Browsing by Subject "lähiö"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2020)Insecure residential areas have been found to be associated with socio-economic disadvantage and possible regional segregation. In addition, feeling of insecurity reduce quality of life and mental health. Based on many studies, residents experience insecurity more often in suburban areas dominated by apartment buildings. This study examines the relationship between building height and block structure and residents' feeling of insecurity in Finnish suburbs. The relationship between the residential block structure and feeling of insecurity has not been studied before, which is why this research can bring new ideas to the scientific debate. Research data includes survey data collected from 71 Finnish suburbs, contextual register data aggregated from the grid database and basic information from Finnish Population Register. Quantitative statistical methods are used in this study. The block structure is classified utilizing GIS methods. The study takes into account socio-economic factors influencing insecurity by examining the phenomenon also under different socio-economic variables. Based on the results of the study, there is no significant relationship between building height and feeling of insecurity at any case. However, there is a significant connection between the block structure and feeling of insecurity. The results show that residents living in neighbourhood with more closed block structure experience more insecurity. Statistical connection between block structure and feeling of insecurity became stronger when the socio-economic variables were included to the analyzes. The results of this thesis are related to the findings presented in previous studies about the relationship between the physical environment and safety. However, the significance of the results and the understanding of the phenomenon is not unambiguous and requires further investigation.
-
(2022)Suomalaiset lähiöt sijoittuvat kaupunkien keskustojen laidoille. Ne ovat keskenään erinäköisiä, eri ikäisiä ja keskenään hyvin erilaista kaupunkiympäristöä. Siitä huolimatta termi ”lähiö” tuo meille jokaiselle mielikuvan juuri tietyntyyppisestä alueesta erityispiirteineen. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella sitä, millaisista elementeistä lähiömäinen kaupunkiympäristö mielikuvissa muodostuu sekä sitä, miten se poikkeaa erityisesti kantakaupunkimaisesta ympäristöstä. Lähiöitä on tutkittu Suomessa vuosikymmeniä. Lähiöt ovat kiinnostaneet ja herättäneet keskustelua ensimmäisten lähiöiden valmistumisesta saakka. Tämä keskustelu on vaikuttanut mielikuviimme lähiöstä sekä siihen, miten itse niistä puhumme. Lähiöiden suunnittelussa aikanaan tapahtuneet virheet johtivat paikoittain rakenteellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, joiden takia esimerkiksi sanomalehdissä uutisoitiin pitkään lähiöiden ongelmista niiden asukkaiden todellisia kokemuksia sen enempää kuulematta. Asukkaat itse viihtyivät alueillaan ja yrittivät vaikuttaa lähiöiden negatiivisiin imagoihin muun muassa yleisöpalstojen kirjoitusten kautta. Yhdessä nämä puhetavat ovat antaneet lähiöille maineen, joka kaikuu jo lähiö-termissä itsessään. 2000-luvulla alueellinen eriytyminen on paikoittain syventänyt lähiöiden ongelmia. Samalla lähiöiden määrän kasvu on tuonut ne kaupungin laidoilta lähemmäs arkikokemuksiamme. Kaikki tämä näkyy siinä, miten ihmiset lähiöitä mielikuvissaan rakentavat. Mielikuvia päätettiin lähteä tutkimaan laadullisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen. Huomio haluttiin kiinnittää mielikuvien muodostumiseen, jota tutkimukseen vastaajien toivottiin kuvailevan mahdollisimman vapaasti, mutta kattavasti. Mielikuvien tarkastelua varten laadittiin kyselylomake, joka jaettiin huhtikuussa 2022 sosiaalisen median kautta kaikkien aiheesta kiinnostuneiden vastattavaksi. Lomakkeella selvitettiin vastaajien mielikuvia sekä lähiömäisestä kaupunkiympäristöstä että kantakaupunkimaisesta ympäristöstä. Vastauksia kerättiin sekä vastaajien omin sanoin, että luokittelemalla ympäristöä eri kategorioihin ja pyytämällä vastaajia ottamaan kantaa juuri niiden luonteeseen. Lisäksi haluttiin selvittää vastaajien henkilökohtaista suhdetta lähiöön. Kyselyn aineisto käsiteltiin sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tutkimuksessa tunnistettiin tärkeimpiä lähiöön liitettäviä mielikuvia. Vastaajat mielsivät muun muassa ilmeeltään yhtenäisten asuinkerrostalojen, ostoskeskusten, lähiluonnon, ulkoilumaastojen, henkilöautopainotteisen liikenteen sekä ystävällisten, kylämäisessä yhteisössä asuvien ihmisten muodostavan lähiöihin kuuluvia ympäristön kulmakiviä. Vastauksista on tunnistettavissa selvä ero kantakaupunkimaisen ympäristön ja lähiömäisen kaupunkiympäristön herättämien mielikuvien välillä. Samalla vastauksista kävi ilmi, että vastaajat käsittävät lähiön identiteettiä sen suhteen kautta, joka lähiöllä on kantakaupunkiin. Vastaajat ymmärsivät lähiön riippuvuuden kaupungista ja vertasivat lähiömäisen kaupunkiympäristön yksityiskohtia kantakaupunkimaiseen. Piirteet, joissa näiden välinen ero oli suurin, olivat vastaajien mielikuvissa lähiöille kaikkien tunnusmaisimpia. Vastaajat eivät pitäneet lähiötä urbaanina, kaupunkimaisena ympäristönä, mutta eivät myöskään maalaismaisena. Lähiö sijoittuu kyselyyn vastanneiden mielikuvissa näiden maailmojen välimaastoon alueeksi, jolla on näistä molemmista irrallinen, oma identiteettinsä.
-
(2023)Turvallisuus on yksi keskeisimpiä tekijöitä viihtyisän kaupunkiympäristön taustalla ja täten sen merkitys on tunnustettu kunnallisella-, kansallisella- ja ylikansallisella tasolla. Turvallisuus vaikuttaa yksilöiden elämänlaatuun, ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja on osaltaan yhteydessä asuinalueiden eriytymiseen. Aikaisempi monitieteinen tutkimus osoittaa, että turvallisuus ja siihen läheisesti liittyvä rikollisuuden pelko vaihtelevat yksilöiden ja alueiden välillä epätasaisesti taustatekijöiden mukaan. Näitä taustatekijöitä voidaan liittää asukkaiden sekä asuinalueiden sosiaalisiin, fyysisiin ja sosioekonomisiin piirteisiin. Taloudellisen eriarvoisuuden kasvu näkyy fyysisessä kaupunkitilassa, jossa ihmiset asuvat eri alueilla riippuen heidän sosioekonomisesta taustastaan. Tätä ilmiötä kutsutaan sosioekonomiseksi segregaatioksi ja tutkimukset ovat osoittaneet sen negatiivisesta yhteydestä asuinalueiden turvallisuuteen. Yhteispystyvyys, perustuen sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja epäviralliseen sosiaaliseen kontrolliin, kuvastaa asukkaiden kykyä toimia yhdessä ja ylläpitää epävirallista sosiaalista kontrollia. Ekologisten tutkimusperinteiden ja yhteispystyvyyden teorian perusteella alueen eriytyminen voi vaikuttaa ihmisten sosiaalisiin suhteisiin sekä verkostoihin ja heikentää tätä kautta turvallisuuden tunnetta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää yksilö- ja aluetason muuttujien yhteyttä koettuun turvallisuuteen suomalaisilla asuinalueilla. Aineistona tutkielmassa käytetään Helsingin yliopiston PreFare-hankkeen yhteydessä kerättyä laajaa kyselyaineistoa vuodelta 2013, joka kattaa kansallisesti 7728 vastaajaa ryhmiteltynä 71 asuinalueelle. Monitasoisessa regressiomallissa yksilötason muuttujina käytetään vastaajien tiedoista muodostettuja sosiodemografisia taustamuuttujia. Asuinaluetasolle on muodostettu yhteispystyvyyttä kuvaavat koheesion ja kontrollin faktorit, sekä aineistoon liitetystä rekisteriaineistosta on muodostettu summamuuttuja kuvaamaan alueen sosioekonomisen rakenteen tasoa. Tulokset osoittavat, että koettu turvallisuus on pääasiassa yksilötason tekijöistä johtuva ilmiö, mutta se on myös negatiivisesti yhteydessä alueen sosioekonomiseen eriytymiseen. Yksilötasolla vastaajien sukupuoli, ikä, käytettävissä olevat tulot, asumismuoto, asuinaika ja ammatillinen koulutus ovat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä koettuun turvallisuuteen. Tutkimuksen kiinnostavana havaintona voidaan pitää, että asuinalueen eriytymisen yhteys koettuun turvallisuuteen välittyy yhteispystyvyyden kautta. Havainto viittaa siihen, että asuinaluetason vahvat sosiaaliset siteet ja epävirallinen sosiaalinen kontrolli voivat osaltaan auttaa lieventämään sosioekonomisen segregaation aiheuttamia haasteita koetussa turvallisuudessa.
Now showing items 1-3 of 3