Browsing by Subject "gam"

Korkeuden vaikutusta eliöiden esiintymiseen on tutkittu eri alueilla jo 1800-luvulta lähtien, mutta vasta viimeisten vuosikymmenien aikana korkeuden vaikutuksen on tunnistettu olevan monimutkainen. Eri eliöryhmien lajirunsaushuiput saavutetaan korkeusgradientin eri vyöhykkeissä eri alueilla. Lintuihin korkeuden ja lajirunsauden välille on tunnistettu neljä toisistaan poikkeavaa trendiä. Korkeuden vaikutusta on tutkittu pääosin lauhkeilla ja trooppisilla alueilla, kun taas korkeiden leveyspiirien alueilta on tutkimusta vähän. Korkeuden lisäksi elinympäristöjen on todettu vaikuttavan merkittävällä tavalla lintujen esiintymiseen, mutta elinympäristöjen vaikutusta on tutkittu lähinnä metsissä, maatalousympäristöissä ja kaupungeissa. Ilmastonmuutos vaikuttaa pohjoisten alueiden elinympäristöihin erityisen voimakkaasti, mikä tekee näistä alueista tärkeitä tutkimuskohteita. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten korkeus ja elinympäristöt vaikuttavat lintujen esiintymiseen ja runsauteen tunturiympäristössä. Korkeuden ja elinympäristöjen vaikutusta tutkittiin tuottamalla alueellisia malleja kahdella eri mallinnusmenetelmällä (GLM ja GAM) lintuaineiston, korkeuden ja elinympäristöjen välille. Lintuaineisto kerättiin kesän 2019 aikana pistelaskennalla 420 tutkimuspisteeltä Pohjois-Norjassa Rásttigáisá-tunturin ympäristössä noin 180 km² kokoiselta alueelta. Lintuaineiston lajit luokiteltiin taksonomian mukaan lintulahkoihin varpuslintuihin, rantalintuihin, kanalintuihin ja päiväpetolintuihin. Tutkimuspisteet luokiteltiin viiteen eri elinympäristöluokkaan (metsä, metsänraja, kuiva avotunturi, kostea avotunturi, karukko) NDVI-aineiston ja ilmakuvien perusteella. Lintulajeille laskettiin Shannonin habitaatti diversiteetti-indeksi (SHDI), jonka avulla tutkittiin lajien esiintymistä eri elinympäristöissä. Sekä korkeus että elinympäristöt selittävät lintujen esiintymistä tunturiympäristössä. Korkeuden ja elinympäristöjen välillä havaittiin merkittävä suhde ja elinympäristöt sijoittuvat verrattain selvästi korkeusgradientille. Korkeuden ja lajirunsauden suhteen todettiin olevan huipukas, korkeimmat lajirunsaudet havaittiin 300–500 metrissä metsänrajalla ja sen yläpuolella. Korkeus selitti 30,3 % kokonaislajirunsauden, 30,8 % varpuslintujen ja 28,0 % rantalintujen lajirunsauden vaihtelusta (GAM). Elinympäristöluokat selittivät korkeutta paremmin etenkin esiintymisen muutoksia 50 metrin skaalalla. SHDI-arvon mukaan elinympäristöön erikoistuneimmat linnut ovat kosteiden avotuntureiden rantalintuja, kun taas varpuslinnuissa esiintyy enemmän generalistilajeja. Elinympäristöluokat selittivät tarkan skaalan lisäksi erityisen hyvin elinympäristöön erikoistuneiden rantalintujen lajirunsautta (35,5 %). Tulevat muutokset ilmastossa uhkaavat etenkin avotunturissa esiintyviä lajeja, joista monet esiintyvät vain tietyssä elinympäristössä. Korkeuden ja elinympäristöjen vaikutusten syvempään ja tarkempaan ymmärtämiseen tarvitaan lisää tutkimusta. Jatkotutkimusta tarvitaan useammalta korkeusgradientilta ja tarkemmalla elinympäristöluokituksella.