Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Law

 

Recent Submissions

  • Lehti, Teemu (2023)
    Yritysjärjestelyt tulevat ajankohtaiseksi lähes jokaisen yrityksen elinkaareen aikana. Yhtiöjärjestelyjen syynä voi olla esimerkiksi yhtiön toiminta- tai omistusrakenteen muutosten tarpeet. Laissa elinkeinotulon verottamisesta (360/1968) säädetään useista yritysjärjestelydirektiivin 2009/133/EY mukaisista yritysjärjestelyistä. Yksi näistä järjestelyistä on osakevaihto, josta säädetään kansallisessa lainsäädännössämme elinkeinoverolain 52 f §:ssä. Osakevaihto on järjestely, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet hankittavan yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Osakkeita vastaan annetaan hankkivan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai yhtiön hallussa olevia omia osakkeita. Lisäksi on mahdollista antaa enintään 10 prosenttia rahavastiketta. Säännöksen edellytykset täyttäen toteutettu osakevaihto mahdollistaa järjestelyn toteuttamisen luovutusvoittoveroa lykkäävästi. Osakevaihdon tarjotessa myös muita mahdollisia veroetuja on osakevaihto verotehokas keino luoda tai muokata konsernirakennetta ja omistajapohjaa. Tutkielman tarkoituksena on tutkia osakevaihdon säännöspohjaa ja paneutua ennen kaikkea osakevaihdon lainmukaisten edellytysten täyttämisen ongelmakohtiin. Mikäli osakevaihtoa ei suoriteta elinkeinoverolain 52 f §:n mukaisesti menetetään luovutusvoittoveron lykkääntymisetu. Lisäksi tarkastellaan elinkeinoverolain 52 h §:ssä säädettyä erityisestä veronkiertosäännöstä ja verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 28 §:ssä säädettyä yleistä veronkiertosäännöstä ja näiden aiheuttamia mahdollisia ongelmakohtia osakevaihdon EVL 52 f §:n mukaisessa läpiviennissä. Mahdollisuuksia epäonnistua EVL 52 f §:n edellytysten täyttämisessä on tutkimuksen pohjalta useita. Mikäli järjestelyä toimittaessa ei toimita erityisen huolellisesti voi EVL 52 f § jäädä soveltumatta etenkin rahavastikkeeseen ja ääntenenemmistöön liittyvien nyanssien johdosta. Ongelmia voi aiheuttaa muun muassa äänileikkurit, väärään rahastoon vastikeosakkeiden merkitseminen ja tulkinta siitä mikä luetaan rahavastikkeeksi. Veronkiertosäännösten suhteen tärkeintä on ennakkoratkaisun KHO 2017:72 pohjalta pitää huoli, ettei järjestely tuota lain tarkoituksen kanssa ristiriitaista tai vierasta veroetua.
  • Kuuskoski, Joel (2022)
    A key component of legislation aimed at preventing money laundering and the financing of terrorism is the so-called ‘travel rule’. The travel rule obliges financial institutions to keep track of the identities behind senders and receivers of fund transfers. If a transfer of funds is deemed suspicious, the institution acting as an intermediary can deny the transfer and possibly report it to the authorities. Bitcoin’s decentralised and unregulatable nature, however, poses a unique challenge to the enforcement of the travel rule. In July 2021, the European Commission published a proposal for a revision to the 2015 Transfer of funds regulation. The revision, which is currently undergoing the legislative process, would bring so-called ‘self-hosted addresses’ – crypto-asset addresses not under the control of a regulated institution – under the scope of the regulation. In the proposed revision, the legislator has chosen the approach of regulating the on- and off-ramps between crypto-assets and the traditional financial system while leaving transactions occurring entirely within the crypto-asset ecosystem unregulated. This thesis aims to analyse the effectiveness of the proposed regulation in its current form through the lens of Bitcoin transactions involving a self-hosted address and the enforcement of the travel rule. The thesis concludes that while Bitcoin transactions involving self-hosted addresses pose certain fundamental threats to the enforcement of the travel rule, the effectiveness of the proposed revision to the 2015 Transfer of funds regulation depends largely on how the Bitcoin technology is used in the future. If current usage trends continue and on- and off-ramps between Bitcoin and the traditional financial system continue to play an important role, the proposed revision to the regulation may be effective in achieving enforcement of the travel rule for Bitcoin transactions involving a self-hosted address. However, if usage of Bitcoin moves increasingly peer-to-peer and the need for on- and off-ramps is diminished, the opposite could also prove to be true. Towards the end of the thesis, one of the proposed solutions for improving the scalability of Bitcoin known as the Bitcoin Lightning Network is introduced. While the technology is still in its infancy, it is recognised that the technical properties of the Bitcoin Lightning Network pose a severe challenge to the enforcement of the travel rule. The thesis concludes that the continued development and growth of the Bitcoin Lightning Network may eventually result in the birth of two distinct Bitcoin ecosystems – one of which is regulated and one of which is not.
  • Korvenmäki, Sofia (2022)
    ABSTRACT Faculty: Faculty of Law, University of Helsinki Degree Programme: Master of Laws Study Track: Obligation Law Author: Sofia Korvenmäki Title: Corporate Sustainability Due Diligence Directive: The Need for Legally Binding Regulation and Its Impacts on Legislation Level: Master’s Thesis Month and Year: December 2022 Number of Pages: XII + 65 Supervisor: Ellen Eftestøl Where Deposited: Library of the University of Helsinki Abstract: This study examines the need for the Corporate Sustainability Due Diligence Directive, its central content and its possible impacts on the Finnish legislation. The topic of the study can be regarded as societally important as companies have an important role in the transition towards more sustainable economies. In the recent years, the amount of corporate responsibility legislation has been rapidly increasing, which represents the legalization of corporate responsibility. The Corporate Sustainability Due Diligence Directive would impose the largest companies and certain large companies operating in high-impact sectors a mandatory due diligence duty relating to their adverse environmental and human rights impacts. It means that the companies should integrate due diligence into corporate policies, identify actual and potential adverse impacts relating to their business operations, prevent and mitigate potential adverse impacts and bring actual adverse impacts to an end or minimize their extent, establish and maintain a complaints procedure, monitor the effectiveness of the due diligence policy and measures and publicly communicate about due diligence. Companies’ due diligence duty is even enforced by administrative sanctions and civil liability. In addition to the above, the Corporate Sustainability Due Diligence Directive includes a proposal to specify the content of directors’ duties to cover sustainability matters. In the Corporate Sustainability Due Diligence Directive, it is question about a new type of legislation. The Directive, and the national law that will be enacted thereunder, will have significant impact presumably on operations of all companies. Keywords: Corporate Responsibility, Due Diligence, Corporate Sustainability Due Diligence Directive, Company Law
  • Heikkilä, Valtteri (2023)
    Tutkielmassa käsitellään välityslausekkeita, jotka antavat yhdelle välityslausekkeen osapuolista oikeuden oikeusprosessin valintaan riitatilanteessa. Valintaoikeuden omaava osapuoli voi käyttää tällaista yksipuolista valintalauseketta turvatakseen omat oikeutensa ja aiheuttaakseen haittaa toiselle osapuolelle. Työn tarkoituksena on selvittää, miten välimiesmenettelylaki ja oikeustoimilain kohtuuttomuussääntely suhtautuvat yksipuoliseen valintaoikeuteen. Tutkimuksen metodi on lainopillinen. Tutkimuksessa kuvataan yleisesti erilaisia epätavallisia välityslausekkeita ja tarkastellaan välimiesmenettelylain asettamia mahdollisia rajoituksia yksipuoliselle valintaoikeudelle. Työssä käydään läpi välimiesmenettelylain asettamat rajoitukset lausekkeen käytölle yksittäisessä soveltamistilanteessa. Yksipuolisen valintaoikeuden kohtuullisuutta arvioidaan oikeustoimilain 36 §:n kautta. Tätä varten käsitellään välityslausekkeen kohtuusarvioinnille merkitykselliset seikat ja arvioidaan yksipuolista valintalauseketta näiden kautta. Tutkimuksessa annetaan ratkaisunormi tilanteeseen, jossa vahvempi osapuoli käyttäisi valintaoikeutta moitittavalla tavalla. Tutkielmassa tehdään johtopäätös, jonka mukaan yksipuolinen valintaoikeus voi olla kohtuuton sopimusehto, kun sillä estetään heikompaa osapuolta esittämästä omia vaatimuksiaan.
  • Astala, Aleksiina (2023)
    Tutkielmassa käsitellään sosiaalisessa mediassa julkaistuun sisältöön, kuten kirjoituksiin, kommentteihin, kuviin ja videoihin liittyvää vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) (jäljempänä VahL) mukaista vahingonkorvausvastuuta. Erityistarkasteluun tutkielmassa on otettu VahL 5:6:n mukainen kärsimyskorvaus ja rikosnimikkeistä edelleen rikoslain (19.12.1889/39) (jäljempänä RL) 24:9:ssä kriminalisoitu kunnianloukkaus, sillä se on yksi yleisimmistä sosiaalisessa mediassa tapahtuvista kunnianloukkauksista. Tutkielmassa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1) Millä edellytyksin epäasiallisen ja halventavan sisällön kohteeksi sosiaalisessa mediassa joutunut henkilö on oikeutettu VahL 5:6:n mukaiseen kärsimyskorvaukseen tai VahL 5:2:n mukaiseen korvaukseen aiheutuneesta henkilövahingosta? 2) Mitkä seikat vaikuttavat vahingonkorvausvastuun syntymisen ja vahingonkorvauksen määrän arvioinnissa? Tutkielmassa käytettävä metodi on oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Sosiaalisessa mediassa viestimistä ja toimimista koskevat samat lainalaisuudet, jotka pätevät tavallisessakin arkielämässä. Tutkielman alussa onkin taustoitettu vahingon korvattavuuden yleisiä edellytyksiä, jonka jälkeen on syvennytty kärsimyskorvausta koskevaan VahL 5:6:n ja henkilövahinkoa koskevaan VahL 5:2:n säännökseen sosiaalisen median kontekstissa. VahL 5:6:n mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu. Tutkielmassa onkin todettu, että mikäli sosiaalisessa mediassa julkaistu sisältö täyttää RL 24 luvun 9 §:n mukaisen kunnianloukkauksen tunnusmerkistön, epäasiallisten kommenttien kohteeksi joutuneella on poikkeuksetta oikeus myös VahL 5:6.1:n 1 kohdassa säädettyyn kärsimyskorvaukseen menettelyn johdosta, sillä vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttävän menettelyn alan on katsottu olevan asiallisesti sama kuin kunniaan kohdistuvien loukkauksien rangaistavuuden alan. Tutkielmassa on perehdytty myös kärsimyskorvauksen tuomitsemisen mahdollisuuteen sosiaalisessa mediassa VahL 5:6.1:n 3 ja 4 kohdan nojalla, mutta tätä mahdollisuutta on päädytty pitämään hyvin epätodennäköisenä. On sinällään riidatonta, että sosiaalisessa mediassa loukkauksen kohteeksi joutunut voisi olla oikeutettu korvaukseen myös VahL 5:2:n henkilövahingon nojalla. Tutkielmassa esitetyn perusteella vaikuttaa kuitenkin hyvin poikkeukselliselta, että sosiaalisessa mediassa julkaistun epäasiallisen sisällön kohde olisi psyykkisen oireilun perusteella oikeutettu tilapäisen haitan kautta maksettaviin korvauksiin kärsimyskorvauksen sijasta. VahL 5:6.2:n mukaan arvioinnissa on otettava huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus, joista loukkauksen julkisuus on sosiaalisen median kontekstissa yksi merkittävimmistä arvioperusteista. Vahingonkorvauksen määrän arvioimista varten on perustettu henkilövahinkoasiain neuvottelukunta, jonka suositukset tulee ottaa huomioon korvausta määrättäessä. Lisäksi tutkielmassa on syvennytty siihen, miten esimerkiksi alaikäisyys tai sieluntoiminnan häiriö vaikuttaa vahingonkorvauksen arvioinnissa sosiaalisen median loukkauksissa.