Faculty of Law
Recent Submissions
-
(2024)Datan määrä on kasvanut räjähdysmäisesti esineiden internetiin liitettyjen tuotteiden ja niihin liittyvien palveluiden yleistymisen myötä. Tällä hetkellä suuri osa teollisesta datasta jää kuitenkin hyödyntämättä, ja data on keskittynyt harvojen suurten yritysten hallintaan. Datasäädöksellä pyritään vapauttamaan dataa hyötykäyttöön, luomaan säännöt datan käyttämiselle ja vahvistamaan käyttäjien määräysvaltaa tuottamaansa dataan. Tutkielmassa on kaksi pääasiallista tutkimuskysymystä. Ensimmäinen tutkimuskysymys on, voiko datasäädöksen II luvun soveltamisalaan kuuluva data saada suojaa liikesalaisuutena. Tarkempi pääpaino on liikesalaisuussuojan edellytysten täyttymisessä raakadatan kontekstissa. Toinen tutkimuskysymys puolestaan on, kuinka datasäädöksen datan jakamista koskevat velvoitteet vaikuttavat yritysten liikesalaisuuksien suojaan. Tarkoitus on myös arvioida sääntelyn riittävyyttä ja siihen kohdistuvia ongelmakohtia. Tutkielma on lainopillinen, mutta sen tuloksena on toisen tutkimuskysymyksen osalta tarkoituksena myös tuottaa de lege feranda -kannanottoja. Oikeustila ei ole täysin selkeä sen osalta, voidaanko raakadataa suojata liikesalaisuutena, koska asiaa ei ole selvennetty lainsäädännössä eikä oikeuskäytännössä. Pääsääntöisesti on kuitenkin katsottu, että liikesalaisuudella suojataan vain semanttisen tason dataa, eikä syntaktisen tason data, eli raakadata, saa suojaa liikesalaisuutena. Datasäädös kuitenkin johtaa ristiriitaiseen tulkintaan, koska siinä on säädetty liikesalaisuuksien suojamekanismeista raakadatalle. On kuitenkin todennäköistä, että tavanomaisissa olosuhteissa datan jakamista koskevien velvoitteiden alaan ei kuulu liikesalaisuuksia, eikä liikesalaisuuksien suojan pitäisi estää datan jakamista. Sääntelyn epäselvyys aiheuttaa kuitenkin useita ongelmallisuuksia, mitkä liittyvät ennemmin datasäädöksen tavoitteiden toteutumatta jäämiseen, kuin yritysten liikesalaisuuksien vaarantumiseen. Kyse on kokonaisuudessaan verrattain tuoreesta ilmiöstä, joten on todennäköistä, että tulevina vuosina tuomioistuimet tulevat selkeyttämään oikeustilaa. Lisäksi datasäädöksen soveltamista koskien tulisi vähintäänkin antaa oikeustilaa selventävää ohjeistusta.
-
(2024)Kiinteistönkaupan virhetilanteessa tulee arvioitavaksi kysymys siitä, jääkö virheestä seurannut riski ostajan vai myyjän vastuulle. Jotta maakaaren mukaiset oikeusseuraamukset voivat tulla kyseeseen, tulee kyseessä olla sellainen virhe kiinteistönkaupan kohteessa, että virhe on oikeudellisesti vaikutuksellinen. Niin sanotun vaikutuksellisuuskynnyksen tulee ylittyä, eli että ostaja ei olisi tehnyt kauppaa samoilla ehdoilla, jos hän olisi ollut tietoinen viasta tai puutteesta. Tutkimus käsittelee lainoppia metodina käyttäen sitä, mitkä eri osatekijät ovat keskeisiä virheen vaikutuksellisuuden kynnyksen täyttymisen arvioinnissa ja miten vaikutuksellisuutta ylipäänsä arvioidaan. Lisäksi tutkimus tarkastelee sitä, miten salaisen virheen kohdalla korotettua vaikutuksellisuuden kynnystä arvioidaan verrattuna niin sanottuun tavalliseen virheeseen. Salaiseen virheeseen liittyvä korotettu vaikutuksellisuuskynnys tasaa myyjän ja ostajan välistä virhevastuuta ja toteuttaa näin osaltaan maakaaren taustalla vaikuttavaa tasapainoperiaatetta. Virheen vaikutuksellisuutta arvioidaan hyvin usein käyttäen abstraktia virhearviointia. Virheen vaikutuksellisuuden arviointi on kokonaisarviointia, jossa eri perusteet vaikutuksellisuuden tai vähäisyyden puolesta saavat tilannekohtaisesti erilaisia painotuksia. Tarkkoja euromääräisiä tai prosenttimääräisiä rajoja ei voida esittää siitä, milloin virheen katsottaisiin ylittävän vaikutuksellisuuskynnyksen. Virheen vaikutuksellisuusarvioinnin tilanteet ovat hyvin yksilöllisiä, ja etenkin vanhojen rakennusten osalta on korostuneesti hyvin tulkinnanvaraista ja tapauskohtaista, millainen virheellisyys tai puute ylittää maakaaren edellyttämällä tavalla virheen vaikutuksellisuuskynnyksen. Virheen taloudellinen merkitys ja virheen merkitys asumiskelpoisuuteen ovat usein keskeisiä arviointikriteereitä.
-
Kuntien verotusoikeus osana kuntien itsehallintoa : Erityisesti hyvinvointialueuudistuksen jälkeen (2024)Tutkielman tarkoituksena on selvittää kuntien verotusoikeuden perusteet sekä miten kuntien verotusoikeus ilmentyy kuntien itsehallinnon periaatteen ytimenä. Tutkimus selventää kuntien verotusoikeuden alaan kuuluvia käytäntöjä, sääntelyä ja verotusoikeuden vaikutuksen kuntien taloudenpitoon. Tutkimus pohjautuu 1.1.2023 voimaan astuneen hyvinvointialueuudistuksen mukanaan tuomaan muutokseen kuntien verotuksessa. Tutkimuksessa tarkkaillaan kuntien strategista toimintaa taloudenpidossa ja kuntiin vaikuttavien hallinnollisten muutosten vaikutusta kuntien elinvoimaisuuteen. Hyvinvointialueuudistus muutti kuntien verotusoikeudessa kunnallisverotuksen periaatteita ja määrää. Hyvinvointialueuudistus on kuitenkin vain osa isoa hallinnollista uudistusta, joka vaikuttaa kuntien toimintaan. Tutkimuksessa tuodaan esille, miten jo toteutuneet muutokset ovat kuntien talouteen pääpiirteittäin vaikuttaneet, mitä muutoksia lähivuosina on vielä tulossa ja niiden vaikutukset. Tutkimuksessa tarkastellaan kuntien tehtäväkenttää, kuntia koskevaa sääntelyä ja sitä, mitä Suomen kunnissa tällä hetkellä tapahtuu verotuksen saralla.
-
(2024)Ympäristöperusoikeuden, ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen huomioiminen oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa nojaa tuomioistuimilla olevaan tieteelliseen tietoon ja asiantuntemukseen. Tulevaisuudessa tuomioistuinten rooli ympäristöön liittyvien arvojen vakiinnuttamisessa mahdollisesti kasvaa, vaikka laintulkinnallisia rajoja tuomarit eivät voikaan ylittää. Moniulotteisten ympäristökysymysten edessä esimerkiksi hallintotuomioistuinten on arvioitava kriittisesti niille esitettyä materiaalia, ja erilaisilla tekoälyratkaisuilla tuomareiden on mahdollista hankkia informaatiota ja arvioida kattavammin niille toimitettua tietoa ja selvitystä. Tekoälyn hyödyntäminen oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa voi kuitenkin olla uhka tuomioistuinten riippumattomuudelle ja puolueettomuudelle. Tutkielma on viitekehykseltään osa kriittistä teoreettista ympäristöoikeutta ja STS-tutkimusta (Science and Technology Studies). Siinä tarkastellaan kriittisen teoreettisen ympäristöoikeuden kehyksen kautta erityisesti ympäristöön liittyvien arvojen ja tulevien sukupolvien oikeuksien vahvistumisen mahdollisuuksia oikeudellisessa argumentaatiossa, kun taas STS-tutkimusperinne auttaa asiantuntijuuden muodostumisen ja arvioinnin hahmottamisessa. Käytännöllisen laintulkintaopin keinoin tutkielmassa avataan voimassa olevaa ympäristöoikeuden ratkaisun teoriaa, ja yhteishakuisen ympäristöoikeudellisen lainopin avulla tutkielma luonnostelee tekoälytyökalujen hyödyntämisen oikeudellisia reunaehtoja. Yleisesti asiantuntijoiden suhtautuminen tekoälytyökaluihin vaihtelee, ja he hyödyntävät tekoälyn tarjoamia arvioita toisistaan poikkeavasti. Samalla kun tekoäly muuttaa asiantuntijoiden arviointityötä, saattaa sen käyttö herättää esimerkiksi tuomioistuinten ratkaisukokoonpanoissa eriäviä näkökulmia. Tekoälyapuvälineiden hyödyntämisen on kuitenkin säilyttävä ihmistoimijuuden alaisuudessa, ja tuomioistuinten riippumattomuuden takaamiseksi tekoälyn viimekätinen käyttöönotto on tehtävä kulloisenkin ratkaisukokoonpanon päätöksestä. Tekoäly tuomioistuinten ratkaisun tukena ei saa horjuttaa oikeudenkäynnin osapuolten oikeusturvaa, ja tekoälyjärjestelmien käytön on oltava korostetun läpinäkyvää, vastuullista ja oikeudenmukaista. Tekoälyn avuksi ottaminen korostaa tuomioistuinten perustelemisen merkitystä entisestään. Jo nyt hallintotuomioistuinten on mahdollista avata asianosaisille laajemmin esimerkiksi ratkaisuihin liittyvää tieteellistä pohdintaa ja valintoja asiantuntijoiden eriävienkin näkemysten väliltä. Luonnontieteellisen, teknisen ja oikeudellisen tietämyksen perusteellinen arviointi tuomioistuimissa luo edellytykset ratkaisujen kestävyydelle ja oikeellisuudelle. Aiheen poikkitieteellinen tutkimus on tulevaisuudessa avainasemassa.
-
(2024)Sui generis database right over machine-generated data has been under uncertainty and debate for a long time. While in literature this kind of protection has been criticised, case law from the Member States suggests that in practice some machine-generated or sensor-based data has been eligible for sui generis right. However, the recent Data Act tries to clarify this matter and the function of this clause in practice is analysed in this thesis together with the effect of servitisation on database protection. The primary research method is legal dogmatics. The primary source materials are official regulations and communications from the EU supported by case law and literature. In the Database Directive the scope of sui generis right is not strictly specified. Generally, all data with an independent nature that has been structured and can be retrieved qualifies. The primary criterion for receiving this right is substantial investment in obtaining, verifying or presenting the suitable data or information mentioned. The holder of the right can prevent others from extracting or reusing the whole database or substantial parts of it. The Data Act is part of the European Data Strategy, and it seeks to promote access to data among other things. Article 43 of the Act declares that data obtained from connected products and related services do not qualify for sui generis right. By simplifying this, it excludes data from IoT devices from sui generis right. However, inferred or derived data is not in the scope of the Data Act. This could mean that information processed from IoT data can still be part of sui generis protected database. It can be difficult to determine what the word derived data means, but at least some use of data analytics, complex algorithms or for example software is required. Additionally, Article 43 raises concern over the protectability of mixed databases. It has not been clearly addressed if databases containing both IoT and non-IoT data are qualified for sui generis right. The intention of the legislator suggests that such databases do not qualify for the right. However, this issue could be clarified. Furthermore, the initiative to create Common European Data Spaces and the phenomenon of sharing data via service agreements shape the way databases are protected. Data spaces promote common practices and sharing of just relevant data, not the whole database. Data as a Service on the other hand makes it possible for the service provider and thus data holder to control how to data is being shared which reduces the importance of protection of compilations. In conclusion, the framework of database protection is moving towards contractual protection in Europe. All the discussed aspects either block the use of sui generis right or make it irrelevant. Thus, it is important to secure also the rights of data holder in data sharing agreements.