Browsing by study line "ei opintosuuntaa"

Eurooppalaisen henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn taustalla on ollut erityisesti tarve säännellä teknologisen kehityksen mahdollistamaa laajamittaista tiedonkäsittelyä. Henkilötietojen suojan ja erityisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen aineellinen soveltamisala on kuitenkin laaja, ja henkilötietojen käsittelyä koskevat vaatimukset tulevat sovellettaviksi myös perinteisemmissä tietojen käsittelyä edellyttävissä tilanteissa. Näihin kuuluu käsittely, jota yritykset suorittavat oikeudenkäynnin asianosaisina oikeudenkäyntiä ja erityisesti todistelua varten. Todistelua varten käsitellään parhaimmillaan mittavia määriä asiakirjoja ja muita aineistoja, joihin säännönmukaisesti sisältyy tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuja henkilötietoja. Henkilötiedot voivat monesti koskea oikeudenkäyntiin nähden ulkopuolisia henkilöitä, kuten asianosaisena olevan yrityksen työntekijöitä tai asiakkaita. Todisteluun sisältyvässä henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimuksia, jotka saattavat vaikuttaa todisteluun yllättävällä ja merkittävällä tavalla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan todistelun edellyttämää henkilötietojen käsittelyä tietosuoja-asetuksen mukaisten yleisten käsittelyperiaatteiden näkökulmasta. Tarkoituksena on arvioida, onko asetuksen valossa lähtökohtaisesti sallittua käsitellä henkilötietoja todisteluun liittyen sekä miten tuo käsittely tulee suorittaa. Oikeus henkilötietojen suojaan ei ole ehdoton, vaan se on saatettava asianmukaiseen tasapainoon muiden perusoikeuksien kanssa. Oikeudenkäyntien osalta on huomattava, että tietosuojaperiaatteiden tiukka soveltaminen saattaisi suhteettomasti rajoittaa oikeudenkäyntiä koskevien perusoikeuksien ja keskeisten periaatteiden toteutumista. Oikeudenkäynnin asianosaisella tulee lähtökohtaisesti olla vapaus esittää oikeudenkäynnissä haluamansa todisteet vaatimustensa tueksi. Suomalaisessa oikeudenkäynnissä todistelun hankkiminen on lisäksi asianosaisten tehtävänä. Yleisen tietosuoja-asetuksen tulkinnassa on näin ollen punnittava keskenään henkilötietojen suojaa sekä oikeudenkäyntiä koskevia oikeuksia ja periaatteita. Tämä on myös linjassa yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoitusten kanssa. Oikeudenkäynnin asianosaisen tulee arvioida todistelun edellyttämää henkilötietojen käsittelyä erityisesti lainmukaisuuden ja käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteiden valossa. Lainmukaisuus edellyttää, että käsittelyllä on aina jokin oikeusperuste. Käyttötarkoitussidonnaisuuden kannalta ongelmallista on, että todistelua varten käsiteltäviä henkilötietoja ei ole alun perin kerätty ja käsitelty rekisterinpitäjän oikeudenkäyntejä varten. Henkilötietoja on käsitelty alun perin esimerkiksi työ- tai asiakassuhdetta varten eikä henkilötietoja saa asetuksen mukaan myöhemmin käsitellä yhteensopimattomalla tavalla. Asianosaisen kannalta on keskeistä arvioida myös tietojen minimoinnin ja käsittelyn läpinäkyvyyden periaatteita. Erityisesti olisi arvioitava, tuleeko asianosaisen poistaa todisteista henkilötietoja ja missä määrin todisteluun liittyvästä käsittelystä olisi informoitava rekisteröityjä. Intuitiivisesti vaikuttaa selvältä, että oikeudenkäynnin asianosaisen on voitava käsitellä tietoja – myös henkilötietoja – todistelua varten. Tämän tutkielman keskeinen havainto kuitenkin on, että asianosaisena olevan yrityksen tulisi arvioida ja varmistaa tietosuoja-asetuksen vaatimusten noudattaminen yhtä lailla oikeudenkäynneissä kuin normaalissa liiketoiminnassaan. Tietosuojaperiaatteiden arviointi tulisi siten sisällyttää alusta alkaen asianosaisen prosessitoimintaan. Todistelun tietosuojakysymyksiin liittyvän tulkinnanvaraisuuden vuoksi olisi toivottavaa, että tulevaisuudessa saadaan lisää aihealuetta koskevia kannanottoja sekä oikeustieteellistä tutkimusta. Lainsäätäjällä olisi lisäksi keskeinen rooli henkilötietojen suojan ja oikeudenkäyntiin liittyvien etujen tasapainottamisessa.