Browsing by Subject "näkyvyys"

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää onko säteilysumutilanteiden tunnistaminen mahdollista maston eri korkeuksilta saatavien lämpötila- ja kosteushavaintojen avulla ja tarkastella mahdollisten tunnistettujen säteilysumutapausten elinkaarta. Tutkielmassa käytettävä aineisto koostuu Espoon Kivenlahdessa sijaitsevan tv-maston vuosien 2014-2018 havainnoista ja säteilysumutilanteen tunnistamisen onnistumista arvioidaan Espoon Tapiolan ja Nuuksion sekä Helsinki-Vantaan pintasääasemien näkyvyysmittausten perusteella. Tutkimuksessa valitaan maston kahden alimman mittaustason (2m ja 26m) lämpötila- ja kosteushavainnoille suodatuskriteerit, joiden perusteella löydetään 126 mastohavaintojen nojalla säteilysumuksi tulkittavaa tapausta. Näistä tapauksista 38 täyttää alle 1km näkyvyysehdon jollain pintasääasemalla. Koska pintasääasemat sijaitsevat vaihtelevien etäisyyksien päässä mastosta ja pintasääasemien olosuhteissa on paikallista vaihtelua, työssä analysoidaan näkyvyyssuodatettujen tapausten lisäksi myös kaikkien kriteerit täyttävien tapausten elinkaarta. Aineistoa analysoidaan aritmeettisen keskiarvon ja keskihajonnan avulla. Havaintojen nojalla määriteltyjä säteilysumutapauksia edeltävät meteorologiset olosuhteet ovat samansuuntaiset muualla saatujen aiempien tutkimustulosten kanssa. Ennen sumun muodostumista tuulen nopeus heikkenee, lämpötila laskee ja suhteellinen kosteus kasvaa. Tutkimuksen säteilysumutilanteet jaetaan kasvukorkeuden perusteella paksuihin (korkeus ≥ 26m ) sekä ohuisiin (2m ≤ korkeus < 26m) tapauksiin. Paksuja säteilysumutapauksia löytyy kaikkien (näkyvyyssuodatettujen) tapausten joukosta 58 (25) ja ohuita tapauksia 56 (13). Keskimääräinen tuulen suunta on sekä ohuiden että paksujen tapausten osalta etelästä, joten tuulen suunta ei anna suoraa selitystä säteilysumujen kasvukorkeudelle. Ylempien tasojen kosteusolosuhteet sen sijaan antavat viitteitä sumun kasvukorkeuden kehittymisestä suhteellisen kosteuden ollessa keskimäärin 10 prosenttiyksikköä korkeampi paksujen tapausten kuin ohuiden tapausten kohdalla ylemmillä mittaustasoilla. Maston havaintohistorian (1989-2018) kaikki mittaukset eivät ole tutkimuksen kannalta käyttökelpoisia johtuen muun muassa mittauskorkeuksien vaihtumisesta havaintohistorian aikana. Aineiston havaintojen keskihajonta oli siten kautta linjan melko suuri suppeasta otoskoosta johtuen. Vahvempien johtopäätösten tekemiseksi vaadittaisiin enemmän havaintoja. Lisäksi Kivenlahden mastoon asennettavasta näkyvysmittarista olisi suuri apu sumutilanteiden tarkemman tunnistamisen mahdollistamiseksi, sillä toisaiseksi vaihtelevien etäisyyksien päässä sijaitsevat näkyvyysmittarit eivät anna tarkkaa kuvaa Kivenlahden näkyvyysolosuhteista.