Browsing by Subject "bioindikaattori"

Maaperän keskilämpötila on noussut viime vuosikymmeninä pohjoisilla alueilla kahdesta kuuteen kertaa muita leveysasteita nopeammin, ja muuttuvien lämpö- ja kosteusolosuhteiden myötä myös kasvihuonekaasupäästöissä on havaittu muutoksia. Erityisesti pohjoisten soiden päästöt ovat ajankohtainen tutkimusaihe. Viimeaikainen tutkimus korostaa suon pieneliöiden vaikutusta hiilipäästöihin ja ehdottaa, että eliöyhteisöjen muutoksilla voi olla aiemmin ymmärrettyä tärkeämpi merkitys päästöjen synnyssä. Tässä opinnäytetyössä tutkin kahden eliöyhteisön, sammalpunkkien ja kuoriamebojen, yhteyksiä suon vedenpinnan korkeuteen, lämpötilaan ja happipitoisuuteen sekä hiilidioksidi- ja metaaninvoihin. Erottelen mittauskammioiden vierestä ottamistani pintanäytteistä punkki- ja amebaesiintymät, ja vertaan niiden runsautta ja lajirikkautta ympäristö- ja kaasumuuttujiin. Tutkimuksessa huomaan, että kahden vierekkäisen suon lajisto ja ympäristö- sekä kaasumuuttujat ovat huomattavan erilaisia. Vertailen myös punkkien ja amebojen sopivuutta näiden muuttujien prokseiksi eli epäsuoriksi indikaattoreiksi. Amebat ovat paleoekologisessa tutkimuksessa vakiintuneempi eliöryhmä, mutta tutkimukseni pohjalta näyttää siltä, että myös punkkiyhteisöt voivat kertoa meille nykyisistä ja menneistä elinympäristöstä ja hiilipäästöistä. Punkkiyhteisöjen korrelaatio vedenpinnan korkeuden kanssa on liki samaa luokkaa kuin amebojen ja vedenpinnan korkeuden. Erityisesti kuivemman ja ravinneköyhemmän suotyypin metaanivoiden ja sammalpunkkiyhteisön välillä on merkittävä korrelaatio, ja tätä yhteyttä olisi jatkossa mielenkiintoista tutkia tarkemmin. Johtopäätöksenä esitän, että sammalpunkkien käyttö ympäristömuuttujien ja hiilivoiden proksina ja siirtofunktioiden kehittäminen punkkiyhteisöille voisi laajentaa paleoekologisen tutkimuksen näkökulmaa ja tuoda lisätietoa pieneliöyhteisöjen merkityksestä kasvihuonepäästöjen synnyssä.