Browsing by Subject "immateriaalioikeus"
Now showing items 21-24 of 24
-
(2021)Tekoälyn kehitystahti on viime vuosina kiihtynyt huomattavasti sitä tukevien muiden teknologisten kehitysaskelten myötä. Samoin liikesalaisuusdirektiivin säätämisen myötä liikesalaisuuksien merkitys on kasvanut EU:n alueella, ja liikesalaisuudet nähdään nykyään yhä vahvemmin osana laajempaa immateriaalioikeudellista järjestelmää. Lisäksi etenkin teknologiasektorilla liikesalaisuuksien arvon voidaan nähdä olevan korostunut. Samaan aikaan patenttijärjestelmään liitetyt yleiset ongelmat, kuten järjestelmän hitaus, kalleus ja alueellisuus korostuvat etenkin nopeasti kehittyvien teknologioiden, kuten tekoälyn alueella. Tässä tutkielmassa mielenkiinto kohdistuu itse tekoälyteknologian saamaan immateriaalioikeudelliseen suojaan, eikä niinkään tekoälyn luomien tai sen avulla luotujen keksintöjen tai teosten suojaan. Tutkielman esikysymyksenä on selvittää, minkä takia liikesalaisuussuoja on niin tärkeässä asemassa tekoälyteknologian alalla. Kysymys on kiinnostava etenkin siitä lähtökohdasta käsin, että liikesalaisuussuoja on perinteisesti tarkoitettu suojaamaan muiden immateriaalioikeuksien reuna-alueita, esimerkiksi täydentämällä keksinnön patenttisuojaa, patenttihakemuksen julkaisemisesta edeltävältä ajalta. Sen sijaan tekoälyn alueella, liikesalaisuudet näyttäisivät nousevan jopa pääasialliseksi immateriaalioikeudelliseksi suojamuodoksi, tai ainakin hyvin vahvaksi vaihtoehdoksi patentoimiselle. Esikysymystä lähestytään etenkin patenttijärjestelmän rajoitteista ja alalla vallitsevista liiketoimintamalleista käsin. Toiseksi tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä tästä liikesalaisuuksien vahvasta asemasta aiheutuu ensinnäkin teknologiaa kehittävien yritysten kannalta ja toisaalta laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Jotta voidaan hahmottaa vaikutuksia liikesalaisuuden haltijalle, tutkielmassa tarkastellaan laajemmin sitä, millä edellytyksillä tekoälyteknologia voi saada liikesalaisuussuojaa ja kuinka laajaa tällainen suoja on. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia ongelmakohtia tekoälyteknologian suojaamiseen liikesalaisuutena liittyy etenkin liikesalaisuuden haltijan näkökulmasta. Erityiskysymyksenä tarkastellaan liikesalaisuuden ja henkilön ammattitaidon välistä rajanvetoa, jolla on huomattavaa käytännön merkitystä. Vaikutuksien tarkastelu laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsoen, on mielenkiintoista ottaen huomioon, että teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan unionin oikeudellisen kehyksen tarkoituksena on pyrkiä edistämään innovointia ja luovuutta sekä tietämyksen ja tiedon saatavuutta. Liikesalaisuuden suoja sen sijaan perustuu tiedon salaisuuteen ja salassa pitämiseen, mikä ei lähtökohdiltaan edistä tietämyksen ja teknisen tiedon saatavuutta ja leviämistä. Näin ollen, on tarpeen tarkastella sitä, edistääkö nykyinen immateriaalioikeudellinen lainsäädäntökehys immateriaalioikeusjärjestelmän taustalla olevien yhteiskunnallisten tavoitteiden toteutumista parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkielman loppupäätelmissä todetaan, että liikesalaisuusjärjestelmä näyttää tuottavan riittäviä kannustinvaikutuksia tekoälyn kehittämiselle, mutta liikesalaisuksien suoja-alaa rajoittavien liikesalaisuuden laillisten hankintatapojen käyttökelpoisuus tekoälyn alalla osoittautuu hyvin rajoittuneeksi, mikä johtaa siihen, että pitkässä juoksussa uusien tekoälyalan keksintöjen laaja suojaaminen liikesalaisuuksina voi olla haitallista yhteiskunnallisesta näkökulmasta käsin katsoen. Tämä voi näkyä muun muassa kilpailun vähentymisenä, markkinoille pääsyn vaikeutumisena, hintojen nousuna tai yleisenä tekoälyteknologian kehityksen hidastumisena. Lisäksi todetaan, että on tärkeää, että immateriaalioikeudellisen sääntelyn kokonaisvaikutuksia innovaatiotoiminnalle ja kilpailulle tarkastellaan lähitulevaisuudessa tarkasti, jotta sääntelyllä saavutetaan sopiva tasapaino sekä teknologiaa kehittävien yritysten kannustinvaikutusten että innovaatiotoimintaan kohdistuvien yhteiskunnallisten vaikutusten osalta.
-
(2021)Julkishallinnon digitalisaatio ja erityisesti automaattinen päätöksenteko osana sitä ovat asettaneet hallinto-oikeuden ja sen tutkimuksen entistä kiinteämpään vuorovaikutukseen muiden oikeudenalojen kanssa. Julkisoikeuden ja yksityisoikeuden rajan suhteellistuessa automaattisen päätöksenteon oikeustieteellinen tutkimus sisältää sen eri vaiheista riippuen useiden eri oikeudenalojen tutkimusperinteen piiriin kuuluvia aspekteja. Tutkittaessa julkishallinnon automaattista päätöksentekoa hallinto-oikeudelliseen tutkimusnäkökulmaan tulee täten olennaisia elementtejä muun muassa valtiosääntöoikeudesta, immateriaalioikeudesta ja oikeusinformatiikasta. Yleisen tietosuoja-asetuksen (2016/679, TSA) 13 (2) (f) ja 14 (2) (g) artikloissa asetetaan rekisteröidyn suojaamiseksi rekisterinpitäjälle velvollisuus antaa sekä vastaavasti 15 (1) (h) artiklassa rekisteröidylle oikeus saada merkitykselliset tiedot käsittelyyn liittyvästä logiikasta samoin kuin kyseisen käsittelyn merkittävyydestä ja mahdollisista seurauksista rekisteröidylle. Tutkielma käsittelee ensinnäkin merkityksellisten tietojen käsitteen sisältöä. Tutkielmassa todetaan EU-oikeuden teleologiseen tulkintaan perustuen, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa käytetyn merkityksellisten tietojen käsitteen edellyttää rekisteröidyn oikeuksien kannalta parempaa läpinäkyvyyttä kuin ennen yleistä tietosuoja-asetusta voimassa olleen henkilötietodirektiivin (95/46/EY) 12 artiklan vastaava säännös. Merkityksellisten tietojen käsitettä on täten tulkittava niin, että TSA 13 (2) (f), 14 (2) (g) ja 15 (1) (h) artikloissa asetettu vaatimus on täytetty, kun rekisteröidylle on sekä annettu käsittelyn kannalta merkitykselliset tiedot ja hän on myös kohtuudella voinut ymmärtää ne. Tutkielmassa on lisäksi tutkittu sitä, millä tavoin julkishallinnon automaattisen päätöksentekojärjestelmän kehittänyt yksityinen ohjelmistokehittäjä voi pyrkiä rajaamaan rekisteröidylle annettavia merkityksellisiä tietoja sillä perusteella, että ne ovat ohjelmistokehittäjän liikesalaisuuksia. Tutkielman näkökulmana on erityisesti ollut yleisen tietosuoja-asetuksen 13 (2) (f), 14 (2) (g) ja 15 (1) (h) artiklojen sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, JulkL) 24.1 §:n 20 kohdan välinen normikollisio. Tutkielmassa havaitaan, että normikollision ratkaiseminen riippuu rekisteröidyn mahdollisesta asianosaisasemasta, jolloin liikesalaisuussuoja voidaan turvata joko asianosaisjulkisuuteen liittyvän vaitiolovelvollisuuden ja hyväksikäyttökiellon turvin, tai vastaavasti yksityisoikeudellisella salassapitositoumuksella, mikäli rekisteröity ei ole asianosaisasemassa. Tällöin ohjelmistokehittäjän käytössä ovat mahdollisessa oikeudenloukkaustilanteessa liikesalaisuusdirektiivin (2016/943) ja siitä johdetun kansallisen lain eli liikesalaisuuslain (595/2018) mukaiset oikeussuojakeinot. Viimeiseksi tutkielmassa on käsitelty vastaavaa normikollisiota valtiosäännön tasolla, jolloin kyseeseen ovat tulleet Suomen perustuslain (731/1999, PL) 10.1 §:ssä turvattu henkilötietojen suoja ja 15.1 §:ssä turvattu omaisuudensuoja. Tutkielman näkökulma keskittyy tältä osin erityisesti saksalaisen oikeusteoreetikon Robert Alexyn kehittämään teoriaan perusoikeuksista periaatteina ja optimointikäskyinä. Tällöin periaateluontoisia perusoikeuksia voidaan soveltaa eriasteisesti kunkin soveltamiskonteksti ja tapauksen tosiseikasto huomioiden erotuksena sääntöluonteisten oikeusnormien jyrkkään dikotomiaan. Näin ollen periaateluontoisille perusoikeuksille ei voida asettaa etusijajärjestystä. Alexyn teoriassa on kuitenkin mahdollista hahmottaa perusoikeuksien keskinäisille suhteille suuntaa-antavia prima facie -etusijoja yleisiin olosuhteisiin ja soveltamiskontekstiin perustuen. Tutkielmassa esitetään, että PL 10.1 §:ssä turvatun henkilötietojen suojan ja vastaavasti liikesalaisuuksien PL 15.1 §:n nojalla nauttiman omaisuudensuojan periaatekollisiossa julkishallinnon automaattisen päätöksenteon soveltamiskontekstissa prima facie -etusija tulee antaa henkilötietojen suojalle pohjautuen sen välittömämmin luonnollista henkilöä turvaaviin tarkoitusperiin sekä yksilön oikeusturvanäkökohtiin. Optimointikäskyluonne edellyttää kuitenkin, että liikesalaisuuksien nauttimaa omaisuudensuojaa rajoitetaan niin vähän kuin mahdollista. Lisäksi tutkielmassa esitetyn näkökannan mukaan tämän soveltamiskontekstin prima facie -etusija on ehdollinen sille, että yksittäistapauksessa voidaan paikantaa riittävät oikeudelliset mekanismit, joilla poistetaan liikesalaisuuden haltijan omaisuuteen kohdistuvat, henkilötietojen suojasta johdettujen oikeuksien käytöstä johtuvat epäedulliset vaikutukset. Lopuksi on kuitenkin syytä korostaa prima facie -etusijan olevan aina vain suuntaa-antava etusijajärjestys. Näin ollen lopullinen optimointikäskyn toteutus ja punninta eri periaateluontoisten perusoikeuksien välillä tapahtuu yksittäistapauksessa in casu.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan upcycling-tuotteita tavaramerkkioikeuden rajoitusten näkökulmasta. Upcycling tarkoittaa käytöstä poistettujen tuotteiden tai materiaalien uudelleenkäyttöä siten, että syntyvällä lopputuloksella on alkuperäistä suurempi arvo tai laatu. Se on tuotteiden uudelleenkäyttöä tavalla, jossa tuotteille annetaan erilainen, uusi tarkoitus, jota ei ole ennakoitu etukäteen alkuperäistä tuotetta suunniteltaessa tai käytettäessä. Upcycling voi tuoda oman osansa EU:n ja Suomen tavoitteisiin hiilineutraaliudesta vaikuttamalla neitseellisen materiaalin käyttöön, sillä yksittäisen tuotteen käyttöiän ja elinkaaren pidentämisellä on suuri merkitys tuotteen hiilijalanjälkeen. Tutkielmassa tarkoitettuja upcycling-tuotteita ovat esimerkiksi rikkoutuneista astioista valmistetut korvakorut, karkkipapereista ommeltu käsilaukku ja viinipullosta valmistettu pöytävalaisin. Tällaisessa käytössä voidaan hyödyntää tavaramerkkisuojattuja logoja, kuvioita tai tuotepakkauksia, jolloin tavaramerkkioikeuden haltijalla on lähtökohtaisesti kielto-oikeus merkkien käyttöön. Tavaramerkkioikeuden haltijan yksinoikeus ei ole kuitenkaan rajoittamaton ja yksinoikeuteen on säädetty poikkeuksia, joiden perusteella myös muut elinkeinonharjoittajat voivat käyttää merkkiä tai viitata siihen. Tällainen tarve on sellaisissa upcycling-tuotteissa, joissa kierrätysmateriaaleista tuotteita valmistava elinkeinonharjoittaja haluaa jättää raaka-aineena käytetyn tuotteen tavaramerkin näkyviin osoituksena tuotteen alkuperästä. Oikeustilaa ei voida pitää täysin selvänä sen suhteen, voidaanko tavaramerkkidirektiivin rajoituksia soveltaa upcycling-tuotteisiin. Tutkielmassa esitetään, että toisen tavaramerkin hyödyntämisessä on kyse tavaramerkkidirektiivin (2015/2436) 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesta käytöstä, jossa toisen tavaramerkin käytön tarkoituksena on viitata upcycling-tuotteiden ominaisuuksiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös, miten kestävyyden periaatteet on huomioitu tavaramerkkioikeudessa ja voivatko nämä periaatteet laajentaa tulkintaa siitä, millainen toisen tavaramerkin käyttö katsotaan sallituksi. Tutkielmassa esitetään, että tavaramerkkioikeuden nykyiset rakenteet heijastavat lähinnä tarvetta punnita loukkaustilanteessa keskenään tavaramerkin haltijan yksinoikeuksia sekä vapaata kilpailua, eikä punninnassa ole annettu tilaa kestävyyteen liittyville intresseille.
-
(2022)Suurin osa keksinnöistä luodaan yrityksissä ja valtion laitoksissa työ- ja virkasuhteiden aikana. Kun työntekijät työajallaan ja työnantajan resursseja hyödyntäen luovat keksintöjä, on ratkaistava, kenelle oikeudet työn teoksiin kuuluvat. Työoikeuden ja patenttioikeuden välillä vallitsee normiristiriita, sillä työoikeudellisten periaatteiden mukaan työn tulokset kuuluvat työnantajalle, kun taas patenttioikeuden mukaan keksintö kuuluu keksijälle. Työsuhdekeksintöjärjestelmässä ristiriita on pyritty ratkaisemaan erityislaeilla (työsuhdekeksintölaki ja korkeakoulukeksintölaki). Työsuhdekeksintölailla pyritään sääntelemään työsuhdekeksintöjärjestelmää siten, että se toimisi mahdollisimman hyvin kaikissa hyvinkin erilaista toimintaa harjoittavissa yrityksissä. Erilaiset joustavat työjärjestelyt ja niin sanottu epätyypillinen työ ovat viime vuosikymmenten aikana yleistyneet. Epätyypillisestä työstä on tullut jopa niin tavanomaista, että sitä voidaan tänä päivänä jo pitää normaalina työnä. Työelämän monimuotoisuus ja etenkin erilaiset työnteon muodot tuovat kuitenkin uusia haasteita työsuhdekeksintöjärjestelmälle. Tutkielman tarkoituksena on lainopin avulla tarkastella työsuhdekeksintöjärjestelmän soveltuvuutta epätyypilliseen työhön. Tutkielmassa epätyypillistä työtä tarkastellaan etenkin vuokratyösuhteiden, määräaikaisten työsuhteiden sekä toimeksiantosopimusten kautta. Jokaiseen ryhmään liittyy erityispiirteitä ja tutkielman tarkoituksena on tarkastella näiden erityispiirteiden vaikutusta siihen, mille taholle työsuhdekeksintöön liittyvät oikeudet siirtyvät, vai siirtyvätkö ne ylipäätään. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan etenkin työntekijän oikeuksia silmällä pitäen sekä kohtuullisen korvauksen näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on myös tarkastella työsuhdekeksintölain tarkoituksen toteutumista sekä sitä, kannustaako järjestelmä luomaan keksintöjä epätyypillisessä työssä. Tutkielman näkökulma on kansallinen, mutta tutkielmassa hyödynnetään myös pohjoismaisia lähteitä argumentaation tukena. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella työsuhdekeksintölain soveltuvuutta epätyypilliseen työhön, eikä tutkielman avulla sinänsä pyritä esittämään ratkaisuja siihen, minkälainen lainsäädännön tulisi olla.
Now showing items 21-24 of 24