Faculty of Law
Recent Submissions
-
(2023)Tämä tutkimus sijoittuu ympäristöoikeuden ja kilpailuoikeuden rajapintaan ja liittyy ympäristöperusteisiin valtiontukiin. Tutkimuksessa tarkastellaan komission soft law – sääntelyä, jolla ohjataan ympäristöperusteisten valtiontukien arviointia, eli komission itsensä antamia suuntaviivoja. Komission suuntaviivat uudistuivat vuonna 2022, ja tässä tutkimuksessa tarkastellaan uusia, vuoden 2022 suuntaviivoja ilmastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävälle valtiontuelle. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella muutoksia, joita on tapahtunut näissä uusissa suuntaviivoissa verrattuna edellisiin, vuoden 2014–2020 suuntaviivoihin. Lisäksi tässä tutkimuksessa tarkastellaan syitä muutosten taustalla. Tutkimuksessa tarkastellaan ensin Euroopan unionin ympäristöpolitiikkaa ja sen kehitystä. Erityishuomiota kiinnitetään Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan, koska sillä on ollut merkittävä vaikutus uusiin suuntaviivoihin. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan lyhyesti valtiontukisääntelyä, keskittyen kuitenkin komission suuntaviivoihin ja esimerkiksi niiden oikeudelliseen merkitykseen. Keskeinen osa tutkimusta on myös EUT:n tapaus Hinkley Point C – jossa EUT otti kantaa ympäristöperusteisten valtointukien arviontiin. Tutkimuksessa todetaan, että uusien suuntaviivojen tavoitteissa, soveltamisalassa sekä arviointikriteereissä on tapahtunut huomattavia muutoksia. Tutkimuksen perusteella huomataan myös, että kolme suurinta syytä muutosten taustalla ovat ympäristöpolitiikan kehitys, EUT:n oikeuskäytäntö sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelma.
-
(2023)Pyrkimys rajoittaa yritysten velkaantumista ja lisätä korkojen vähennysoikeutta rajoittavaa sääntelyä on ollut kansainvälisen verotuksen yhteydessä paljon esillä viime vuosina. Markkinoiden kansainvälistyminen on johtanut konsernirakenteiden muutoksiin ja luonut useammassa valtiossa toimiville kansainvälisille konserneille uusia kannustimia veronvälttämistarkoituksessa tehtyihin voitonsiirtoihin. Kansainväliset konsernit ovat hyödyntäneet korkojen yleistä vähennysoikeutta sekä eri valtioiden välisiä eroja veroasteissa siirtäen voittoja konsernin sisäisesti matalamman veroasteen valtioihin. Tämä on johtanut veropohjien rapautumiseen, minkä vuoksi sekä OECD että EU ovat ryhtyneet toimenpiteisiin veronvälttämistarkoituksessa harjoitetun toiminnan ehkäisemiseksi. ATAD-direktiivin mukaiset korkojen vähennysoikeutta koskevat rajoitukset implementoitiin Suomen lainsäädäntöön vuoden 2019 alusta alkaen. Sen lisäksi, että laaja korkovähennysoikeus luo kansainvälisille konserneille kannustimia veronvälttelyyn, korkojen lähtökohtainen vähennysoikeus ja osinkojen vähennyskelvottomuus verotuksessa kannustaa yrityksiä rahoittamaan investointejaan vieraalla pääomalla. Covid-19-pandemiasta johtuen EU on erityisen huolestunut PK-yritysten velkapainotteisista rahoitusrakenteista ja pyrkii tukemaan yritysten taseiden vahvistamista. Korkojen ja osinkojen erilainen verokohtelu asettaa yrityksen rahoitusrakenteen verosuunnittelun kohteeksi, minkä vuoksi tutkielmassa on olennaista tarkastella aluksi yrityksen rahoitus- ja verosuunnittelua rahoituskustannusten näkökulmasta. Olennaisessa roolissa tutkielmassa on oman ja vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen verokohtelun tasavertaistamiseksi annettu DEBRA-direktiiviehdotus ja sitä koskevat Suomessa vuonna 2022 valtiovarainministeriölle annetut lausunnot, joissa on otettu kantaa direktiiviehdotuksen mukaisiin toimenpiteisiin ja niiden vaikutuksiin eri toimijoiden näkökulmasta. Direktiivillä on tarkoitus vaikuttaa oman ja vieraan pääoman rahoituskustannuksiin ja siten parantaa oman pääoman ehtoisen rahoituksen asemaa sekä uudella oman pääoman laskennallisella vähennyksellä että rajoittamalla yritysten korkovähennysoikeutta.
-
(2023)Osakkeiden hallintarekisteröinti mahdollistaa kansainvälisen sijoitustoiminnan, mutta se aiheuttaa samalla paljon lieveilmiöitä, kuten veronkiertoa, korruptiota ja talousrikollisuutta. Hallintarekisteröinnin avulla tosiasiallinen osakkeenomistaja voi piilottaa varallisuuttaan anonyymisti säilyttäjien nimiin. Väärinkäytösten estämiseksi OECD on julkaissut TRACE-menettelyn, joka on ollut pohjana osingonsaajatietojen toimittamiselle, osingon lähdeveromuutoksille Suomessa ja Verohallinnon säilyttäjärekisterin perustamiselle. Tutkielmassa on tutkittu 1.1.2020 voimaan tulleita yleisesti verovelvolliselle jaettavan osingon ennakonpidätyksen veromuutoksia ja 1.1.2021 voimaan tulleita rajoitetusti verovelvolliselle jaettavan osingon lähdeverotuksen veromuutoksia, jotka koskevat hallintarekisteröidylle osakkeelle jaettavaa osinkoa. Lisäksi tutkielmassa on tutkittu näihin liittyvää verovastuun jakautumista rekisteröityneen ja rekisteröitymättömän säilyttäjän, osingonmaksajan ja osingonsaajan välillä. Tutkimusongelmana onkin, että Suomen ensimmäisenä maailman maana käyttöön ottamat yksityiskohtaiset hallintarekisteröidylle osakkeelle jaettavan osingon veromuutokset ja säilytysketjun eri osapuolten verovastuun muutokset vaikuttavat merkittävästi eri osapuolten velvollisuuksiin, vastuisiin ja veroprosesseihin. Suomessa verotus tunnistamattoman yleisesti ja rajoitetusti verovelvollisen osingonsaajan osalta on kiristynyt. Tällä on pyritty siihen, että osingonsaajatiedot toimitettaisiin Verohallinnolle ja että verotus voitaisiin toimittaa oikein jo osingonmaksuhetkellä. Lisäksi verovastuun määräytymisen sääntely on tehty yksityiskohtaisemmaksi. Yleisesti verovelvolliselle osingonsaajalle jaettavan osingon osalta verovastuu on osingonmaksajalla, mutta rajoitetusti verovelvolliselle osingonsaajalle jaettavan osingon osalta se on ensisijaisesti rekisteröityneellä säilyttäjällä ja toissijaisesti osingonmaksajalla. Rekisteröitymättömällä säilyttäjällä ei ole lainkaan vastuuta perimättä jääneestä verosta.
-
(2023)Yritysjärjestelydirektiiviin perustuvia elinkeinoverolain säännöksiä on sovellettu Suomessa vuoden 1995 lopusta lähtien. Lainsäätäjän tarkoituksena oli implementoida yritysjärjestelydirektiivin sääntely sellaisenaan kansalliseen lakiin ja sääntelyä oli tarkoitus noudattaa myös kansallisissa järjestelyissä. Yritysjärjestelydirektiivi on minimiharmonisointidirektiivi ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti kansallisten lisäedellytysten asettaminen veroneutraalisuudelle on kiellettyä. Oikeuskirjallisuudessa veroasiantuntijat ovat ajoittain esittäneet näkemyksiä siitä, että kaikkia yritysjärjestelydirektiivin mahdollistamia veroneutraaleja yritysjärjestelyjä ei ole Suomen oikeus- ja verotuskäytännössä riidatta hyväksytty. Tutkimuksessa tutkitaan sitä, kuinka elinkeinoverolain yritysjärjestelyjä koskevia säännöksi tulisi tulkita ottaen huomioon EU-oikeus ja direktiivipohjainen sääntely sekä sitä, tulkitaanko oikeus- ja verotuskäytännössä elinkeinoverolain yritysjärjestelyjä koskevia säännöksiä virheellisesti EU-oikeuden näkökulmasta. Tutkimuksessa esitetään neljä tapausesimerkkiä, jotka koskevat yritysjärjestelydirektiivin implementointia ja oikeus- ja verotuskäytäntöä. Tutkimuksen kohteena on vastikeosakkeiden suhteellisuusperiaate sulautumisessa, liiketoimintakokonaisuuden määritelmä, negatiivisen nettoapportin kielto ja rahavastikkeen tulkinta. Tapausesimerkkien perusteella on selvää, että implementoinnissa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota EU-oikeuteen ja sen vaatimuksiin. Lisäksi oikeus- ja verotuskäytännössä ainoastaan korkein hallinto-oikeus näyttää nykyisin noudattavan EU-oikeuden mukaista tulkintalinjaa. Käytännön ongelmaksi muodostuu se, että korkein hallinto-oikeus ei anna sellaisia vuosikirjapäätöksiä, joissa perusteltaisiin päätöksiä EU-oikeuden näkökulmasta tai avattaisiin EU-oikeuden näkökulmia esimerkiksi johtopäätöksissä. Tästä johtuen oikeus- ja verotuskäytäntö on erittäin epäjohdonmukaista ja perustelut ovat ajoittain ristiriidassa EU-oikeuden kanssa. Rahavastikkeen osalta on esitettävissä joustavampaa tulkintaa, jota voitaisiin soveltaa myös muiden tulkintakysymysten ja järjestelyjen osalta, jolloin yritysjärjestelydirektiivin tavoitteet tulisi paremmin otettua huomioon.
-
(2023)Automaatiosta on kolmen vuosikymmenen aikana tullut yksi verotuksen tärkeimmistä työkaluista. Nykyisin suurin osa verohallinnon tekemistä päätöksistä tehdään täysin automatisoidusti. Hallintopäätösten tekemisen lisäksi automaatio ohjaa verovalvonnan työtä ja käsittelee verottajalle toimitettuja aineistoja. Automaatiota hyödynnetään verotuksessa myös monissa avustavissa tehtävissä. Vaikka automaatio on merkittävä työkalu verotusprosessissa, ei lainsäädännöstämme kuitenkaan löydy sitä nimenomaisesti ohjaavia säädöksiä. Päinvastoin lainsäädäntömme lähtökohtana on – vastoin todellisuutta – oletus siitä, että hallintopäätökset tehdään ihmisten toimesta. Lainsäädännöstämme kuitenkin löytyy useita periaatteita, jotka vaikuttavat verotukseen riippumatta siitä, tekeekö päätöksen ihminen vai automaatio. Myös EU-oikeus asettaa automaation käytölle ehtoja. Työn tavoitteena on tutkia, mitkä periaatteet ja säädökset vaikuttavat automaation käyttöön, ja selvittää, millaisia rajoituksia tai vaatimuksia nämä säädökset asettavat automaation käytölle. Työ on lainopillinen ja keskittyy tutkimaan aihetta kotimaisen oikeustilan näkökulmasta. Myös de lege feranda -näkökulma nostetaan osaksi tarkastelua. Laillisuusvalvonnassa on useissa tapauksissa todettu, etteivät lainsäädännön asettamat vaatimukset toteudu automatisoidussa verotusmenettelyssä. Asian korjaamiseksi oikeusministeriössä on toteutettu Automaattista päätöksentekoa koskevan hallinnon yleislainsäädännön valmisteluhanke. Hankkeen myötä eduskunta hyväksyi useita muutoksia lainsäädäntöön, ja nämä muutokset tulevat voimaan toukokuussa 2023. Työssä aihetta tutkitaan sekä nykyoikeustilan, että uuden lainsäädännön näkökulmasta. Tutkimus keskittyy merkittävimpien oikeusperiaatteiden tarkasteluun. Nykytilan tarkastelulla pyritään tunnistamaan erityisesti automaation kannalta olennaisia periaatteita ja säädöksiä. Tulevan lainsäädännön osalta tutkielma keskittyy arvioimaan, kuinka hyvin uusi lainsäädäntö ratkaisee nykyoikeustilaan liittyviä ongelmia. Tärkeimmiksi tarkastelukohteiksi työssä nousevat lakisidonnaisuuden periaate ja hyvän hallinnon perusteet. Lakisidonnaissuuden periaate edellyttä riittävää lainsäädäntöpohjaa, jotta automaatiota voidaan luvallisesti käyttää. Hyvän hallinnon perusteet taas asettavat vaatimuksia esimerkiksi menettelyistä ja verovelvollisten oikeuksista. Lisäksi eurooppalaisen tietosuoja-asetus asettaa lähtökohtaisesti automaation käytölle rajoituksia. Nykyisin käytettävä automaatio perustuu sääntöpohjaiseen automaatioon eikä hyödynnä tekoälyä. Uudenkaan lainsäädännön myötä tekoälyn hyödyntäminen verotuksessa ei ole mahdollista. Tekoälyn osalta olennaista on seurata EU-oikeuden tulevaa kehitystä. Työn lopputuloksena voidaan todeta, ettei automaation käyttö ole ollut useissa tapauksissa lainmukaista. Automaation osalta on keskitytty liiallisessa määrin arvioitavien päätösten aineellisoikeudelliseen virheettömyyteen ja muodolliset vaatimukset on sivuutettu. Erityisesti lakisidonnaisuuden periaate on jäänyt toteutumatta. Tietosuoja-asetus rajoittaa erityisesti verotukseen käytettävien tietojen hankintatapoja. Muilta osin sen vaatimuksista poiketaan uudella lainsäädännöllä. Poikkeaminen edellyttää, että tietojen käsittelyn kohteena olevien tahojen oikeudet varmistetaan. EU-oikeus voi siis vielä nousta tulevaisuudessa tärkeään asemaan arvioitaessa poikkeamisen hyväksyttävyyttä. Automaation tehokas hyödyntäminen on myös muuttanut ja muuttaa verolainsäädäntöä tehokkuusnäkökulmat priorisoiden. Tämä voi pitkällä aikavälillä muodostaa ongelmia muiden veropoliittisten tavoitteiden kannalta. Tulevaisuudessa lainsäädännön kehitystä ohjaa todennäköisesti tarve tehostaa verottajan tiedonsaantimahdollisuuksia entisestään. Uusi lainsäädäntö vastaa riittävällä tavalla vaatimuksiin, joita hyvän hallinnon perusteet ja lakisidonnaisuuden vaatimukset asettavat. Lainsäädännön uudet ratkaisut edustavat etääntymistä osan periaatteiden hengestä.