Browsing by Author "Turula, Johanna"

Tutkimuskohteena on Lammin Löyttynoja ja Koiransuolenoja, jotka ovat olleet Lammin biologisen aseman tutkimuksen alla jo pitkään. Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa purojen kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia ja verrata niitä aiempiin tutkimustuloksiin sekä selvittää kuinka pohjavesivaikutteisia purot ovat. Puroista otettiin näytteitä vuoden 2016 maalis- ja heinäkuussa, samalla näytteitä otettiin myös alueen lähteistä, Pääjärvestä sekä Lammin biologisen aseman pohjavesiputkista. Näytteistä analysoitiin pääionit (F-, Cl-, NO3-, SO42-, Na+, K+, Ca2+, Mg2+), alkaliteetti, liuennut silikaatti (DSi) ja hapen ja vedyn stabiilit isotoopit (18Oja D). Näytteenoton yhteydessä näytepisteiltä mitattiin sähkönjohtavuus, pH ja veden lämpötila sekä heinäkuussa myös sedimentin lämpötila. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin Lammin biologisen aseman keräämää seurantatietoa Löyttynojan ja Koiransuolenojan kemiallisista ominaisuuksista sekä lämpötilan ja virtaaman vaihtelusta Löyttynojan pääionipitoisuudet vastaavat Hämeen alueen puroveden taustapitoisuuksia, mutta Koiransuolenojan Na-, K-, Ca-, Cl-, NO3- ja SO4-pitoisuudet ylittävät tausta-arvojen pitoisuudet. Löyttynojaan verrattuna Koiransuolenojan pääionipitoisuudet ja sähkönjohtavuus ovat lähes kaksinkertaisia ja pitoisuuksien eroja voidaan selittää valuma-alueiden erilaisuudella. Löyttynojan valuma-alueen maalajeista lähes 40 % on soraa ja hiekkaa, kun taas yli puolet Koiransuolenojan maalajeista on hiesua ja hietaa. Lammin alueen hienojakoinen sedimentti, Lammin lössi, sisältää paikoittain melko runsaasti kalsiumia, joka selittää Koiransuolenojan Löyttynojaa korkeampia pitoisuuksia. Hienojakoiset maalajit voivat myös sisältää reliktisiä suoloja, jotka nostavat kloridi- ja natriumpitoisuuksia. Koiransuolenojan valuma-alueella on enemmän peltoja, jolloin sähkönjohtavuuden, kalium- ja nitraattipitoisuuksien koholla olevia arvoja voidaan selittää maatalouden päästöillä. Purojen lämpötiloissa on selkeät erot, kesäisin Löyttynojan lämpötilat ovat Koiransuolenojan lämpötiloja viileämpiä, talvella tilanne on päinvastainen. Tämä viittaa suurempaan pohjavesivaikutukseen Löyttynojassa verrattuna Koiransuolenojaan. Myös Koiransuolenojan korkeammat TOC-pitoisuudet voivat viitata suurempaan pintavalunnan määrään. Liuenneen silikaatin, pH:n ja hapen ja vedyn stabiilien isotooppien arvot ovat samankaltaiset molemmissa puroissa, ja liuenneen silikaatin pitoisuuksien perusteella molemmat purot ovat pohjavesivaikutteisia. Virtaama on Löyttynojassa kautta linjan korkeampi kuin Koiransuolenojassa. Talven alivalumakaudella Löyttynojan virtaama pysyy voimakkaana, kun taas Koiransuolenojan virtaamat ovat alhaisia. Tämä viittaa siihen, että Löyttynojalla on melko suuri pohjavesivarasto toisin kuin Koiransuolenojassa, jossa pohjavesivarasto on selkeästi niukempi ja vesi liikkuu hienojakoisen maa-aineksen läpi hitaammin. Molempien purojen voidaan havaita olevan pohjavesivaikutteisia, mutta Löyttynojassa pohjavesivaikutus on voimakkaampaa kuin Koiransuolenojassa.