Browsing by Subject "Itämeren vaiheet"

Espoossa Nuuksion kansallispuiston lähettyvillä sijaitsevan Suomen luontokeskus Haltian kävijämäärät ovat jatkuvasti nousseet sen avaamisesta lähtien. Nuuksion geologinen historia on todella mielenkiintoinen, ja sitä voisi tulevaisuudessa saada luontokeskuksen kävijöiden tietoisuuteen. Alueen geologista historiaa tutkitaan tässä tutkielmassa laajasta näkökulmasta ottaen huomioon erityisesti viime jääkauden loppuvaiheen vaikutus alueen maa- ja kallioperään sekä selvittämällä jääkauden jälkeisen maaperän, ilmaston ja kasvillisuuden kehitystä. Erityistä huomiota kiinnitetään alueelta löytyvään pieneen suohon, jonka kehitystä selvitettiin siitepölyanalyysin sekä raekoon ja orgaanisen aineksen määrän muutosten avulla. Suon keskeltä kairatusta profiilista tehtiin lisäksi kolme ajoitusta, jotta sen syvyysulottuvuus saatiin kiinnitettyä aikaan. Samalla saatiin ikä suoaltaan turpeen muodostumiselle. Uurrehavaintojen sekä rannansiirtymisen avulla pyritään selvittämään suoaltaan ja Haltian ympäristön kehitystä. Rannansiirtymisaineiston perusteella tuotettiin karttoja ja video, jotka havainnollistavat alueella vallinneen muinaisen Itämeren vaiheiden vaikutusta maisemankehitykseen. Uurteiden perusteella jäätikkö virtasi alueen yli ensin pohjoisluoteesta ja lopuksi luoteesta. Suoaltaan pohjalla tavataan karkeampaa materiaalia soraisesta diamiktonista karkeaan silttiin, joka viittaa Baltian jääjärven laskeneen äkillisesti valtamerenpinnan tasolle. Tuotetusta rannansiirtymiskäyrästä selviää, että tutkittava suo on kuroutunut Yoldiamerestä noin 11 400 vuotta sitten. Alueelta löytyvän muinaisrantakivikon alatason perusteella Ancylusjärvivaiheen maksimi sijaitsee Nuuksiossa korkeudella 65 m mpy. Suosta löytyneet siitepölyt kertovat alueella vallinneen aluksi metsätön ja avoin kasvillisuus, jossa vähitellen koivut lisääntyivät. Koivun ollessa valtapuulajina ei alueen ympäristö kuitenkaan ollut vielä täysin metsittynyt suuren ei-puumaisten maakasvien osuuden perusteella. Leppä yleistyi alueella 10 300–9 800 vuotta sitten. Lehmus saapui alueelle 8 500–8 300 vuotta sitten ilmaston lämmetessä. Ilmasto alkoi tästä hieman yli 2 000 vuotta myöhemmin kuitenkin vähitellen viilentyä, ja kuusi yleistyi alueella noin 5 100–4 600 vuotta sitten. Tällöin jalopuut väistyivät vähitellen kuusen tieltä. Metsä muuttui kuusen saapumisen myötä ensin havupuuvaltaiseksi ja lopulta nykyisenlaiseksi sekametsää muistuttavaksi metsäksi. Suoaltaan umpeenkasvu ja sitä kautta soistuminen alkoivat sen reunoilta, ja umpeenkasvu oli todennäköisesti pääosin pohjanmyötäistä. Suoaltaan keskiosat ovat soistuneet kokonaan viimeistään 3 300 vuotta sitten turpeen silmämääräisesti määritetyn alaosan ajoitusiän ollessa 3 375 ± 30 vuotta. Suon turve muuttui lopullisesti saravaltaisesta rahkavaltaiseksi aikaisintaan 2 250 vuotta sitten.