Browsing by Subject "osallisuus"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2023)Kaupunkien toiminnalle on tärkeää tunnistaa asukkaiden kokemukset omasta asuinympäristöstään. Mun Espoo kartalla -kyselystä mielenkiintoisen tekee se, että asukkaat itse tuottavat tiedon suunnittelun tueksi. Kyselyn avulla arjen kokemukset saadaan kanavoitua suoraan kaupungille. Tässä tutkielmassa tarkoituksena on analysoida asukkaiden esittämiä ideoita siitä, miten omaa asuinympäristöä toivotaan kehitettävän. Tutkielman keskeinen kysymys on, mihin espoolaiset vetoavat kehitysideoissaan ottaen huomioon, että tarkoituksena on vakuuttaa suunnittelijat oman idean puolelle. Tutkielmassa pohditaan, miksi asukkaat ovat valinneet tietyn tavan oikeuttaa oman ideansa ja eroavatko käytetyt oikeutukset toisistaan sosioekonomisesti. Tutkielmassa tarkastellaan osallisuutta suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa, sillä myös kyselyyn vaikuttavat vakiintuneet ideologiat siitä, miten kaupunkeja tulisi suunnitella. Tämän jälkeen tutkielmassa perehdytään Boltanskin ja Thévenot’n oikeuttamisteoriaan, jonka mukaan osallistujat perustelevat väitteensä käyttämällä suhteellisen rajoitettua joukkoa moraalisia periaatteita. Teoria havainnollistaa, mitä pidetään perusteltuna argumenttina erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa. Työn aineistona on Espoon ja Aalto-yliopiston yhteistyönä syksyllä 2020 käynnistetty Mun Espoo kartalla -kysely. Kyselyyn jätettiin yli 4600 avovastausta kehitysideoista. Lisäksi kyselyssä kerättiin sosiodemografisia yksilöitä kuvaavia taustamuuttujia. Menetelmänä on teorialähtöinen sisällönanalyysi, jossa avovastaukset koodattiin vastaamaan käytettyjä oikeutuksia. Kehitysideoista nousi esille toistuvia aiheita, joita asukkaat oikeutuksesta riippumatta toivoivat. Eniten kehitysideoita liittyi liikkumiseen, liikuntaan ja virkistysalueisiin, paikallisluontoon ja asuinalueiden kehitykseen. Lähes puolet vastaajista pyrki esittämään oman ideansa koko yhteisön etua ajaen, eli julkisen oikeuttamisen kieliopilla. Kehitysideoissa käytettiin erityisesti kodin ja teollisuuden oikeutusmaailmojen argumentteja. Tulosten perusteella vastaajat omaksuivat julkisen oikeuttamisen maailmojen logiikan ja ajattelevat niillä olevan eniten kommunikatiivista valtaa vaikuttaa suunnittelijoihin. Avovastauksista merkittävä osa oli myös teknisiä kommentteja, joissa vastaaja ei perustellut kehitysideaa lainkaan. Sosiodemografisten muuttujien analyysin perusteella ihmisten kokemukset omasta ympäristöstään eivät ole irrallaan sosioekonomisista eroista. Analyysin keskeisimmät tulokset olivat, että julkisen oikeuttamisen kieliopin käyttö sekä perustelut ylipäätään kasvoivat koulutuksen myötä. Tulokset myös osoittivat, että kyselyn vastaajat edustavat melko rajattua espoolaista väestöä. Vastaajista rakentuu kuva kotimaisia kieliä puhuvina, korkeasti koulutettuina ja työssäkäyvinä espoolaisina. Ideoille keskeistä on myös, että vastaajat ovat toimijoina strategisia. Vastaajat tiedostavat, että hyvin muotoillulla idealla ja oikeutuksella voi parantaa mahdollisuuksia sille, että kaupunki toteuttaa idean. Kuten tulokset havainnollistavat, usein kuitenkin vain tiettyjen ryhmien ideat pääsevät esille. Pyrinkin tutkielmalla tuottamaan keskustelua, jossa tunnistetaan, että osalla asukkaista on muita enemmän resursseja ja kommunikatiivista valtaa ottaa osaa osallisuuden hankkeisiin.
-
(2022)Maisterintutkielmani on etnografinen tutkimus itäisessä Helsingissä sijaitsevassa Meri-Rastilassa, johon on uudessa asemakaavamuutoksessa suunniteltu purkavaa uusrakentamista. Purkaminen koskee pääasiassa 1990-luvulla rakennettuja asuintaloja, joiden tilalle suunnitellaan tiiviimpää asuinrakentamista. Tutkimusalueeni on kaksi purku-uhan alla olevaa taloyhtiötä, joista toinen on Helsingin kaupungin vuokrataloyhtiö ja toinen yksityisomisteinen taloyhtiö. Tarkastelen tutkimuksessani sitä, millaista on elää tällaisten kaupunkiuudistusten keskellä. Tutkin asukkaiden paikkakiintymystä ja sitä, onko tämä paikkakiintymys muuttunut purkusuunnitelmien myötä. Lisäksi tutkin, mikä on asukkaiden kokemus osallisuudesta purkamista koskevassa päätöksenteossa sekä toteutuuko prosessi sosiaalisesti kestävällä tavalla. Käytin tutkimusmenetelminä puolistrukturoituja haastatteluita asukkaiden kanssa sekä kuvaelisitaatiota, jossa pyysin asukkaita ottamaan kuvia arjestaan. Lisäksi olen tehnyt omia havaintojani alueelta. Tutkimusaineistonani toimivat tekemäni asukashaastattelut kahdeksan asukkaan kanssa sekä heidän ottamansa valokuvat. Analysoin aineistoni käyttämällä sisältöanalyysin menetelmää ja teemoittelemalla litteroitua aineistoa ja kuvia. Käsittelen aineistoani osallisuuden, sosiaalisen kestävyyden ja paikkakiintymyksen käsitteiden kautta. Osallisuudella tarkoitan erityisesti asukkaiden osallisuutta heitä koskevassa kaavoitustyössä ja päätöksenteossa. Sosiaalista kestävyyttä kaupunkisuunnittelussa voidaan tarkastella sekä suunnittelun kohteen, eli rakennetun ympäristön laadun kautta että suunnitteluprosessin kautta, eli sen, kuinka hyvin asukkaat ovat mukana päätöksenteossa. Omassa työssäni keskityn erityisesti suunnitteluprosessiin. Paikkakiintymyksen kautta kuvaan niitä siteitä, joita asukkaat ovat muodostaneet niin fyysiseen kuin sosiaaliseen asuinympäristöönsä. Tutkimukseni paljastaa pitkän kaavoitusprosessin negatiiviset vaikutukset asukkaisiin. Asukkaat elivät epätietoisuudessa siitä, tulisiko purkaminen todella tapahtumaan ja jos, niin koska ja minkälaisia vaikutuksia sillä olisi heidän elämäänsä. Lähes kaikki asukkaista vastustivat purkamista, useimmiten vedoten alueen pienimittakaavaisen ja luonnonläheisen identiteetin menettämiseen. Pitkä prosessi on jo nyt vaikuttanut negatiivisesti joidenkin asukkaiden paikkakiintymykseen ja erityisesti paikan sosiaaliseen ulottuvuuteen. Asukkaat eivät ole olleet osallisina omia kotejaan koskevassa päätöksenteossa ja sosiaalisen kestävyyden kannalta asukkaiden osallistamisessa olisi vielä kaupunkisuunnittelussa parannettavaa. Paikkakiintymyksen kannalta tärkeään asemaan nousi tutkimuksessani mikromiljöiden merkitys tiedonvaihdon ja merkitysten luonnin paikkoina. Esitän tutkimuksessani ratkaisuksi sosiaalisesti kestävään kaupunkisuunnitteluun kulttuurisuunnittelun menetelmiä. Kulttuurisuunnittelussa alueen paikalliset yhteisöt ja kulttuurit nähdään resursseina, ja paikallisyhteisöt otetaan mukaan suunnittelutyöhön yhteiskehittäjinä. Kääntämällä katse rakennuksista ihmisiin, myös kaavatyön sosiaaliset vaikutukset on helpompi tunnistaa ja huomioida.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan Suomessa asuvien kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden paikkakokemuksia sekä sitä, millä tavoin paikkakokemukset ovat vaikuttaneet heidän integraatiokokemuksiinsa Suomessa. Paikkakokemukset kuvastavat ihmisten muodostamia käsityksiä ja mielikuvia paikoista eri maantieteellisissä perspektiiveissä sekä ajallisessa kontekstissa. Paikkakokemukset syntyvät elämisen kautta, jolloin vieraasta paikasta tulee aistimusten, kokemusten ja ajatusten kautta tuttu ja merkityksellinen. Paikkaan integroituminen ja kiintyminen vaativat usein vahvoja positiivisia paikkakokemuksia. Paikkaan integroitumisen taustalla voi olla vahva osallisuuden kokemus, jolloin yksilö kokee voimakasta paikkaan kuulumisen tunnetta. Paikkakokemus voi olla myös negatiivinen, jonka taustalla voi olla esimerkiksi sivullisuuden kokemuksia. Osallisuuden ja sivullisuuden kokemukset ovat aina yksilöllisiä, minkä vuoksi niiden tutkiminen on erittäin tärkeää ymmärtääksemme ihmisen suhdetta erilaisiin ympäristöihin. Suomessa opiskelevien korkeakouluopiskelijoiden joukko kansainvälistyy vuosittain globaalin liikkuvuuden lisääntyessä sekä työelämän muuttuessa. Kansainväliset opiskelijat ovat erityislaatuisia kansalaisia, sillä heidät nähdään kansallista osaamiskapasiteettia kasvattavana ryhmänä, joiden työllistymismahdollisuuksien parantamisella on mahdollista vastata tulevaisuuden työvoimatarpeisiin. Vaikka Suomi on onnistunut houkuttelemaan kansainvälisiä opiskelijoita korkeakouluihin, harva heistä jää valmistumisen jälkeen Suomeen asumaan. Kansainvälisten opiskelijoiden paikkakokemusten tutkimisen avulla on mahdollista ymmärtää tarkempia syitä opiskelijoiden integraation haasteisiin. Kansainvälisten opiskelijoiden Suomeen integroitumiseen vaikuttavat erilaiset opiskelijan lähtömaahan, suomalaiseen yhteiskuntaan ja korkeakouluyhteisöön sekä yksilön sosiokulttuuriseen taustaan liittyvät tekijät. Tutkimukseen valikoitui kvalitatiivinen tutkimusote, sillä siinä pyritään sukeltamaan syvälle kansainvälisten opiskelijoiden kokemusmaailmoihin. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta temaattisen kyselytutkimuksen avulla kerätystä esseekirjoitelmasta. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt ovat Helsingin yliopistossa opiskelevia kansainvälisiä maisterintason tutkinto-opiskelijoita. Aineisto kerättiin vuoden 2022 tammi-helmikuun aikana. Esseekirjoitelmista saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla ja jaettiin sopiviin teemoihin tulosten analysoinnin helpottamiseksi. Tutkimuksessa kansainvälisten opiskelijoiden paikkakokemuksia tarkasteltiin mielikuvien, fyysisen ympäristön sekä arjen sosiaalisten vuorovaikutustilanteiden pohjalta. Suurimmalle osalle opiskelijoista Suomi näyttäytyi mielikuvissa tuntemattomana ja jopa hieman synkkänä paikkana. Kun Suomesta tuli opiskelijoille tutumpi, myös paikkakokemukset muuttuivat positiivisempaan suuntaan. Opiskelijoiden silmissä miellyttävät paikat sijoittuivat yliopiston tiloihin, kirjastoihin, luontoon tai Helsingin ydinkeskustaan, kun taas epämiellyttävät paikat yhdistettiin rautatie- ja metroasemien läheisyyteen, joissa koettiin topofobisia kokemuksia ja turvattomuutta. Opiskelijoiden paikkakokemukset ovat luonteeltaan hyvin sosiaalisia ja rakentuvat erilaisten vuorovaikutustilanteiden pohjalta. Osallisuuden tunteita opiskelijat kokivat paikoissa, joissa on mahdollisuus vuorovaikutukseen, porukkaan kuulumiseen sekä vapauteen, kun taas sivullisuuden tunteita koettiin tilanteissa, joissa he eivät osanneet suomen kieltä tai kokivat omien kulttuuristen tottumusten törmäävän paikallisten kanssa. Kodin merkitys nousi myös tärkeäksi kansainvälisten opiskelijoiden paikkakokemusten tarkastelussa. Yleisesti ottaen opiskelijoiden osallisuuden kokemukset aiheuttivat positiivisia paikkakokemuksia, kun taas sivullisuuden tuntemukset aiheuttivat negatiivisia paikkakokemuksia.
-
(2023)Tämä tutkielma käsittelee suomalaisten kaupunkien tekemää yhteisö- ja osallisuustyötä. Kaupungit ovat toteuttaneet jo useiden vuosikymmenien ajan erilaisia asukkaiden aktivoimiseen ja yhteisöllisyyden lisäämiseen tähtääviä projekteja, ja yhteisöllisyyden edistäminen on yleinen tavoite kaupunkien strategioissa. Strategiatasolla yhteisön ja yhteisöllisyyden käsitteet esiintyvät kuitenkin heikosti konkretisoituina. Lisäksi yhteisöllisyys oletetaan usein yksiselitteisen myönteiseksi ilmiöksi, vaikka alueellisen yhteisöllisyyden kääntöpuolena saattaa esiintyä esimerkiksi paikallista kontrollia, leimaamista ja syrjimistä. Kaupunkien yhteisöhankkeiden tavoitteiksi on määritelty mm. asuinalueen sosiaalisen koheesion edistäminen sekä asukkaiden mielialan kohentaminen erilaisten tapahtumien ja projektien kautta. Aiemmissa tutkimuksissa yhteisöhankkeita on kuitenkin tutkittu myös poliittisemmasta näkökulmasta. Yhteisöhankkeissa on nähty kiinnekohtia mm. kommunitarismia suosineeseen ”kolmannen tien” politiikkaan. Kommunitarismille ja kolmannen tien periaatteille tyypillisiä piirteitä ovat esim. puhtaasti valtiollisten ratkaisumallien sivuuttaminen ja moraalisesti vastuullisten paikallisyhteisöjen ennallistaminen. Kriittisen näkökulmasta paikallisyhteisöjen aktivointi on tulkittu yhteiskuntapoliittiseksi keinoksi, jolla on arvostelijoiden mukaan pyritty korvaamaan valtiollista sosiaalipoliittista järjestelmää. Tutkielmassa on analysoitu kaupunkien yhteisö- ja osallisuustyöstä vastaavien hankeasiantuntijoiden ajatuksia yhteisöllisyydestä ja sen mahdollisuuksista. Tutkimuskysymykseni ovat :1) Miten yhteisöllisyyttä nähdään syntyvän ja 2) millaisia vaikutuksia yhteisö- ja osallisuustyöllä halutaan tuottaa? Avaan työssäni sitä, mitä yhteisöllisyys haastatelluille hankeasiantuntijoille merkitsee, minkälaisiin ongelmiin yhteisöllisyyden pitäisi toimia ratkaisuna ja millä tavalla yhteisöllisyys nämä ongelmat ratkaisisi. Aineisto koostuu viidelle eri suomalaiskaupungille työskentelevien hankeasiantuntijoiden puolistrukturoiduista teemahaastatteluista (n=8), jotka on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Analyysi nojaa affektiivisen kansalaisuuden (affective citizenship) käsitteeseen, joka kuvaa sitä tapaa, miten affektit ja kansalaisuus yhdistyvät biovaltaan ja hallinnallisuuteen. Kansalaisia saatetaan esimerkiksi rohkaista tuntemaan kiitollisuutta ja uskollisuutta kansakuntaa kohtaan ja toisten tunteiden oikeutus saatetaan tunnustaa enemmän kuin toisten. Analyysin tukena on käytetty myös yhteisön ja sosiaaliseen pääoman käsitteisiin liittyviä teorianäkökulmia sekä Mark Granovetterin (1973) heikkojen siteiden teoriaa. Tutkimustulosten mukaan kaupunkien yhteisö- ja osallisuustyötä voi tulkita affektiivisen kansalaisuuden näkökulmasta. Hankkeilla tavoitellun yhteisöllisyyden kautta toivotaan tietynlaista kansalaisuutta, jossa hankealueiden asukkaat huomioisivat yhteisön paremmin omassa käytöksessään ja toiminnassaan. Yhteisöllisyyden ajatellaan tuottavan alueille turvallisuuden tunnetta, sosiaalista kontrollia ja luottamusta asukkaiden kesken. Luottamuksen lisäämistä voidaan tulkita myös sosiaalisen pääoman ja asukkaiden välisien heikkojen siteiden lisäämisenä. Yhteisöllisyyden ajatellaan johtavan parempiin väestösuhteisiin ja sujuvampaan kanssakäymiseen paikallisesti. Lisäksi yhteisöllisyyden ajatellaan lisäävän asukkaiden omistajuutta alueisiinsa. Omistajuus puolestaan ilmenisi aktiivisena osallistumista alueen asioiden hoitoon ja haluna pitää alueesta huolta. Yhteisöllisyydellä pyritään siis aktiivisemman ja alueeseensa sitoutuneemman kansalaisuuden edistämiseen. Tutkimustulosten perusteella kaupunkien yhteisöhankkeilla ei nähdä edellytyksiä rakenteellisten ongelmien korjaamiseen, mutta yhteisöllisyydellä nähdään haastatteluaineiston perusteella mahdolliseksi lisätä rakenteellisten ongelmien seurauksista kärsivien asukkaiden psykososiaalista hyvinvointia. Tutkimustulokset tekevät näkyväksi yhteisötyön suunnitteluun vaikuttavia premissejä, mikä mahdollistaa kaupunkien yhteisö- ja osallisuustyötä ohjaavien taustaolettamien kriittisen arvioinnin.
Now showing items 1-4 of 4