Browsing by Subject "Sädehoito"

Kartiokeilatietokonetomografia eli KKTT on tyypillisimmin käytetty kuvausmodaliteetti kuvantaohjatussa sädehoidossa ja sitä käytetään pääasiassa potilaan asemointiin ja sädehoidon kohdistamiseen. KKTT-kuvantaminen perustuu röntgensäteilyyn ja sen käytön haittapuolena potilas saa ylimääräistä säteilyannosta sekä hoidettavalle alueelle että sitä ympäröiville terveille kudoksille. Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpätyyppi Suomessa ja paikallista eturauhassyöpää voidaan hoitaa esimerkiksi sädehoidolla. Ionisoivan säteilyn käyttö lisää terveiden kudosten syöpäriskiä ja siksi KKTT-kuvantamisen aiheuttaman säteilyannoksen määritys ja optimointi on tärkeää. Tämän työn tarkoituksena on selvittää yhdeksässä suomalaisessa sairaalassa käytettäviä KKTT-kuvantamisen kuvausparametreja ja kuvauskäytäntöjä sekä laskennallisesti määrittää kuvantamisen aiheuttamia potilasannoksia ja optimoinnin vaikutuksia. Laskenta tehdään käyttäen Monte Carlo menetelmään perustuvaa ImpactMC-ohjelmaa, ICRP:n vokselitestikappaletta ja suomalaisten sairaaloiden käyttämiä kuvantamisen parametreja. Tulosten esittämiseen käytetään riskielinten kokonais- ja elinannoksia, isodoosipiirroksia xy- ja xz-tasoissa, riskielinten annostilavuushistogrammeja sekä annosprofiileja xy- ja xz-tasoissa. Tässä työssä lasketut riskielinten elinannokset ovat yhdellä kuvauskerralla noin mGy:n luokkaa ja kokonaissäteilyannokset riippuvat vahvasti kuvausfraktioiden määrästä. Symmetrisen keilan geometriassa säteilyannokset ovat pienempiä kuin epäsymmetrisen keilan geometriassa. Kuvantamisessa käytettävä kuvausalueen pituus, kuvausputken aloituskulma ja kuvausputken kiertosuunta vaikuttavat symmetrisessä geometriassa myös eri riskielimien saamaan säteilyannokseen ja säteilyn jakautumiseen xz-tasossa. Tuloksista havaitaan, että sekä symmetrisen että epäsymmetrisen keilan tapauksissa kuvausparametrien optimointi esimerkiksi putkivirtaa laskemalla pienentää eturauhasen, peräsuolen, reisiluun punaista luuydintä sisältävän osan ja virtsarakon saamaa elinannosta. Kuvausparametrien optimointi pienentää annostasoja myös kaikissa muissa lasketuissa tapauksissa kuten isodoosipiirroksissa ja annosprofiileissa.