Browsing by Subject "Mun Espoo kartalla"

Kaupunkien toiminnalle on tärkeää tunnistaa asukkaiden kokemukset omasta asuinympäristöstään. Mun Espoo kartalla -kyselystä mielenkiintoisen tekee se, että asukkaat itse tuottavat tiedon suunnittelun tueksi. Kyselyn avulla arjen kokemukset saadaan kanavoitua suoraan kaupungille. Tässä tutkielmassa tarkoituksena on analysoida asukkaiden esittämiä ideoita siitä, miten omaa asuinympäristöä toivotaan kehitettävän. Tutkielman keskeinen kysymys on, mihin espoolaiset vetoavat kehitysideoissaan ottaen huomioon, että tarkoituksena on vakuuttaa suunnittelijat oman idean puolelle. Tutkielmassa pohditaan, miksi asukkaat ovat valinneet tietyn tavan oikeuttaa oman ideansa ja eroavatko käytetyt oikeutukset toisistaan sosioekonomisesti. Tutkielmassa tarkastellaan osallisuutta suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa, sillä myös kyselyyn vaikuttavat vakiintuneet ideologiat siitä, miten kaupunkeja tulisi suunnitella. Tämän jälkeen tutkielmassa perehdytään Boltanskin ja Thévenot’n oikeuttamisteoriaan, jonka mukaan osallistujat perustelevat väitteensä käyttämällä suhteellisen rajoitettua joukkoa moraalisia periaatteita. Teoria havainnollistaa, mitä pidetään perusteltuna argumenttina erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa. Työn aineistona on Espoon ja Aalto-yliopiston yhteistyönä syksyllä 2020 käynnistetty Mun Espoo kartalla -kysely. Kyselyyn jätettiin yli 4600 avovastausta kehitysideoista. Lisäksi kyselyssä kerättiin sosiodemografisia yksilöitä kuvaavia taustamuuttujia. Menetelmänä on teorialähtöinen sisällönanalyysi, jossa avovastaukset koodattiin vastaamaan käytettyjä oikeutuksia. Kehitysideoista nousi esille toistuvia aiheita, joita asukkaat oikeutuksesta riippumatta toivoivat. Eniten kehitysideoita liittyi liikkumiseen, liikuntaan ja virkistysalueisiin, paikallisluontoon ja asuinalueiden kehitykseen. Lähes puolet vastaajista pyrki esittämään oman ideansa koko yhteisön etua ajaen, eli julkisen oikeuttamisen kieliopilla. Kehitysideoissa käytettiin erityisesti kodin ja teollisuuden oikeutusmaailmojen argumentteja. Tulosten perusteella vastaajat omaksuivat julkisen oikeuttamisen maailmojen logiikan ja ajattelevat niillä olevan eniten kommunikatiivista valtaa vaikuttaa suunnittelijoihin. Avovastauksista merkittävä osa oli myös teknisiä kommentteja, joissa vastaaja ei perustellut kehitysideaa lainkaan. Sosiodemografisten muuttujien analyysin perusteella ihmisten kokemukset omasta ympäristöstään eivät ole irrallaan sosioekonomisista eroista. Analyysin keskeisimmät tulokset olivat, että julkisen oikeuttamisen kieliopin käyttö sekä perustelut ylipäätään kasvoivat koulutuksen myötä. Tulokset myös osoittivat, että kyselyn vastaajat edustavat melko rajattua espoolaista väestöä. Vastaajista rakentuu kuva kotimaisia kieliä puhuvina, korkeasti koulutettuina ja työssäkäyvinä espoolaisina. Ideoille keskeistä on myös, että vastaajat ovat toimijoina strategisia. Vastaajat tiedostavat, että hyvin muotoillulla idealla ja oikeutuksella voi parantaa mahdollisuuksia sille, että kaupunki toteuttaa idean. Kuten tulokset havainnollistavat, usein kuitenkin vain tiettyjen ryhmien ideat pääsevät esille. Pyrinkin tutkielmalla tuottamaan keskustelua, jossa tunnistetaan, että osalla asukkaista on muita enemmän resursseja ja kommunikatiivista valtaa ottaa osaa osallisuuden hankkeisiin.