Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Law

 

Recent Submissions

  • Höyhtyä, Julia (2024)
    Ihmiskauppaan liittyy luonnollisen henkilön hyväksikäyttöä, joka voidaan toteuttaa henkilöön kohdistuvalla kontrollilla. Tekijät turvautuvat usein moninaisiin kontrollin keinoihin, joilla uhri alistetaan hyväksikäyttötilanteeseen. Yksi tapa käyttää kontrollia uhria hallitakseen on psykologinen kontrolli. Tekijän ei tarvitse käyttää fyysistä väkivaltaa saadakseen toisen alistumaan hyväksikäytön kohteeksi, vaan hienovaraisemmat psykologisin keinoin toteutetut kontrollin muodot ovat monesti riittäviä. Tähän liittyviä rikosoikeudellisesti haastavia kysymyksiä ovat muun muassa kysymykset siitä, mitä haavoittuvuus ihmiskaupan yhteydessä tarkoittaa, miten sitä voidaan hyväksikäyttää ja milloin kontrolli vaikuttaa uhriin siten, ettei tämä näe muuta vaihtoehtoa, kuin alistua hyväksikäyttöön. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä psykologisella kontrollilla ihmiskaupan keinona tarkoitetaan ihmiskaupan tunnusmerkistön näkökulmasta. Tunnusmerkistön reunaehtoja pyritään selventämään hakemalla lainoppiin tukea muun muassa psykologisessa kirjallisuudessa esiin tuoduista vaikuttamisen, painostamisen ja henkisen väkivallan ilmiöistä. Tutkielmassa hyödynnetty monitieteellinen keskustelu yhdistettynä rikosoikeustieteeseen ja empiirisen haastattelututkimukseen pyrkii oikeustieteen ja monitieteellisen keskustelun kautta selventämään sitä, mikä epäasiallinen uhriin vaikuttaminen menee ihmiskaupan tunnusmerkistön piiriin ja mikä toisaalta jää sen ulkopuolelle. Tarkoituksena on myös selvittää miten tämä teoreettinen tunnusmerkistön tarkastelu vastaa soveltamiskäytännössä omaksuttuja lähtökohtia. Tutkielman lopuksi pyritään tuomaan esiin aineiston perusteella esiin nousseita ongelmakohtia koskien tunnusmerkistön mukaisen psykologisen kontrollin tunnistamista ja sen soveltamista. Vaikka tutkielmassa tarkastelun kohteena olevan ilmiön osalta on otettu edistysaskelia, on tutkielmassa esitetty erinäisiä muun muassa koulutukseen, erikoistumiseen ja tutkimukseen liittyviä suosituksia tutkielmassa esiin nousseiden rikosoikeudellisten ja rikosprosessioikeudellisten haasteiden helpottamiseksi. Tutkielmassa katsotaan, että tulee yhä jatkaa tutkimusta hienovaraisempien ihmiskaupan keinojen kartoittamiseksi ja tunnistamiseksi. Tätä kautta voidaan jatkaa sen arviointia, minkä tyyppinen psykologinen kontrolli ja yleisesti psyykkinen vaikuttaminen menee tosi asiassa tunnusmerkistön piiriin ja mikä puolestaan ei.
  • Raittila, Sinia (2023)
    Yrityskauppojen määrä on ollut globaalissa kasvussa viimeisten vuosien aikana. Digitalisaation ja teknologian kehittyessä yritykset ovat entistä halukkaampia laajentamaan toimintaansa markkinoilla. Yrityskauppojen lisääntyminen ja sitä kautta kehittyminen on johtanut myös asiantuntijapalveluiden lisääntyneeseen hyödyntämiseen ja yksityiskohtaisen osaamisen vaatimustason nousuun. Yrityskauppojen määrän lisääntymisen ja niiden hoitamiseen tarvittavien asiantuntijoiden suuremman tarpeen myötä sekä asiantuntijoiden toimeksiantojen hoitamiseen liittyvien riskien laajenemisen vuoksi katson, että neuvonantajien on olennaista ymmärtää heihin kohdistuva asiantuntijan vastuun rakentuminen sekä määräytyminen nykymaailmassa. Tutkielmassa tarkastellaan asiantuntijan korvausvastuuta. Korvausvastuun edellytyksiä tarkastellaan suhteessa niihin velvollisuuksiin, joita myyjän neuvonantajalla on toimeksiantajaansa kohtaan. Näiden velvollisuuksien rikkominen voi synnyttää asiantuntijalle korvausvastuun, mikäli muutkin korvausvastuun edellytykset ovat käsillä tai jos korvausvastuun poistavia perusteita ei ole. Oikeudentila on pitkälti korkeimman oikeuden tulkintakäytäntöjen ja oikeustieteellisen tutkimuksen varassa. Tutkielman tavoitteena on laatia käytännönläheinen tutkimus siitä, miten asiantuntijoiden vastuu rakentuu ja määräytyy yrityskaupan sopimusneuvotteluista toimeksiantajaa kohtaan.
  • Rekola, Juha (2023)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomen ensimmäisen, vuoden 1984 ulkomaalaislain valmistelun ja säätämisen yhteydessä käytyä kiistaa turvapaikkapäätöksenteon luonteesta yhtäältä poliittisena ja toisaalta oikeudellisena vallankäyttönä. Poliittisen kamppailun lopputuloksena pakolaisuus ei oikeudellistunut, vaan turvapaikkapäätöksenteko jäi yhä poliittisen tarkoituksenmukaisuusharkinnan varaan aina vuoteen 1999 saakka. Oikeudellista muuttumattomuutta analysoimalla tutkielmassa pyritään monipuolistamaan keskustelua oikeudellistumisesta ja avartamaan hallinnollisen oikeussuojan ulottuvuuden tarkastelun näkökulmia. Samalla tutkielmassa pohditaan kylmän sodan vaikutusta suomalaiseen oikeuskulttuuriin. Laajaa valtiopäivä-, lainvalmistelu- ja muiden arkistoasiakirjojen kokonaisuutta tulkitaan pääosin historiantutkimuksen ja oikeustieteen tutkimustuloksista sekä aikalaistoimijoiden muistelmista muodostettua kontekstia vasten. Tutkielmassa valotetaan niitä syitä, intressejä ja arvostuksia, jotka vaikuttivat käsityksiin oikeuden ja politiikan erottelusta pakolaisten hallinnollisen oikeussuojan taustalla. Kontekstuaalisessa tarkastelussa selvitetään myös, mitkä tekijät saivat aikaan noissa käsityksissä tapahtuneita muutoksia aiheuttaen vaatimuksia pakolaisuuden oikeudellistamiseksi. Itsenäisyyden alkuajoista lähtien pakolaisiin kohdistuneen vallankäytön oikeudellista rajoittamattomuutta perustellut sisäinen turvallisuus vaihtui toisen maailmansodan jälkeen ulkoiseen turvallisuuteen. Neuvostoliiton etupiiriin sidottu Suomi tasapainoili universaaleiksi kehystettyjen läntisten ihmisoikeusperiaatteiden ja idänsuhteiden välillä. Tutkielmassa tunnistetaan ulkomaalaislakihankkeeksi kulminoituneiden pakolaisuuden oikeudellistamisvaatimusten taustalta viisi toinen toistaan täydentänyttä ilmiötä; läntiset suomettumisspekulaatiot, oikeusturvan nouseminen yhteiskunnalliseksi kysymykseksi uusvasemmistolaisen kontrollivaltaa kritisoineen liikehdinnän seurauksena, oikeustieteen herkistyminen etenkin vallankäyttöön liittyneille aiheille sekä antikommunistisen oikeiston tasavallan presidentti Urho Kekkoseen ja tämän ulkopolitiikkaan kohdistama arvostelu. Tutkielmassa havaitaan, että pakolaisuuden oikeudellistumattomuuden taustalla vaikuttivat ennen kaikkea ulko- ja turvallisuuspoliittiset tekijät. Aikaisempia tulkintoja tarkentaen tutkielmassa väitetään Neuvostoliiton vaikuttaneen vähintään välillisesti suomalaiseen oikeuskulttuuriin. Vasta Neuvostoliiton romahtaminen vuonna 1991 loi Suomessa poliittis-rakenteelliset edellytykset pakolaisuuden käsittämiseksi poliittisen sijaan oikeudellisena kysymyksenä. Tutkielmassa esitetty antaa aiheen pohtia perus- ja ihmisoikeuksien läpimurtoa suomalaisessa oikeuskulttuurissa monisyisempänä prosessina, kuin uudeksi valtiosääntöistymiseksi tai eurooppalaistumiseksi kutsuttuna kehityksenä.
  • Krigsman, Joona (2024)
    Yrityskaupat ovat olennainen osa tervettä ja toimivaa taloutta. Yrityskauppojen myötä voidaan saavuttaa parannuksia muun muassa yritysten kilpailukykyyn ja elinkelpoisuuteen. Samalla ne voivat kuitenkin mahdollistaa myös yritysten markkinavoiman lisääntymisen, josta aiheutuu haittaa niin kuluttajille kuin yhteiskunnalle laajemminkin. Yrityskauppavalvonnan tarkoituksena on puuttua nimenomaan tällaisiin haitallisiin muutoksiin markkinoiden rakenteessa. Kilpailuongelmia herättävissä yrityskaupoissa kilpailuviranomaisen tulee pyrkiä ensisijaisesti ratkaisemaan havaitut kilpailuhuolet yrityskaupan osapuolten antamin sitoumuksin. Yrityskaupalle asetettavat ehdot voivat kohdistua liiketoiminnan tai sen osan luovutuksiin sekä keskittymän tulevan käyttäytymisen sääntelemiseen. Sitoumuksilla on näin ollen olennainen merkitys niiden kohteena olevan yrityskaupan lopullisen sisältöön, mikä tekee niistä mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Tutkielmassa tarkastellaan yrityskauppavalvonnan yhteydessä annettavia sitoumuksia koskevia käytäntöjä Suomessa. Tarkastelun tavoitteena on muodostaa kattava yleiskuva sitoumusten tarjoamiseen liittyvistä käytännöistä sekä arvioida kuinka nämä käytännöt ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sitoumuskäytäntöä pyritään systematisoimaan tarkastelemalla sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston (”KKV”) että Euroopan komission antamia ohjeistuksia ja päätöksiä yrityskauppa-asioissa. Yrityskauppavalvonnan erityisluonteen vuoksi oikeusdogmaattista lähestymistapaa täydennetään myös muilla tutkimusmetodeilla. Erityisesti kvantitatiivinen tutkimusote on keskeisessä asemassa kilpailuviranomaisten ratkaisukäytännöstä tunnistettavien laajempien kehityssuuntien hahmottamisessa. Tutkielmassa tehdään neljä keskeistä havaintoa viimeaikaisesta sitoumuskäytännöstä. Ensinnäkin huomataan, että valinta rakenteellisten ja ei-rakenteellisten sitoumusten välillä noudattaa edelleen tyypillisesti jakoa horisontaalisiin ja vertikaalisiin yrityskauppoihin. Toiseksi havaitaan yhä useamman yrityskaupan päätyvän jatkokäsittelyvaiheeseen sekä niiden päätteeksi annettavien sitoumusten lisääntyneen. Tämän katsotaan voivan olla seurausta KKV:n linjanmuutoksesta ja/tai valvontaprosessin yleisestä kehittymisestä. Kolmanneksi todetaan KKV:n olleen aiempaa kiinnostuneempi luovutettavien omaisuuserien ostajista. Tämä on nähtävissä erityisesti etukäteisostaja- sekä fix-it-first-sitoumusten nopeasta yleistymisestä KKV:n ratkaisukäytännössä muutaman viime vuoden aikana. Lopuksi todetaan digitaalisten markkinoiden asettavan uusia vaatimuksia myös sitoumusten näkökulmasta. Tämän ennakoidaan johtavan ei-rakenteellisten sitoumusten yleistymiseen tulevaisuudessa.
  • Kumpula, Ilkka (2024)
    Perustuslakivaliokunta ei ole arvioinut rikoslain 12 luvun 7 §:n turvallisuussalaisuuden paljastamiskriminalisoinnin perustuslainmukaisuutta sitä säädettäessä. Lakivaliokunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että paljastamiskriminalisoinnin tunnusmerkistön avoimuus voi uhata ilmaisunvapautta. Paljastamiskriminalisoinnin ja sananvapauden välinen ristiriita on aktualisoitunut Viestikoekeskus-jutussa, jossa Helsingin käräjäoikeus on ratkaisullaan arvioinut sananvapautta oikeuttamisperusteena, mutta päätynyt kahden toimittajan osalta syyksilukevaan tuomioon. Tässä tutkimuksessa esitetään, että sananvapauden soveltuminen oikeuttamisperusteena tulee sitoa perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin. Arvioitaessa sananvapauden soveltumista turvallisuussalaisuuden paljastamisen oikeuttamisperusteena keskeisimmäksi rajoitusedellytyksistä osoittautuu suhteellisuusedellytys, joka on ratkaisevassa asemassa sekä kansallisella tasolla että kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden täyttämisessä. Rikoslain 12 luvun 7 §:n soveltamisen edellyttämässä suhteellisuuspunninnassa vastakkain asettuvaa sananvapautta ja kansallista turvallisuutta tarkastellaan oikeusperiaatteina, joiden sisältöä määritetään oikeuslähteiden perusteella. Ihmisoikeusvelvoitteiden täyttämisen näkökulmasta tärkein oikeuslähde on EIT:n EIS 10 artiklaa koskeva ratkaisukäytäntö. EIT:n soveltaman harkintamarginaaliopin vuoksi kuitenkin katsotaan, että yleisistä rajoitusedellytyksistä kansallinen suhteellisuusedellytys asettaa tiukimmat edellytykset sananvapauden rajoittamiselle. Kansallisen turvallisuuden painoarvo osoittautuu tutkimuksessa kansallisessa perusoikeusjärjestelmässä sananvapautta heikommaksi. Tämän painoarvoeron katsotaan johtavan siihen, ettei rikoslain 12 luvun 7 §:n soveltaminen voi useissa sen tunnusmerkistön piiriin kuuluvissa tilanteissa täyttää kansallista suhteellisuusedellytystä. Sananvapaus osoittautuu siten tutkimuksessa voimakkaammaksi turvallisuussalaisuuden paljastamisen oikeuttamisperusteeksi kuin Helsingin käräjäoikeuden Viestikoekeskus-ratkaisulla suorittamassa arviossa.