Browsing by Subject "sosioekonominen eriytyminen"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2024)Sosiaalinen aktiivisuudella on positiivisia vaikutuksia yksilön elämään. Sosiaalisten aktiviteettien tärkeys korostuu erityisesti ikääntyvillä ihmisillä. Sen on todettu olevan positiivisessa suhteessa monien eri tekijöiden, kuten esimerkiksi koetun terveyden kanssa. Suomen väestö ikääntyy koko ajan ja ikääntymiseen liittyvä tutkimus on erittäin ajankohtaista. Ikääntyvän väestön tuottamia haasteita on pyritty kompensoimaan maahanmuutolla. Maahanmuuttajien osuus onkin noussut Suomessa merkittävästi viimeisen 30 vuoden aikana. Suomeen muuttaneista vieraista kieliryhmistä suurin on venäjänkieliset. Tämä ryhmä eroaa muista kieliryhmistä siten, että se omaa paljon myös ikääntyvää väestöä ja sopii siten hyvin ikääntyviä käsittelevän tutkimuksen kohteeksi. Tässä tutkielmassa tutkitaan Suomeen muuttaneiden venäjänkielisten sosiaalista aktiivisuutta ja siihen yhteydessä olevia yksilö- ja aluetasoisia tekijöitä. Aineistona toimii kyseiselle CHARM-kysely, joka on kohdistettu Suomeen muuttaneille venäjänkielisille 50-vuotiaille tai sitä vanhemmille. Aktiivisuutta mitataan kulttuurisen osallistumisen indikaattorilla, joka koostuu aktiivisuudesta käydä elokuvissa, teatterissa, konserteissa, oopperassa, museoissa ja taidegallerioissa. Yksilö- ja aluetasoisten tekijöiden välistä yhteyttä aktiivisuuteen tutkitaan monitasoisella regressiomallilla. Kulttuurisesta osallistumisaktiivisuudesta muodostetaan faktori, jonka yhteyttä eri yksilö- ja aluetason muuttujiin voi tutkia. Tuloksena saatiin, että yksilötason muuttujista sukupuoli, ikä, kielitaito, koulutustaso, koettu terveys sekä läheisten ystävien määrä ovat selkeässä yhteydessä aktiivisuuden tasoon. Erityisen suuri merkitsevyys oli kielitaidolla, koetulla terveydellä sekä läheisten ystävien määrällä. Viimeisimpänä mainitun merkitsevä yhteys korosti kulttuuriaktiivisuuden sosiaalista ulottuvuutta. Tutkimuskysymysten kohteena olevina aluetason muuttujina toimivat kulttuuripalvelujen läheisyys sekä asuinalueen sosioekonominen eriytyminen. Näiden ja aktiivisuuden välitä ei kuitenkaan löytynyt tilastollisesti merkittävää yhteyttä. Yksilötason muuttujista kielitaito vaikutti myös eriytymisen ja aktiivisuuden väliseen yhteyteen, mikä vähensi alueellisen tason merkitsevyyttä.
-
(2024)Tutkielmassa tarkasteltiin pääkaupunkiseudun kerrostalolähiöiden asuntokannan sekä sosioekonomisen aseman yleistä kehitystä ja näiden välistä yhteyttä 2000-luvulla. Sosioekonomisen eriytyminen eli segregaatio on noussut 2000-luvulla keskeiseksi teemaksi sekä kaupunkitutkimuksessa että -politiikassa. Tutkielmassa eriytymiskehitystä tarkastellaan pääkaupunkiseudun kerrostalolähiöiden tasolla, joiden kehittäminen ja segregaatiokehitykseen puuttuminen on nähty nousevaksi kaupunkisuunnittelulliseksi trendiksi Helsingissä. Tutkielmassa merkittäväksi kerrostalolähiöiden kehittämisen taustavaikuttajaksi kaupunkisuunnittelullisten ideoiden lisäksi nähtiin myös kaupunkien yleinen pyrkimys kasvuun, joka toimii monen toimijan motiivina kehittää ja rakentaa kerrostalolähiöitä. Tutkimusasetelmassa luotiin teoreettinen taustamalli, jolla selitetään kerrostalolähiöiden kehittämisen kaupunkisuunnittelullisia motiiveja 2000-luvulla. Mallin taustalla on näkemys siitä, että kerrostalolähiöiden sosioekonomisen tason kehitys saattaa olla polkuriippuvaisella tavalla urautunutta, jolloin eriytymiskehityksen suunnan muuttaminen näyttäytyy haastavana tehtävänä. Tutkimusaiheen taustalla vaikuttaa kerrostalolähiöiden kehittämiseen liittyvä kaupunkisuunnittelullinen ajatus, jonka mukaan kerrostalolähiöiden asuntokantaan vaikuttaminen sosiaalisen sekoittamisen periaatteen mukaisilla toimilla, voi toimia lähiön attraktiota lisäävänä tekijänä ja siten vaikuttaa myös monipuolistavalla tavalla lähiön asukasrakenteeseen. Pääkaupunkiseudun kerrostalolähiöiden kehitystä tarkasteltiin uudenlaisella kahden aluetason vertailulla, jolla pyrittiin vastaamaan myös kysymykseen siitä, millainen aluetason valinnan vaikutus on siihen, miten tarkasteltava ilmiö näyttäytyy. Kehityksen tarkastelu suoritettiin lähiöiden ominaisuuksia kuvaavien lukujen muutoksen kautta vuosina 2000, 2012 ja 2019. Asuntokannan ominaisuuksien ja sosioekonomisen tason yhteyttä tarkasteltiin regressioanalyysillä, joka toteutettiin tutkimusalueiden asuntojen ominaisuuksien osuuksia kuvaavilla compositional data -muuttujilla Tutkielman tuloksina havaittiin, että pääkaupunkiseudun kerrostalolähiöt ovat 2000-luvulla eriytyneet sosioekonomisesti muista alueista, siten että yhä useampi lähiöistä kuului matalan sosioekonomisen tason ryhmään. Samanaikaisesti asuntokannan ominaisuuksissa ei ole tapahtunut kovin merkittäviä muutoksia, minkä katsottiin kertovan siitä, että eriytymiskehitys on tulkittavissa urautuneeksi. Samanaikaisesti kerrostalolähiöiden vuokra-asuntojen osuus oli kuitenkin yleisesti kasvanut, minkä tulkitaan kertovan yleisestä asumisen finansialisaatiosta näillä alueilla. Analyysi paljasti aikaisemmistakin tutkimuksista tutun omistusasumisen sekä pientaloasumisen osuuksien positiivisen yhteyden alueen sosioekonomiseen asemaan. Uutena muuttujana tarkasteltiin asuntojen huonelukujen yhtyettä sosioekonomiseen tasoon, ja tuloksena havaittiin, että suurten perheasuntojen osuudella on suora sosioekonomista tasoa kasvattava yhteys ja pienillä perheasuntojen osuudella taas sitä laskeva yhteys. Tulokset korostuivat aluetasovertailussa siten, että aluetason valinnalla on vaikutus siihen, miten voimakkaana eriytymisilmiö näyttäytyy. Kun kerrostalolähiöitä tarkastellaan tiukalla aluerajauksella, jolloin alueella ei ole paljon pientaloja, näyttäytyy eriytymisilmiö voimakkaampana kuin laajemmalla aluetasolla tarkasteltuna, minkä katsoa kertovan kerrostalolähiöiden ydinalueiden 2000-luvun urautuneesta kehityksestä.
Now showing items 1-2 of 2