Browsing by Subject "maantieteen opetus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2022)Selvitän tutkimuksessani kansalaisten osallistumisen valmiuksien nykytilannetta sekä kouluopetuksen tavoitteita ja käytäntöjä aktiiviseksi kansalaiseksi kasvattamisessa ja osallistumisen valmiuksien harjaannuttamisessa. Keskityn kaavoitushankkeiden osallistamisen näkökulmaan; kansalaisten osallistaminen näihin on merkittävää suoran demokratian soveltamista. Noin 22 vuotta voimassa olleen Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan suunnitteluorganisaatiot velvoitetaan toimimaan osallistavasti ja vuorovaikutteisesti kaavoitushankkeiden prosessien aikana. Osallistujat saattavat olla ensimmäistä kertaa kaavoituksen käytäntöjen kanssa tekemisissä ja heidän tieto- ja taitotasonsa vaihtelee. Selvitän valmiuksien nykytilannetta kaavasuunnittelijoiden, maantieteen opettajien ja opettajankouluttajien haastatteluilla sekä analysoimalla perusopetuksen, lukio-opetuksen ja ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien perusteita. Tutkimuksessa nousi esille, että osallistumisen valmiuksia tukevaa opetusta järjestetään perusopetuksessa useassa eri oppiaineessa, mutta erityisesti maantieteessä sen kokonaisvaltaisen ja alueellisen näkökulman mukaisesti. Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteisiin ei sisälly kaavoitushankkeiden periaatteiden opetusta, kuten ei myöskään ammatillisen koulutuksen yhteiskunnallisten aineiden yhteisiin tutkinnon osiin. Eniten periaatteista kouluopetuksen perusteella tietävät kansalaiset, jotka valitsevat lukiossa maantieteen kolmannen Yhteinen maailma (GE3) ja neljännen Geomedia – tutki, osallistu ja vaikuta (GE4) valinnaiset kurssit. Haastateltujen ryhmien kokemukset ja käsitykset osallistumisen taidoista ja niiden nykytilasta poikkesivat jonkin verran toisistaan; tämä selittyy osittain erilaisilla työtehtävillä ja sen kautta tuomalla näkökulmalla. Kaikkien haastateltujen ryhmien eli suunnittelijoiden, maantieteen opettajien ja opettajankouluttajien mielestä tärkeitä osallistumisen valmiuksia ovat: kartanlukutaito, kirjallinen ja suullinen argumentointitaito, ajankohtaisten asioiden seuraaminen, kaavoitusprosessien ja sisällön ymmärrys sekä yhteiskunnan toimintojen ymmärrys. Suunnittelijat toivat lisäksi esille erityisesti keskustelu-, vuorovaikutus- ja empatiataitoja sekä pystyvyyden tunnetta, sekä tietoteknisiä valmiuksia. Kun taas maantieteen opettajat ja opettajankouluttajat toivat esille kaavoitushankkeiden huomaamista ja ymmärrystä vaikutusmahdollisuuksista. Tutkimuksessani tuli esille myös osallistumisen valmiuksien parantamiseen ja kehittämiseen liittyviä keinoja ja haasteita. Kaikki haastatellut ryhmät nostivat hyvänä keinona esille suunnittelijoiden vierailut kouluissa. Lisäksi esille tuli opetusmateriaalin tuottamiseen liittyviä ideoita sekä muu yhteistyö koulujen ja suunnitteluorganisaatioiden välillä. Kehittämisehdotuksena esitän, että osallistumisen valmiuksien edistämiseksi tuotetaan ja kootaan materiaalia helposti käytettävään muotoon ja sen sisältöä markkinoidaan. Samaa materiaalia voisivat käyttää ja soveltaa sekä suunnittelijat omassa osallistamistyössään käytännön kaavoitushankkeiden yhteydessä, että opettajat kouluopetuksessa. Työni tuloksena selviää, että kansalaisten osallistumisen valmiuksien taidot ja pystyvyys ovat lähtökohtaisesti eri tasoilla. Peruskoulun jälkeiset kouluttautumisvalinnat vaikuttavat tähän merkittävästi. Kansalaisten lähtötilanne on hyvä tiedostaa realistisesti ja reagoida siihen opetuksessa ja kaavoitushankkeiden osallistamisessa, kuten edellä on mainittu, mutta myös tulevia opetussuunnitelmien perusteita kehitettäessä. Mielestäni olisi hyvä kiinnittää huomiota seuraavan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden laadinnassa suunnittelu- ja tulevaisuusajattelun kehittämiseen sekä maankäytön suunnittelun perusteiden hallintaan. Ihmisen toimintojen sijoittuminen vaikuttaa ympäristöön ja luontoon, mutta myös ihmiseen itseensä, toimintamahdollisuuksiin ja resurssien käyttöön.
-
(2020)Oppikirjalla on perinteisesti ollut suuri merkitys suomalaisessa kouluopetuksessa. Vaikka sähköiset oppimateriaalit ovatkin vähitellen yleistyneet, painettu oppikirja näyttää pitävän pintansa niin opiskelijan kuin opettajankin tärkeimpänä työvälineenä ja tiedonlähteenä koulussa. Koska oppikirjoilla on lukuisia tavoitteellisen oppimisen ja opettamisen kannalta olennaisia tehtäviä, ei ole yhdentekevää, mitä niissä kerrotaan ja miten asioita esitetään. Terveyden ja hyvinvoinnin aihepiirissä haasteita asettavat muun muassa terveyden moniulotteisuus ja -tulkintaisuus sekä siihen liittyvät arvokasvatukselliset tavoitteet. Asian tärkeydestä huolimatta oppikirjojen sisältöjä on tutkittu verrattain vähän. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvälle osaamiselle on kuitenkin suurta tarvetta sekä koulumaailmassa ja lukio-opetuksessa kuin laajemmin koko yhteiskunnassa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten terveyttä ja hyvinvointia kuvataan lukion maantieteen oppikirjoissa ja vastaavatko nämä kuvaukset maantieteen opetussuunnitelmien edellytyksiä. Tutkimus suoritettiin tapaustutkimuksena ja aineistona käytettiin GEOS1- ja GEOS3-oppikirjoja sekä Manner 1 - ja Manner 3 -oppikirjoja. Niistä tarkasteltiin kuvia ja tekstejä teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tekstianalyyseja varten muodostettiin analyysikehikko, johon terveyttä ja hyvinvointia koskevat lausumat sijoitettiin ja tallennettiin. Kehikko rakentui terveyden ja hyvinvoinnin tyypillisistä ulottuuvuuksista, tasoista ja näkökulmista. Kuvia varten laadittiin luokitus, joka rakentui sellaisista terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä ominaisuuksista, jotka on mahdollista tunnistaa kuvista. Näitä olivat esimerkiksi kuvissa esiintyvien henkilöiden ikä ja sukupuoli sekä kuvan näkökulma terveyteen. Teksti- ja kuva-analyysien avulla saatiin selville, että oppikirjat poikkeavat toisistaan terveyden ja hyvinvoinnin tulkinnoiltaan.Esimerkiksi tekstit ovat kaikissa tarkastelluissa oppikirjoissa pääosin terveyslähtöisiä eli voimavaroja ja mahdollisuuksia korostavia, mutta joissakin oppikirjoissa on suhteessa enemmän sairauslähtöisiä, terveyden ja hyvinvoinnin ongelmia ja uhkia kuvaavia tekstejä kuin toisissa. Oppikirjoissa kuvataan myös eri suhteissa väestön terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja terveyden osa-alueita. Niissä korostuvat enimmäkseen väestön terveyteen globaalilla tasolla vaikuttavat tekijät, kun yksilöön liittyviä tekijöitä kuvataan varsin vähän. Tekstianalyysien perusteella monipuolisimmin terveyttä ja hyvinvointia kuvattiin GEOS-oppikirjasarjan oppikirjoissa. Analyysien perusteella oppikirjat myös vastasivat pääosin opetussuunnitelman edellytyksiä: niiden avulla on mahdollista havainnoida, analysoida, arvioida ja ymmärtää terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä ilmiöitä ja ongelmia paikallisesti, alueellisesti ja globaalilla tasolla. Terveyslähtöinen näkökulma auttaa löytämään ongelmien ratkaisumahdollisuuksia ja voi kannustaa toimimaan aktiivisesti hyvinvoinnin edistämiseksi. Parhaiten opetussuunnitelman tavoitteet voidaan saavuttaa GEOS3-oppikirjan avulla. Kuva-analyysien avulla saatiin selville muun muassa, että kaikki oppikirjat olivat sukupuolittavia ja kuvasivat enimmäkseen aikuisia esimerkiksi nuorten sijaan. Monipuolisimmin eli runsailla kuvilla, sekä positiivisesta että negatiivisesta näkökulmasta, kaikenikäisten miesten ja naisten ominaisuutena terveyttä ja hyvinvointia kuvattiin GEOS1-oppikirjassa. Oppikirjat erosivat kuitenkin toisistaan myös siinä, miten opetussuunnitelman tavoitteet niissä toteutuivat. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sekä myönteisen kehityksen ja mahdollisuuksien tavoitteet toteutuivat parhaiten molemmissa GEOS-oppikirjasarjan oppikirjoissa ja heikoimmin Manner-oppikirjasarjan oppikirjoissa. Kun tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttavat seikat huomioidaan, tällä tutkimuksella saatiin uutta ja ainakin osin käyttökelpoista tietoa terveyden ja hyvinvoinnin kuvauksista maantieteen oppikirjoissa. Näin tutkimuksen avulla saatua tietoa voidaan jossain määrin hyödyntää maantieteen oppimateriaalien laadinnassa ja niiden laadun parantamisessa.
Now showing items 1-2 of 2