Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "finansialisaatio"

Sort by: Order: Results:

  • Kauppi, Juho (2023)
    Tarkastelen tutkielmassani Suomen pääkaupunkiseudun kiinteistömarkkinoita kriittisten teorioiden näkökulmasta. Hyödyntäen historialliseen materialismiin nojaavia ajatuksia finansialisaatiosta (Aalbers, 2017, 2019), yrittäjämäistymisestä (Leitner, 1990, Harvey, 1982, 1989, Hyötyläinen, 2015) ja kasvukoneesta (Molotch, 1976, 1993) luon kriittisen linssin, jonka läpi tutkin niin kiinteistöpolitiikan kuin kiinteistömarkkinoiden muutosta. Uusliberalismin pohjustama muutos kaupunkien hallinnassa on johtanut finansialisaatioon ja yrittäjämäistymiseen, jotka muuttavat kaupunkeja kasvukoneiksi. Kasvukoneistuminen tuottaa taloudellista riippuvuutta ja polkuriippuvuutta yrittäjämäisistä politiikoista sekä finansialisaatiosta luoden kehämäisen prosessin, joka pyrkii purkamaan esteitä pääoman kerryttämiselle. Kehämäinen prosessi on mahdollista erilaisten mekanismien, kuten hyvän sijoitusilmapiirin ylläpidon, kansainvälistymisen, arvopaperistumisen ja dehumanisoivien diskurssien avulla. Prosessin vaikutuksena on pääoman epätasainen jakautuminen spatiaalisesti ja sosiaalisesti. Tarkastelen tutkimuksessa tästä näkökulmasta Suomen pääkaupunkiseudun eli Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kiinteistömarkkinoita ja kiinteistöpolitiikkaa. Aineistonani käytän Maanmittauslaitoksen Kiinteistötietojärjestelmän kiinteistökauppatietoja, kaupunkien kiinteistöpoliittisia julkaisuja sekä media-artikkeleita. Yhdistelemällä kvantitatiivista ja kvalitatiivista aineistoa syvennyn kiinteistöpolitiikan ja -markkinoiden toisiinsa kietoutuvaan luonteeseen. Keskeistä tutkielmassani on kiinteistösijoittajien ja kaupunkien roolit sekä niiden yhteistoiminta ja -vaikutukset. Toimijoiden rajauksen vuoksi keskityn erityisesti kiinteistökauppoihin, joissa myyvä osapuoli on kaupunki ja ostaja yksityinen yritys. Kiinteistöpolitiikka on tutkimusalueella vaihtelevaa kaupungista riippuen, mutta Kauniaista lukuunottamatta kaikki osallistuvat aktiivisesti kiinteistömarkkinoihin. Julkinen sektori perustelee kiinteistömyyntiä esimerkiksi palvelujen kustannuksilla. Liiketalouden toimijat ovat monesti saajia kiinteistökaupoissa ja kiinteistömarkkinoita voisikin luonnehtia finansialisoituneiksi. Suurin osa kaupunkien myymistä kiinteistöistä on rakentamattomia ja yleisin ostaja on kiinteistöosakeyhtiö. Kiinteistöosakeyhtiö on huomattavasti yleisempi ostajana, kun myyjä on kaupunki. Kiinteistöosakeyhtiön luonteen vuoksi todellinen ostaja eli yhtiön osakas jää pimentoon. Tukevien lähteiden, kuten Patentti- ja Rekisterihallituksen sekä Yritystietojärjestelmän tietojen perusteella kiinteistöosakeyhtiöiden takana on monesti kiinteistösijoittaja. Osassa kaupoista oli myös hyödynnetty yrityssarjaa ja yritysten ketjuttamista kolmannen osapuolen, kuten asianajotoimiston avulla. Monimutkaisten omistusjärjestelyjen kautta jäljet vievät usein ulkomaille, mikä osoittaa kiinteistömarkkinoiden kansainvälistymisen. Tutkimukseni osoittaa, että kaupungit kasvukoneina luovat yrittäjämäisillä maanhankinta-, kehitys- ja myyntipolitiikoillaan finansialisoitunutta kiinteistömarkkinaa myymällä kiinteistöjä suurella volyymillä liiketalouden toimijoille, kuten pankeille, rahastoille ja kiinteistösijoittajille. Samalla kaupungit heikentävät kykyjään harjoittaa kestävämpää asuntotuotantoa omilla hallintoalueillaan. Kiinteistömarkkinoiden finansialisoitumisen on mahdollistanut etenkin läpinäkyvyyden puute, joka johtuu yritysten sarjoittamisesta, ketjuttamisesta ja kiinteistöosakeyhtiöiden hyödyntämisestä. Läpinäkyvyyden puute heikentää mahdollisuuksia kiinteistömarkkinoiden ja kiinteistöpolitiikan kriittiseen arviointiin ja tutkintaan.
  • Tavi, Tuomas Aleksanteri (2024)
    Tutkielmassa tarkasteltiin pääkaupunkiseudun kerrostalolähiöiden asuntokannan sekä sosioekonomisen aseman yleistä kehitystä ja näiden välistä yhteyttä 2000-luvulla. Sosioekonomisen eriytyminen eli segregaatio on noussut 2000-luvulla keskeiseksi teemaksi sekä kaupunkitutkimuksessa että -politiikassa. Tutkielmassa eriytymiskehitystä tarkastellaan pääkaupunkiseudun kerrostalolähiöiden tasolla, joiden kehittäminen ja segregaatiokehitykseen puuttuminen on nähty nousevaksi kaupunkisuunnittelulliseksi trendiksi Helsingissä. Tutkielmassa merkittäväksi kerrostalolähiöiden kehittämisen taustavaikuttajaksi kaupunkisuunnittelullisten ideoiden lisäksi nähtiin myös kaupunkien yleinen pyrkimys kasvuun, joka toimii monen toimijan motiivina kehittää ja rakentaa kerrostalolähiöitä. Tutkimusasetelmassa luotiin teoreettinen taustamalli, jolla selitetään kerrostalolähiöiden kehittämisen kaupunkisuunnittelullisia motiiveja 2000-luvulla. Mallin taustalla on näkemys siitä, että kerrostalolähiöiden sosioekonomisen tason kehitys saattaa olla polkuriippuvaisella tavalla urautunutta, jolloin eriytymiskehityksen suunnan muuttaminen näyttäytyy haastavana tehtävänä. Tutkimusaiheen taustalla vaikuttaa kerrostalolähiöiden kehittämiseen liittyvä kaupunkisuunnittelullinen ajatus, jonka mukaan kerrostalolähiöiden asuntokantaan vaikuttaminen sosiaalisen sekoittamisen periaatteen mukaisilla toimilla, voi toimia lähiön attraktiota lisäävänä tekijänä ja siten vaikuttaa myös monipuolistavalla tavalla lähiön asukasrakenteeseen. Pääkaupunkiseudun kerrostalolähiöiden kehitystä tarkasteltiin uudenlaisella kahden aluetason vertailulla, jolla pyrittiin vastaamaan myös kysymykseen siitä, millainen aluetason valinnan vaikutus on siihen, miten tarkasteltava ilmiö näyttäytyy. Kehityksen tarkastelu suoritettiin lähiöiden ominaisuuksia kuvaavien lukujen muutoksen kautta vuosina 2000, 2012 ja 2019. Asuntokannan ominaisuuksien ja sosioekonomisen tason yhteyttä tarkasteltiin regressioanalyysillä, joka toteutettiin tutkimusalueiden asuntojen ominaisuuksien osuuksia kuvaavilla compositional data -muuttujilla Tutkielman tuloksina havaittiin, että pääkaupunkiseudun kerrostalolähiöt ovat 2000-luvulla eriytyneet sosioekonomisesti muista alueista, siten että yhä useampi lähiöistä kuului matalan sosioekonomisen tason ryhmään. Samanaikaisesti asuntokannan ominaisuuksissa ei ole tapahtunut kovin merkittäviä muutoksia, minkä katsottiin kertovan siitä, että eriytymiskehitys on tulkittavissa urautuneeksi. Samanaikaisesti kerrostalolähiöiden vuokra-asuntojen osuus oli kuitenkin yleisesti kasvanut, minkä tulkitaan kertovan yleisestä asumisen finansialisaatiosta näillä alueilla. Analyysi paljasti aikaisemmistakin tutkimuksista tutun omistusasumisen sekä pientaloasumisen osuuksien positiivisen yhteyden alueen sosioekonomiseen asemaan. Uutena muuttujana tarkasteltiin asuntojen huonelukujen yhtyettä sosioekonomiseen tasoon, ja tuloksena havaittiin, että suurten perheasuntojen osuudella on suora sosioekonomista tasoa kasvattava yhteys ja pienillä perheasuntojen osuudella taas sitä laskeva yhteys. Tulokset korostuivat aluetasovertailussa siten, että aluetason valinnalla on vaikutus siihen, miten voimakkaana eriytymisilmiö näyttäytyy. Kun kerrostalolähiöitä tarkastellaan tiukalla aluerajauksella, jolloin alueella ei ole paljon pientaloja, näyttäytyy eriytymisilmiö voimakkaampana kuin laajemmalla aluetasolla tarkasteltuna, minkä katsoa kertovan kerrostalolähiöiden ydinalueiden 2000-luvun urautuneesta kehityksestä.