemmän kuin deltamuutosmenetelmä, joskin ero oli suhteessa pienempi kuin ero vertailukauden hellejaksojen määrässä.