Browsing by discipline "Eurooppaoikeus"

Now showing items 61-80 of 132

MiFID : The Interplay of Concept of Location of Provision of Services and Principle of Solicitation

Lõhmus, Gerly (2014)

The object of this thesis is to demonstrate that the concept of location of provision of investment services and performance of investment advice is a fundamental element of the MiFID framework which has not deserved expected attention of the European legislators. The study demonstrates the importance of this notion for both investment firms and for national supervisors. It analysis of the evolution of the concept and addresses problems that are likely to arise in the light of recent legislative developments - the adoption of MiFID II and MiFIR that recognise the application of the principle of solicitation in the context of defining the location of provision of services by third country firms. The thesis analysis the interplay between the notion of location of provision of services and principle of solicitation, it further examines those concepts in the light of other relevant provisions and definitions embedded in the MiFID framework and analysis problems that may occur as a lack of coherence between European legislative instruments in general. The study is supplemented with an example of problems experienced by the national legislators in Estonia when implementing the concept of location of provision of services. The research concludes that Europe is lacking guidance in this matter and considering that the Member States are soon to face the challenge of implementing the revised MiFID suggests that it is the foremost time for providing clarity. The thesis makes suggestions for providing a coherent approach to the understanding of the concept of location of provision of services and application of the solicitation principle.
Multimodal Passenger Rights in the European Union : Development, Compatibility, and Challenges of the EU Mode-Specific Passenger Rights Regulations in the Light of a Potential Measure for Passenger Rights in Multimodal Transport

Huemer, Maximilian (2019)

Albeit multimodality in the passenger transport sector not being a novel concept, the passenger rights system in the European Union has so far not addressed it. While the existing legislative instruments on the European level do provide rights for passengers in all main transport modes, these instruments come with a mode-specific scope, and have to a varying degree had to deal with a number of issues and shortcomings in terms of correct implementation and especially effective enforcement. Despite existing issues and the proper functioning of the mode-specific passenger rights regulations put into question, an expansion of the European Union’s passenger rights system to also cover multimodal journeys is becoming a necessity. As the transport sector is faced with the challenge of facilitating its anticipated growth, while at the same time promoting the most efficient and sustainable modes of transportation, an integral component of what the Commission has coined a ‘competitive and sustainable transport system’, will be the promotion of transport multimodality through increased mode integration. In its passenger dimension, this process should also be accompanied by an adequate protection of passengers in multimodal transportation, especially due to the fact that the current mode-specific scope of existing instruments leaves issues of multimodality unaddressed. This legal gap and corresponding problems would only be aggravated in front of the envisaged focus on enhancing and promoting multimodal transport. The Commission has already initiated first steps towards addressing passenger rights in multimodal transport. These steps, which so far have come in the form of an inception impact assessment, a public consultation, as well as an exploratory study mandated by the Commission, have focused on the necessity of addressing passenger rights in multimodal transport, as well as the adequate form, scope and characteristics of a potential measure. However, beyond the identification of the particular legal gaps in the mode-specific passenger rights system, there has not been any discussion on the effects on that system by implementing a measure for passenger rights in multimodal transport. Such a discussion is however warranted, as based on the its very nature a measure seeking to address passenger’s rights arising out of the combination of transport modes, which are already separately covered under legislative instruments at the European level, may possibly encroach upon that system. Hence, this thesis aims to provide an answer to the question whether a potential measure for passenger rights in multimodal transport can be reconciled with the existing mode-specific system in front of issues related to its development, compatibility, enforcement, and interpretation. Ultimately, this thesis tries to establish, if it is then actually feasible, in front of the status quo of the mode-specific passenger rights system to implement such a new measure for multimodal passenger rights. To this end, following the introduction, chapter II addresses the state of multimodal passenger transport in the EU, fulfilling the twofold purpose of outlining the multimodal passenger transport market in the EU and describing the developments towards addressing passenger rights in multimodal transport, as well as its necessity. Chapter III provides an overview of the current mode-specific EU passenger rights regulations, giving insights into the policy developments that have led to the adoption of passenger rights instruments in all transport modes, and identifying problems, which the regulations have faced. It furthermore analyses the differing experiences with the regulations and in how far these play a role for developing a measure for passenger rights in multimodal transport, identifying possible points of reconciliation. Based on these, chapter IV then zooms in to compare the iterations of specific rights in the mode-specific regulations. Differences, gaps, and specific problems with these rights are pointed out, as well as implications for a potential transposition of them to a multimodal context. Lastly, chapter V addresses the practical issues of interpretation and effective enforcement that the mode-specific instruments have faced. It aims to find out to what extent existing interpretative ambiguities and other issues relating to the functioning of the regulations may have a detrimental effect for developing passenger rights in multimodal transport. In conclusion, it is found that a new instrument for passenger rights in multimodal transport would generally be reconcilable with the existing mode-specific system. However, differences in the mode-specific regulations and related problems represent major hindrances to an application of a number of rights in a multimodal context, and existing issues may be aggravated unless resolved by a multimodal measure. Additionally, restrictions as to potential approaches for applying rights in a multimodal context exist through case law of the CJEU. Furthermore, the added complexity of a new measure would bear questions of comprehension and enforcement. Reconciliation will also come at the cost of the scope of a new instrument, potentially catering to only a marginal percentage of the overall multimodal passenger transport market. Based on this, as well as the potential for a new measure of actually having detrimental effects on the development of the multimodal transport market, the feasibility of such an instrument is questionable, in front of its goal to adequately fill the legislative gap left by the mode-specific system.
National Security Interests in EU Defence Procurement : The Status of the Article 346 TFEU Exemptions in the New Internal Defence Market

Karlsson, Max (2013)

Euroopan unionissa (EU) kansalliseen turvallisuuteen liittyvät asiat kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 346 artiklan poikkeussäännöksen nojalla jäsenvaltiot voivat tietyin edellytyksin olla kokonaan soveltamatta EU-oikeutta suojatakseen kansallisia turvallisuusetujaan. Jäsenvaltiot eivät ensinnäkään ole velvollisia antamaan tietoja, joiden ilmaisemisen ne katsovat keskeisten turvallisuusetujensa vastaiseksi. Toisekseen jäsenvaltiot voivat toteuttaa keskeisten turvallisuusetujensa kannalta tarpeellisiksi katsomansa toimenpiteet liittyen aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden kauppaan tai tuotantoon. Perinteisesti jäsenvaltiot ovat tulkinneet SEUT 346 artiklaa hyvin laajasti erityisesti puolustusalan julkisten hankintojen (puolustushankintojen) saralla. Jäsenvaltiot ovat näin pyrkineet puolustushankinnoissaan suosimaan kansallista teollisuutta, mikä on ollut kenties merkittävin syy siihen, ettei puolustustuotteille ole kehittynyt varsinaisia sisämarkkinoita. EU-tuomioistuin on oikeuskäytännössään rajannut SEUT 346 artiklan soveltamisalaa, ja tulkinnut sen suomia poikkeuksia yhä enemmän yleisten sisämarkkinaoikeudellisten rajoitusperusteiden tulkintaa muistuttavalla tavalla. Euroopan komissio on vuorostaan lainsäädäntötoimenpitein pyrkinyt edistämään puolustustuotteiden sisämarkkinoiden avautumista, korostaen niiden merkitystä muun muassa Euroopan puolustuskyvylle sekä sen puolustusteollisuuden kilpailukyvylle. Puolustushankintojen osalta tärkein tässä suhteessa hyväksytty sekundaarinormi on puolustushankintadirektiivi 2009/81/EY. Direktiivi tuo puolustushankinnat enenevässä määrin yleisen sisämarkkinoita ja julkisia hankintoja koskevan sääntelyn piiriin, ottaen samalla huomioon puolustushankintojen arkaluonteisuudesta johtuvat erityispiirteet. Tutkielman ensisijainen tutkimustavoite on selvittää, missä määrin jäsenvaltiot voivat muuttuneessa lainsäädäntöympäristössä vedota SEUT 346 artiklaan puolustushankintoja tehdessään. Puolustushankinnat asetetaan tutkielmassa aluksi yleiseen sisämarkkinaoikeudelliseen kontekstiin, minkä jälkeen tarkastellaan SEUT 346 artiklan nykytulkintaa erityisesti EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa. Tämän jälkeen arvioidaan puolustushankintadirektiivin ja muun sekundaarioikeuden sekä soft law-tyyppisten säännöstöjen vaikutuksia oikeustilaan puolustushankintojen alalla. Lisäksi erillisenä kysymyksenä käsitellään niin kutsuttuja vastakauppoja, jotka ovat puolustushankinnoissa yleisiä, mutta joista ei ole EU-tason lainsäädäntöä. Tutkimustavoitteet saavutetaan pääasiallisesti lainopin metodein. Tutkimusote on kauttaaltaan EU-oikeudellinen: tässä laajemmassa viitekehyksessä esiin nousevat erityisesti sisämarkkinaoikeudelliset, kilpailuoikeudelliset ja kilpailupoliittiset näkökulmat. Pitkälle menevien johtopäätösten tekeminen uuden lainsäädännön vaikutuksista on vielä liian aikaista muun muassa siksi, että puolustushankintadirektiivin soveltamiseen liittyvät käytännöt ovat vasta muotoutumassa. Avoimuus ja kilpailu lisääntynevät kuitenkin ainakin strategiselta merkitykseltään vähäisemmissä puolustushankinnoissa. Vetoaminen kansallisiin turvallisuusetuihin EU-oikeuden soveltamatta jättämiseksi vaatii jatkossa jäsenvaltioilta asianmukaiset perustelut, ja SEUT 346 artiklan perusteettomaan käyttöön tultaneen puuttumaan entistä tarkemmin. Strategisesti tärkeiden puolustushankintojen osalta oikeustila pysynee entisellään. Joka tapauksessa puolustushankinnat tulevat pysymään moniulotteisena ja poliittisesti herkkänä alana.
National Treatment of Foreign Retention of Title Clauses in Finland : A Restriction to Internal Market Freedoms or Merely an Issue of De Minimis Value?

Lumme, Heidi (2019)

The aim of this thesis is to develop fact-based arguments on whether the European Court of Justice would regard non-recognition and non-enforcement of a foreign retention of title clause by a Finnish court as a restriction to the free movement of goods or the free movement of capital. The issue is elaborated through a fictional case method between Finland and Germany that reflects an earlier case of the ECJ, Krantz. In that case, the Court did not find a restriction to internal market as the issue was considered “too remote and indirect” – an expression that might hint for an implied de minimis threshold. Consequently, the focus is directed to whether the new developments of the Court’s assessment of the free movement provisions might change the way a situation that resembles Krantz is seen at the current state of the EU. Is it a hindrance or even an obstacle? Or perhaps, could there be a hidden de minimis threshold that the “restriction” at hand merely does not meet? The thesis begins with an introductory chapter, after which it is divided into three parts: two premises and their conclusion. The first part focuses on examining why there is a problem, whilst exploring the literature written on possible alternatives to the reason of the problem, the lex rei sitae rule. Hence, the approach in the second chapter is mostly of private international law. Chapters three and four form a whole and continue from what was concluded in chapter two. Here, the focus is on internal market law. After this, part two begins and the focus shifts to de minimis in the form of the market access test which I see as the most feasible way to include proprietary security rights, such as retention of title clauses. The findings here are that there can indeed be seen to be different de minimis thresholds even with regard to the internal market freedoms, regardless of the ECJ’s express denial. The third part consists of chapters six and seven which aim to provide answers to the research questions and thus construe a theory on how the fictional case could we resolved by the ECJ at this stage of the EU integration.
Novel Measures against Terrorism-Related Travel in the Light of EU Provisions on the Free Movement of Persons

Hillo, Niklas (2015)

The over-arching theme for the research is the debate on how to balance legitimate security interest with the idea of an open society. The aim of this dissertation is to examine multi-level approaches to combat terrorism in a European context and to assess to what extent measures aimed specifically at addressing the so-called foreign fighter phenomenon are to be deemed compatible with the current EU law provisions on restricting the free movement of Union citizens in Directive 2004/38 (‘The Free Movement Directive’). The suitability of administrative measures with a repressive character, such as confiscation of passports or revocation of residence permits, as regards restricting terrorism-related intra-EU travel is examined as well as the impact new terrorist offences have on the threat assessment that is relevant from the point of view of applying the restrictive grounds in Directive 2004/38. The dissertation strives to summarize, analyse and problematize the current legislation on free movement and EU counter-terrorism due to new perceived threats to public security and therefore the research can be described as predominantly doctrinal. The research object is thus existing law and the focus lies on the Treaties and the case law of the European Court of Justice and more specifically the EU law instruments in the context of the policy Area of Freedom, Security and Justice. The research object is approached from a critical perspective.
Oikeusvaltioperiaate Euroopan unionin oikeudessa konstitutionaalisen pluralismin viitekehyksessä : tarkastelussa erityisesti Puolan oikeuslaitosta koskevat uudistukset

Ruutu, Karol (2020)

Euroopan unionin (EU) identiteetin katsotaan nojaavaan arvomaailmaan, jonka yhteisön jäsenet oletetusti jakavat. Yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin sitoutuminen on niin ikään välttämätöntä, jotta voidaan ylipäätänsä aloittaa neuvottelut unionin jäseneksi mielivän valtion kanssa. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklaan kirjatuista EU:n yhteisistä arvoista ja periaatteista on viime aikoina korostuneen merkityksen saanut oikeusvaltioperiaate. Toisaalta unionin tasolta tapahtuvan oikeusvaltiollisuuden toteutumiseen puuttuminen on useiden jäsenvaltioiden näkökulmasta hyvin sensitiivinen asia, koska sen katsotaan tulevan lähelle kansallisen suvereniteetin ydintä. Lisäksi kritiikkiä on esitetty sen perusteella, ettei oikeusvaltioperiaate ole saanut sisällöltään tarkkaa määritelmää ja täten jäsenvaltioiden sisäisiin asioihin ei tulisi puuttua epämääräisten poliittisten julistusten vuoksi oikeusvaltioperiaatteeseen vedoten. Tutkielmassa pyritään arvioimaan arvioimaan ensinnäkin, onko Euroopan unionin oikeudessa oikeusvaltioperiaatteelle löydettävissä täsmällistä sisältöä ja jos on, mitkä ovat oikeusvaltiollisuuden EU-oikeudelliset edellytykset. Toiseksi työssä tarkastellaan oikeusvaltioperiaatteen yleistä merkitystä unionioikeudessa. Tutkielmassa teoreettisena konstruktiona ja laajempana viitekehyksenä käytetään konstitutionaalista pluralismia. Pro gradu -tutkielmassa pyritään arvioimaan mistä konstitutionaalisessa pluralismissa on teoriana kyse sekä selvittämään konstitutionaalisen pluralismin potentiaalisuutta unionioikeudessa ennen kaikkea oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta. Jotta näihin kysymyksiin on mahdollista vastata, havainnollistavana esimerkkinä käytetään Puolan oikeuslaitokseen liittyviä uudistuksia, jotka ovat olleet viimeaikaisen oikeusvaltio-keskustelun kohteena unionin tasolla. Konstitutionaalisen pluralismin osavaatimuksena on ymmärretty kansallisen (valtiosääntö)identiteetin kunnioittaminen, johon Puolan hallitus on vedonnut perustellessaan kattavan oikeusreformin tarpeellisuutta. Täten työssä pyritään myös selvittämään mikä on SEU 4(2) artiklaan kirjatun kansallisen identiteetin kunnioittamisvaatimuksen ja SEU 2 artiklan mukaisen oikeusvaltioperiaatteen välinen suhde. Tutkielman johtopäätöksenä on, että ennen 2010-lukua EU-oikeusvaltioperiaate on ymmärretty hyvin minimalistisesti. 2010-luvulla tilanne on kuitenkin muuttunut, ennen kaikkea komission oikeusvaltioperiaate-määritelmän sekä aiemmin oikeusvaltio-keskustelussa unionin tasolla marginaaliseen asemaan jääneen unionin tuomioistuimen tulkintakäytännön ansiosta. Lisäksi Puolan hallituksen argumentoinnin ja retoriikan valossa konstitutionaalisena pluralismina tunnettu teoria ei näyttäydy normatiivisesti vetovoimaiselta tämänhetkisessä Euroopan unionin integraation kehitysvaiheessa. Arvioitaessa SEU 4(2) artiklan kansallisen identiteetin kunnioittamisklausuulia SEU 2 artiklassa ilmaistua oikeusvaltioperiaatetta vasten kansalliseen identiteettiin epäilemättä kuuluva oikeuslaitoksen järjestäminen ei merkitse kansallisen lainsäätäjän vapaata harkintaa, vaan tuomioistuinlaitoksen organisoiminen arvioidaan eurooppaoikeuden asettamien vaatimusten valossa. Puolan oikeuslaitoksen uudistusten kohdalla keskeiseksi vaatimukseksi ja pidäkkeeksi on muodostunut oikeusvaltioperiaatteen osatekijäksi mielletty tuomareiden erottamattomuus ja tuomioistuinten riippumattomuus.
Olagligt statligt stöd inom Europeiska unionen : särskilt med tanke på reformen av kontrollen

Talvia, Thea (2014)

Statligt stöd är som utgångspunkt förbjudet enligt artikel 107.1 i EUF-fördraget. I artiklarna 107.2 och 107.3 FEUF stadgas dock om undantag till detta förbud. Kommissionen har en exklusiv befogenhet att bedöma huruvida en stödåtgärd är förenlig med den inre marknaden. Följaktligen har medlemsstaterna i artikel 108.3 FEUF ålagts en skyldighet att på förhand anmäla nya och ändrade stöd till kommissionen, för att kommissionen således skall ha möjlighet att granska stödens förenlighet med den inre marknaden innan de beviljas. Om medlemsstaten åsidosätter sin notifieringsskyldighet, alternativt genomför åtgärden innan kommissionen har fattat ett beslut om dess förenlighet, klassificeras stödet som olagligt. I avhandlingen analyseras konsekvenserna av stödets olaglighet. Kontrollen av statligt stöd genomgår för tillfället en omfattande reform. Reformen har även påverkat kontrollen av olagligt stöd, i synnerhet genom ändringen av procedurförordningen, som innehåller detaljerade regler om förfarandet. Kommissionen får vetskap om olagligt stöd ofta genom klagomål från en tredje part, varefter den påbörjar sin granskning. På grund av stödets olaglighet är kommissionen inte bunden av de tidsfrister som gäller för granskningen av anmälda stöd. I samband med ändringen av procedurförordningen infördes formella krav för inlämnandet av klagomål, för att därmed minska antalet ogrundade klagomål. Samtidigt försvårades dock tredje parters möjlighet att anmäla olagliga stöd. Därutöver har kommissionens befogenheter att insamla information från marknaden ökat. Kommissionen har med stöd av en ny artikel i procedurförordningen möjlighet att införskaffa information direkt från företag, utan medverkan av medlemsstaten. Genom denna ändring har kommissionen eftersträvat ett effektivare granskningsförfarande, för att därmed kunna förkorta behandlingstiderna. I och med denna ändring kan företagen bli föremål för sanktioner om de lämnar oriktiga eller vilseledande uppgifter till kommissionen. Under tiden som kommissionen utför sin granskning av det olagliga stödet, har den endast en begränsad möjlighet att ge förelägganden. Den nationella domstolen har således en viktig roll i uppgiften att skydda tredje parters intressen tills kommissionen har fattat ett slutligt beslut i frågan. Med stöd av den direkta verkan av artikel 108.3 FEUF kan de vars ställning påverkas av det olagliga stödet väcka talan i den nationella domstolen för att avbryta utbetalningen av stöd eller få stödet återkrävt, för att därigenom återställa konkurrenssituationen som förelåg innan det olagliga stödet beviljades. Det faktum att både kommissionen och den nationella domstolen har varsin roll i kontrollen av olagligt stöd och samtidigt behandlar ärenden, kan ändå leda till att dessa tolkar reglerna om statligt stöd på olika sätt. I samband med ändringen av procedurförordningen infördes en ny artikel om samarbetet mellan den nationella domstolen och kommissionen, för att säkerställa en konsekvent tillämpning av reglerna om statligt stöd inom hela unionen. Ett av målen med reformen av kontrollen av statligt stöd uppgavs vidare vara att förtydliga kriterierna för när stöd skall anses omfattas av stödbegreppet i artikel 107.1 FEUF. Detta förväntas underlätta identifieringen av stöd för såväl medlemsstaten som skall notifiera stöd, som den nationella domstolen som i fråga om olagligt stöd blir tvungen att tolka stödbegreppet innan den tar ställning till frågan huruvida genomförandeförbudet i artikel 108.3 FEUF har åsidosatts. Om kommissionen efter sin granskning förklarar stödet oförenligt med den inre marknaden, ålägger kommissionen medlemsstaten att återkräva stödet. Stödmottagaren kan undgå återkrav endast under exceptionella omständigheter, då stödet har erhållits som ett resultat av medlemsstatens rättsstridiga förfarande. Utan en skyldighet till återkrav av olagligt och oförenligt stöd skulle kontrollen av statligt stöd inte ha någon verklig effekt. Återkrav har dock visat sig vara ett problem på grund av medlemsstaternas ovillighet att verkställa återkravsbesluten inom utsatt tid.
Parental and Successor Liability for Joint Ventures’ Competition Law Infringements in European Union

Sarkio, Hanna (2013)

Pro gradu-tutkielmani käsittelee yhteisyritysten osakkeenomistajien sakkovastuuta yhteisyritysten kilpailurikkomuksista EU-kilpailuoikeudessa. Vastuun synnyttäviä johtavia tilanteita käsitellään sekä määräysvallan käytön että seuraantovastuun valossa. Tarkastelu on rajattu koskemaan tilanteita, joissa ainoastaan yhteisyritys on osallistunut kilpailurikkomukseen. Tutkielmalla on kaksi tavoitetta. Kummatkin vastuun muodot perustuvat yksinomaan Euroopan unionin tuomioistuinten ratkaisuissaan luomiin periaatteisiin. Ensimmäisenä tavoitteena on selvittää, miten nämä periaatteet ovat oikeuskäytännössä soveltuneet osakkeenomis-tajiin silloin, kun yhteisyritys on syyllistynyt SEUT 101 tai 102 artiklan vastaiseen toimintaan. Sekä määräysvaltaan että seuraan-toon perustuvien vastuumuotojen tarkoituksena on edistää kilpailuoikeuden tehokasta täytäntöönpanoa. Oikeuskäytännössä on kuitenkin usein vahvistettu oikeusvarmuuden ja henkilökohtaisen vastuun periaatteiden (nulla poena sine culpa) kannalta kyseen-alaisia lopputulemia. Tutkielman toisena tavoitteena on selvittää, rikkovatko tuomioistuinten luomat vastuusäännöt näitä periaattei-ta. Oikeusvarmuuden periaatetta lähestytään erityisesti lainkäytön ennustettavuuden ja hyväksyttävyyden kautta. Henkilökohtaisen vastuun periaate puolestaan edellyttää, että vastuu rikkomuksesta asetetaan sille taholle, joka on siihen tosiasiallisesti syyllistynyt. Osakkeenomistajan määräysvaltaan perustuvan vastuusäännöt perustuvat pohjimmiltaan elinkeinoharjoittajan käsitteen sovelta-miseen yksittäisessä tapauksessa. EU-kilpailuoikeusnormit on sanamuotojensa mukaisesti osoitettu elinkeinonharjoittajille. Unionissa omaksuttu elinkeinonharjoittajan käsite ei kuitenkaan vastaa useissa kansallisessa oikeusjärjestyksissä tunnustettua oikeushenkilön käsitettä. Nk. single economic unit-doktriinin mukaisesti elinkeinonharjoittajia tarkastellaan taloudellisina kokonai-suuksia, jotka voivat koostua useista oikeushenkilöistä. Esimerkiksi konsernit voivat muodostaa yhden elinkeinonharjoittajan EU:n kilpailuoikeuden soveltamisessa. Vastuun asettaminen yhteisyrityksen osakkeenomistajille siten pohjimmiltaan koskee kilpailusak-kojen kohdentamista yhden taloudellisen yksikön sisällä. Seuraantovastuulla sen sijaan tarkoitetaan oikeudellisen tai taloudellisen seuraannon saajan vastuuta edeltäjän kilpailurikkomuksesta. Tämän vastuumuodon nojalla kilpailuoikeudellinen vastuu voi siirtyä esimerkiksi liiketoimintasiirron tai sulautumisen yhteydessä ostajalta myyjälle. Seuraantovastuuta koskeva oikeuskäytäntö on jakanut vastuusäännöt oikeudelliseen ja taloudelliseen seuraantoon. Tutkielmassa lähestytään kumpaakin aihepiiriä erityisesti taloudellisten toimijoiden intressien näkökulmasta. Kummatkin vastuun muodot ovat käytännön yritystoiminnan kannalta erittäin merkittäviä. Jos vastuu asetetaan yhteisyrityksen osakkeenomistajille, asetus 1/2003 mukaisesti sakon kokonaismäärä lasketaan koko konsernin liikevaihdon perusteella. Tämä käytäntö voi nostaa yksittäisen kilpailusakon määrää huomattavasti. Tutkielmassa pyritään täten erityisesti pohtimaan, miten vastuuta koskevat periaatteet vaikuttavat käytännön liike-elämän tasolla ja millaisia rajoitteita ne asettavat erilaisten yhteisyritysten muodostamiselle. Tutkielman pääasiallisina lähteinä toimivat Unionin tuomioistui-men sekä Unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisukäytäntö. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan osakkeenomistajien määräysvaltaan perustuva vastuu yhteisyrityksen kilpailurikkomuksesta ei ole oletettua, vaan edellyttää että osakkeenomistajat ovat tosiasiassa käyttäneet ratkaisevaa vaikutusvaltaa yhteisyrityksen kaupalliseen käyttäytymiseen. Tuomioistuinratkaisut osoittavat kuitenkin, että vastuusäännöt ovat käytännössä ajautuneet kohti oletettua vastuumuotoa. Tämä kehityssuuntaus voidaan nähdä ongelmallisena sekä oikeusvarmuuden että henkilökohtaisen vas-tuun periaatteen kannalta. Myöskään seuraantovastuun periaatteiden soveltaminen yhteisyrityksiin ei ole käytännössä ollut täysin yksiselitteistä. Vastuunsääntöjen soveltaminen yhteisyrityksiin voi johtaa lopputuloksiin, jotka eivät tue edellä mainittujen periaat-teiden toteutumista. Tutkielmassa pyritään pohtimaan ratkaisuvaihtoehtoja, joilla oikeustilaa voitaisiin selkeyttää tukemalla oikeus-varmuutta ja henkilökohtaista vastuuta.
Perspectives on Innovation Incentives on the EU Pharmaceutical Sector with Focus on EMA and Parallel Trade

Malmi, Jade (2018)

The advances made in developing new medicinal products has resulted in that many illnesses and diseases typically leading to death are now treatable. As a result, life-expectancy and life quality has continuously increased in the EU. These should be good news for patients, but the problem is that not everyone can access these new medicines. Multiple barriers to access medicines have been identified and support for a more innovation friendly environment has been expressed. The thesis examines the incentives for Originator Pharmaceutical Companies’ to innovate new medicinal products in the light of parallel trade and European Medicine Agency’s (“EMA”) access to documents policy. The topic is important because the society relies on innovation made by these pharmaceutical companies, and therefore it is important to ensure that their incentives to engage in R&D are optimal. The market however does not by itself provide sufficient incentives for companies to innovate to a socially desirable extent. The regulator can respond to under-investment by introducing regulation that supports the emergence of innovations. Patents have traditionally been used by the regulator for this purpose, because they provide the innovator an exclusivity period, which enables the innovator to recoup the investments made in R&D. Medicinal products enjoy legal protection through patents, but as parallel trade of medicinal products is a legitimate business conduct in the EU due to the principle of regional exhaustion, Originator Pharmaceutical Companies claim that their incentives to innovate are reduced due to parallel trade. It can therefore be questioned whether patents are an appropriate tool to use on the pharmaceutical sector to support innovations? To further promote the emergence of innovations on the pharmaceutical sector, another mechanism was presented by the EMA, which is the main EU agency to provide scientific evaluation, supervision and safety monitoring on medicinal products developed by pharmaceutical companies that are sold in the EU. Because the provisions governing a medicinal product’s marketing authorisation procedure oblige companies to submit several documents to EMA, the agency holds great volumes of information in regard to data submitted by Originator Pharmaceutical Companies. Regulation 1049/2001 provides that any citizen of the Union has the right to access EU institutions’ documents and EMA’s internal “access to documents”-policy is based on the said regulation. According to the provisions in the regulation, access shall be refused if disclosure would undermine the protection of commercial interests, unless there exists an overriding public interest to disclose the documents. Such overriding public interest has in CJEU case law been interpreted to mean disclosure for the sake of democratic decision making process. In 2015, EMA widened the scope of its “access to documents”-policy to cover also documents relating to clinical data. Besides enabling public scrutiny to its decisions, the objective was also to enable the application of new knowledge in future research. It is however far from clear whether EMA de facto can base the new policy on Regulation 1049/2001 and disclose documents to promote scientific advancement, as Regulation 1049/2001 is traditionally interpreted to support disclosure and openness for enhanced transparency for the democratic decision making process. It is therefore reasonable to examine whether documents can be disclosed in the meaning of Regulation 1049/2001 to promote scientific advancement.
Political Regulation of EU Energy Markets : Companies from Third Countries

Talus, Ben (2019)

This research paper covers the legal and political development of the EU energy market, specifically the development of third country company access to the EU internal natural gas market. It examines the legal and political aspects of legal developments relating to access by third country companies to the EU gas market, and certain hurdles and disputes that have contributed to the present state of the market. The research questions addressed by this paper are (1) how politics impact the development of access to the EU internal gas market for third country companies, and (2) whether the access rules can be interpreted as being discriminatory towards third country companies. The paper accordingly focuses on the treatment of third country companies that seek to access the EU market, and examines the EU’s actions, in terms of blocking or hindering certain projects’ entry into the market by treating individual actors differently from one another. It also examines the way in which politics have shaped the regulation of access to the EU gas market. In addressing these issues, the paper focuses on the legal cases concerning the Nord Stream 2 project and the ‘Lex Gazprom’ clause contained in the EU Gas Market Directive. It also assesses the relationship between law and politics in order to provide an in-depth examination of the impact of politics in shaping the EU gas market access rules for third country companies. The paper starts with an introduction to the EU energy law field and the natural gas market. This is followed by an explanatory section that covers the relevant EU and energy institutions that control the market. The emphasis is on the EU’s legislative process and the relevant institutions, which are of importance to the assessment of the legal cases set out in chapter 4 of the paper. Chapter 3 examines the situation of third countries in the EU natural gas field in detail and focuses on their legal and political treatment. Chapter 5 answers the research question by assessing the case studies set out in chapter 4 and contextualising the findings of this exercise by reference to the underlying politics and EU and international law on certain legal issues. In addition to the legal and political assessment that it provides, the paper briefly addresses certain legal theories in order to measure the subject-matter of the assessment carried out against market objectives, such as how different actors’ political goals should be handled in a legally and politically tense situation. This aspect of the paper entails assessment of the interaction between law and politics based on legal theory.
Privacy Shield Redress Mechanisms : Assessment in the Light of the Schrems Case

Salolatva, Leena (2017)

This research studies Adequacy Decisions, the Safe Harbour and the Privacy Shield, under which transfers of personal data from the European Union to the United States are facilitated. The focus is on ‘redress mechanisms’, thus the mechanisms under which EU citizens can seek redress or compensation against violations of data protection rules. The research assesses the redress mechanisms of the Privacy Shield in the Light of the Court of Justice of the European Union case Schrems. Firstly the Safe Harbour Decision and its redress mechanisms are introduced. Then the Schrems case where the Safe Harbour was invalidated is analysed. Focus is on what the Court says about redress mechanisms, and the criteria that it establishes for the assessment of Adequacy Decisions. This criteria is then applied to the Privacy Shield redress mechanisms. According to the criteria, an Adequacy Decision must fulfil the requirements set out in Article 47 of the Charter of Funda-mental Rights, thus right to an effective remedy and to a fair trial. The different redress mechanisms of the Privacy Shield are assessed in light of this Article by using case law of the Court of Justice of the European Union, as well as European Court of Human Rights. The study finds that all the redress mechanisms are not in line with Article 47. More specifically there are deficiencies in terms of the remedies available under different redress options, also all the procedures cannot be considered ‘fair’ as required by Article 47. More specifically, there is not always an opportunity for inter partes proceedings or a reasoned decision. Also the independence and impartiality of some of the dispute resolution bodies is questionable. Moreover, the complexity of the Privacy Shield redress mechanisms may in some situations mean that the time of the proceedings may exceed what would be considered reasonable from the perspective of European law. The redress of mechanisms of the Privacy Shield rely heavily on Alternative Dispute Resolution (ADR). The compatibility with Article 47 of the Charter and ADR is not discussed as such, although the requirement of mandatory ADR before judicial dispute resolution is considered. Instead, the study asks whether the ADR mechanisms of the Privacy Shield could be compatible with Article 47. This study is done from a European perspective, thus focusing on EU fundamental rights. Study of laws of the United States are left outside the scope of the research, although some references are made. Similarly the study of redress mechanisms is limited to those introduced in the Privacy Shield and routes to seek redress in US courts are excluded. The aim of this study is thus to assess whether the Privacy Shield would pass the criteria established by the Court of Justice of the European Union in its Schrems case. The study takes a fundamental right perspective, although it does recognize that European data protection law does have other objectives other than the protection of personal data, such as economic objectives.
Public Policy Considerations in EU Competition Law

Ellman, Essi (2020)

Public policy considerations have had a varying degree of impact in EU competition law. Throughout the years, the European Commission has allowed for certain public policy considerations, such as the protection of the environment and employment, but “the more economic approach” of the early 21st century has marked a turning point in this regard. Economic analysis has since the late 1990s become an increasingly important part of competition analysis and enforcement, and the focus on economic parameters has led to a more cautious attitude towards public policy interests. Despite the advantages that the more economic approach has given to EU competition law, some argue that it has led to an overly price-centric approach to consumer welfare. Competition policies on a global scale are affected by different underlying economic theories. The varying economic and theoretical approaches can be classified into different schools of thought, which affect the underlying presumptions of how competition in the market is achieved. Antitrust law in the United States has been affected mainly by the Chicago and Harvard schools of thought, both of which have also affected the development of EU competition law. However, EU competition law can also be perceived as its own, distinct school of thought, namely the European school of thought. The purpose of this thesis is to assess public policy considerations in light of the European school of thought and its theoretical framework. The research question entails several different themes. Public policy considerations are first studied with case law and sustainability is highlighted as a recent and relevant example. In addition to public policy considerations, another essential theme to this thesis is the different schools of thought affecting competition law and policy. By studying the European school of thought and the social market economy, this thesis aims to emphasise the sui generis features of EU competition law. As the notion of social market economy implies that competition law should consider societal concerns as well, a relevant question in this regard is whether competition law should be interpreted coherently with the totality of EU law. In other words, this is a question of whether competition law should remain independent of the totality of EU law, or whether EU-wide goals and values should be accommodated in competition law as well. This thesis also studies the possibility of a broader conception of consumer welfare, mainly by analysing “the fair share of the benefits” and the concept of consumer well-being. The research question is contemplative by nature, and so are the conclusions of this thesis. A primary issue in studying this topic is that the objectives and priorities of EU competition law remain somewhat unclear. A central notion in this regard is the dichotomy between the Commission and the European Court of Justice, as they have given somewhat differing notions on the objectives of competition law. As for the European school of thought, a central notion is that EU competition law is embedded in a framework that is fundamentally different from the Chicago school of thought. The concept of the social market economy, together with Article 3 TEU and Articles 7 and 11 TFEU, suggest that the theoretical foundations for considering public policy interests in competition law exist. Studying the possibility of long-term consumer welfare, benefits to the society as a whole and the concept of consumer well-being, demonstrate that the economically oriented notion of consumer welfare is perhaps too narrow in the context of the social market economy. All in all, the question of public policy considerations in EU competition law is ultimately perceived as a question of including fundamental values and objectives of the Union in competition law and policy.
Public Policy, Security and Interest as Justifiable Restrictions on the Free Movement of Services

Surenkin, Anton Eliel (2016)

A market that operates without borders can be difficult to accept, because there are certain social expectations that are intertwined with national history and culture. This thesis examines how the concepts public policy, security and interest function as justifiable restrictions on the free movement of services in the European Union. This thesis is divided into five main chapters. In the first part, provisions governing the free movement of services are examined as the legal framework provides a foundation for understanding the judgments of the Court. After this, different justifications recognized by EU law are identified: Article 52 TFEU (public policy and public security) and the judge-made ‘overriding reasons in the public interest’ doctrine. Finally, the relationship between the express derogations and judge-made exceptions is examined in order to understand, if there are some inherent differences as to how the justifications operate. The emphasis is on the case law of the Court of Justice of the European Union, because the Treaty provisions are rather vague and open to interpretation. There is also no meaningful way to comprehensively explain what the con-cept of public policy, public security or public interest is per se, because every society has a different take. As a result, examining the case law is the only way to find out how these abstract institutions function, and how they can be invoked when Member States want to protect important national interests. The thesis ultimately suggests that there is some ambiguity in the case law; concerning the relationship between Article 52 TFEU and the doctrine of ‘overriding reasons in the public interest’.
Puolustus- ja turvallisuushankinnat Euroopan unionin perussopimusten rajapinnassa

Rantanen, Iiris (2019)

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kartoittaa puolustus- ja turvallisuushankintoja koskevaa eurooppaoikeudellista oikeustilaa. Oikeustila muuttui merkittävästi vuonna 2009, kun puolustus- ja turvallisuusalan erityinen hankintadirektiivi 2009/81/EY tuli voimaan. Ennen direktiivin voimaantuloa jäsenvaltiot pyrkivät usein turvautumaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 346 artiklan poikkeussäännökseen hankkiessaan kansalliseen turvallisuuteen liittyviä tavaroita ja palveluita. Artiklan soveltuessa jäsenvaltiot voivat toteuttaa perussopimusten muista velvoitteista riippumatta keskeisiin turvallisuusetuihin liittyvien tietojen salassapidon sekä keskeisten turvallisuusetujen kannalta tarpeelliset toimenpiteet, jotka liittyvät aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoon tai kauppaan. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä SEUT 346 artiklan soveltamisalaa on kuitenkin tulkittu yhä tiukemmin. SEUT 346 artikla koskee rajattuja poikkeustilanteita, joissa jäsenvaltion toimenpiteet todella edistävät keskeisiä turvallisuusetuja sekä ovat tarpeellisia näiden etujen turvaamiseksi. Lisäksi jäsenvaltioiden toimien pitää olla suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Vaikka SEUT 346 artiklan keskeiset turvallisuusedut olisivat käsillä, jäsenvaltio ei voi vedota artiklaan, mikäli samat edut voidaan saavuttaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä. Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin sääntelyllä on pyritty selventämään tilanteita, joissa jäsenvaltion turvallisuuteen liittyvät hankinnat tulee tehdä julkisten hankintamenettelyjen avulla perussopimusten poikkeuksiin vetoamisen sijasta, sekä antamaan käytännön mahdollisuuksia suojata jäsenvaltioiden turvallisuusintressejä hankintamenettelyn yhteydessä. Direktiiviin sisältyy erityisiä säännöksiä muun muassa tietoturvallisuuteen, toimitusvarmuuteen, tarjoajien poissulkemiseen sekä hankintamenettelyjen valintaan liittyen. Käyn tutkielmassa läpi näitä erityissäännöksiä ja arvioin niiden vaikutusta SEUT 346 artiklan tulkintaan. Tutkielman alussa käsittelen myös EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä liittyen perusvapauksien rajoittamiseen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden perusteella. Vaikka SEUT 346 artikla on puolustus- ja turvallisuushankintoihin liittyvä erityinen poikkeusperuste, perusvapauksia koskevalla oikeuskäytännöllä voidaan tarkastella tuomioistuimen yleisesti turvallisuuspoikkeuksien yhteydessä käyttämää tulkintatapaa. Tarkastelen tutkielmassa erityisenä ilmiönä myös puolustus- ja turvallisuushankintojen yhteydessä vaadittuja vastasitoumuksia, vastakauppoja tai teollista yhteistyötä, joissa näyttäytyy jonkinasteinen ristiriita erityisesti komission ajaman oikeustilan ja jäsenvaltioiden toiminnan välillä.
Rahapelien EU-oikeudellinen asema Universaliteetti-Diversiteetti dikotomiassa

Dammert, Joonas (2017)

Euroopan unionin oikeudellisen järjestelmän fundamentaalisena piirteenä voidaan nähdä unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä vallitseva sisäänrakennettu ja dynaaminen jännite, joka koskee erityisesti integraation laajentumista sekä toisaalta jäsenvaltioiden sääntelyautonomiaa. Tätä jännitettä voidaan edelleen kohdennetusti tarkastella mm. federalismin tutkimuksessa vakiintuneen universaliteetti - diversiteetti dikotomian avulla, jossa tietyn entiteetin universaalit eli yleisesti sovellettavat tavoitteet ja säännöt tulee sopeuttaa entiteetin jäsenten monimuotoisiin ja toisistaan eroaviin arvoihin ja intresseihin yhteistyön legitimiteetin varmistamiseksi. EU:n kontekstissa universaaleina ilmiöinä voidaan pitää jo Euroopan talousyhteisön perustamisesta asti integraation vetureina toimineita taloudellisia perusvapauksia sekä syrjimättömyyden ja vapaan kilpailun ihanteita. Diversiteetillä taas voidaan viitata niihin jäsenvaltioille sensitiivisiin asioihin ja intresseihin, joiden suojelemista varten mm. subsidiariteettiperiaate sekä SEU 4(2) artikla on luotu. Nämä arvot heijastuvat usein myös perusvapauksien rajoitusperusteiden taustalla. Rahapelisektori taas on juuri sellainen kansallisesti herkkä ala, jota on perusteltua tarkastella universaliteetti - diversiteetti dikotomian kautta. Tähän vaikuttaa ensinäkin se, että rahapelialaa ei ole vielä tänä päivänä harmonisoitu EU-tasolla, mutta perusvapauksia koskevien sääntöjen on silti katsottu soveltuvan niiden järjestämiseen. Perusvapauksien kuuluessa jaetun toimivallan alueelle Euroopan unionin tuomioistuin on joutunut lukuisissa ennakkoratkaisuissa yli kahden vuosikymmenen aikana ottamaan kantaa rahapelien EU-oikeudelliseen asemaan. Tämän aseman on taas katsottu olevan hyvin kaksijakoinen, sillä toisaalta rahapeleihin liittyy varsinkin sähköisen pelaamisen aikakaudella suuria taloudellisia intressejä niin valtioiden, yksityisten markkinatoimijoiden sekä sisämarkkinoiden näkökulmasta. Toisaalta taas pelaamiseen on läpi historian liitetty erityinen moraalinen, uskonnollinen ja kulttuurinen stigma sekä muita kuluttajan ja yhteiskunnan kannalta negatiivisia aspekteja. Rahapelien kansallinen sääntely onkin perinteisesti ilmentänyt tiukkaa julkisen vallan kontrollia ja oman kokonaisuutensa on muodostanut myös julkisten toimijoiden keräämien pelituottojen ohjaaminen yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Tutkielmassa on tarkoitus vallitsevan lainopin doktriinin avulla selvittää, minkälaisia diversiteettiä ja toisaalta universaliteettia tukevia perusteita voimassaolevasta ja rahapelejä koskevasta EUT:n oikeuskäytännöstä, oikeuskirjallisuudesta ja virallisaineistosta löytyy ja systematisoida ne eri puolille dikotomiaa eli kahtiajakoa. Tämän jälkeen tarkoituksena tulkita sitä, miten rahapelien perinteinen asema EU:ssa on mahdollisesti muuttunut tai tulee muuttumaan. Painopiste on nimenomaan rahapelien EU-oikeudellisessa asemassa, joka on vuonna 1994 annetusta ensimmäisestä rahapelejä koskeneesta Schindler-ratkaisusta asti ilmentänyt toisaalta diversiteettiä tukevaa staattisuutta, mutta myös osoittanut universaliteettia tukevia dynaamisia piirteitä erityisesti sähköisessä pelaamisessa tapahtuneen suuren murroksen johdosta. Sähköinen pelaaminen onkin ennennäkemättömällä tavalla asettanut kyseenalaiseksi tätä taloudellista toimintaa rajoittavat kansalliset ja fragmentoituneet normistot EU-alueella, kun yksityiset online-operaattorit kykenevät vaivatta tarjoamaan pelejään ympäri Eurooppaa kansallisia suojasäännöksiä kiertämällä. Tutkielman keskittyessä universaliteettiin ja diversiteettiin liittyviin kokonaisuuksiin rahapelien kontekstissa on kuitenkin taustoittamistarkoituksessa suotavaa kiinnittää lukijan huomio myös itse rahapelien käsitteeseen, historiaan sekä siihen laajempaan poliittiseen ja oikeudelliseen kontekstiin, jossa rahapelejä koskeva oikeuskäytäntö on syntynyt ja kehittynyt. Diversiteettiä koskevia relevantteja ja tarkastelun kohteena olevia kokonaisuuksia ovat moraaliin, kulttuuriin ja uskontoon liittyvät aspektit, rahapelien erityinen luonne suhteessa muihin samankaltaisiin ilmiöihin, perusoikeudellinen ulottuvuus, kuluttajasuojaan ja yhteiskuntajärjestyksen (ordre public) suojeluun liittyvät oikeuttamisperusteet, SEU 4(2) artiklaa ja toissijaisuusperiaatetta koskeva oikeuskäytäntö sekä erityisesti sähköisiin peleihin luomaan uhkaan ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen kieltoon liittyvät perustelut. Universaliteetin osalta pääteemoina ovat vuorostaan empiirinen näyttö rahapelien erityistä luonnetta vastaan, pelien sähköistymisen luoma harmonisaatiopaine ja siihen liittyvä liberalisaatiokehitys keskeisissä jäsenvaltioissa sekä kansallisen harkintavallan kaventuminen oikeuskäytännössä ja virallisaineistossa.
Rättsstaten som en del av Europeiska unionens gemensamma värdegrund : EU-domstolen som beskyddare av rättsstatsprincipen i unionens rättsordning

Ahlström, Sofia (2020)

Europeiska unionen grundar sig, i enlighet med artikel 2 FEU, på värden som är gemensamma för alla medlemsstater, såsom rättsstaten, demokrati och grundläggande rättigheter. Bristerna i och hoten mot rättsstatsprincipen i vissa medlemsstater, såsom Polen och Ungern, skapar stor oro för rättsstatens tillstånd, inte bara i medlemsstaterna, men även för hela unionen, dess verksamhet och rättsordning. Detta undergräver inte bara rättsstatsprincipen, utan hela unionens värdegrund. Sambandet mellan rättsstaten, demokrati och grundläggande rättigheter är viktigt i detta hänseende. Europeiska unionen har flera mekanismer för att säkerställa medlemsstaters respekt för rättsstatsprincipen. Politiska mekanismer är artikel 7 FEU-förfarandet och kommissionens ram för att stärka rättsstatsprincipen. Båda två har aktiverats mot medlemsstater, vilket tyder på att de inte kan anses vara helt olönsamma medel. Dock uppfattas de politiska förfarandena inte vara tillräckligt effektiva och det råder tvivel om deras konsekvenser och sanktionerna artikel 7 FEU-förfarandet kan medföra. Därför vänds blicken mot de rättsliga mekanismerna, det vill säga EU-domstolens möjligheter att blanda sig i och pröva kränkningar av artikel 2 FEU och rättsstatsprincipen. Syftet med den här avhandlingen är att analysera EU-domstolen roll som beskyddare av rättsstatsprincipen i unionens rättsordning. Det undersöks vad är EU-domstolens behörighet att behandla medlemsstaters brott mot rättsstatsprincipen, då organiseringen av medlemsstaternas rättsordningar och domstolsväsenden tillhör i första hand medlemsstaterna. Dessutom studeras grunder på vilka EU-domstolen kan i en sådan situation blanda sig i och pröva medlemsstaters kränkningar av rättsstatsprincipen som ett av unionens gemensamma värden enligt artikel 2 FEU. Detta görs genom att granska artikel 2 FEU och dess ställning i unionens rättsordning. Det handlar om att studera hur EU-domstolen har använt artikel 2 FEU genom andra primärrättsliga artiklar, artikel 19.1 andra stycket FEU och artikel 47 i stadgan, som ger uttryck för principen om ett effektivt domstolsskydd. EU-domstolens nyaste rättspraxis visar att artikel 19.1 andra stycket FEU ger även uttryck för principen om domstolarnas oavhängighet, det vill säga kravet på nationella domstolars oavhängighet. Därför studeras kortfattat också innehållet i kravet på oavhängiga domstolar enligt EU-rätten. Dessutom analyseras talan om fördragsbrott som medel för att behandla medlemsstaters kränkningar av rättsstatsprincipen och även i fråga om allmänna omständigheter i en medlemsstat som innebär systematiska brister i rättsstaten. Ytterligare diskuteras förhållandet mellan unionens gemensamma värden i artikel 2 FEU och respekten för nationell identitet i artikel 4.2 FEU. Den här avhandlingen visar att skyddet av medlemsstaternas iakttagande av rättsstatsprincipen och överlag unionens gemensamma värden är ett viktigt intresse för unionen och EU-domstolen, eftersom det handlar om att skydda unionen som helhet, både rättsligt, politiskt och ekonomiskt samt unionsrättens effektiva genomslag. EU-domstolens senaste rättspraxis visar att kärnan i den EU-rättsliga rättsstatsprincipen utgörs av ett effektivt domstolsskydd och kravet på nationella domstolars oavhängighet. EU-domstolen har en viktig roll i detta hänseende, för att närmare specificera innehållet i rättsstatsprincipen och kriterierna för vad rättsstatsprincipen förutsätter enligt EU-rätten och särskilt vad som ingår i principen om domstolarnas oavhängighet. EU-domstolens rättspraxis visar att artikel 2 FEU inte kan åberopas ensam som grund för talan om fördragsbrott, utan denna operationaliseras genom andra unionsrättsliga bestämmelser, vilket utgör grunden för EU-domstolens behörighet att behandla frågor som annars uppfattas som rent interna. Frågan lyder om detta fungerar för att behandla medlemsstaters kränkningar av rättsstatsprincipen som är systematiska till sin natur, eller om detta är möjligt bara med stöd av artikel 7 FEU-förfarandet. Att kunna övervaka och säkerställa att medlemsstater iakttar rättsstatsprincipen handlar om förhållandet mellan unionsrätten och nationell rätt. Avgörande betydelse har getts till omständigheten att de nationella domarna fungerar även som unionsdomare, speciellt inom det rättsliga samarbetet som begäran om fördragsbrott innebär och vad principen om lojalt samarbete i artikel 4.3 FEU förutsätter. På grund av detta är det av avgörande betydelse att nationella domares oavhängighet garanteras. Å andra sidan handlar det även om hur långt unionen kan gå för att behandla och pröva medlemsstaters interna rättsordningar innan deras nationella suveränitet äventyras. Unionen verkar dock hålla hårt fast vid att skydda sin värdegrund och främja sina målsättningar, vilka äventyras av hot mot rättsstaten och de övriga gemensamma värdena i medlemsstaterna.
Regulating Ridesourcing Companies and the Employment Status of Drivers in the Sharing Economy : A Study on Uber

Karppanen, Mira (2017)

Sharing Economy is a growing market and it contains many types of companies. Ridesourcing companies are platform-based companies, which provide an intermediator service connecting the drivers and the passengers. However, some scholars, governments and local taxi unions do not totally agree with this definition and claim that ridesourcing companies are de facto also providing the underlying transport service. The most famous ridesourcing company Uber was founded in the United States in 2009 and it expanded to Europe in 2011. Several other companies have followed in Uber’s steps, but the definition of the nature of their operations has not yet been clarified on the European Union level. Many Member States have banned the operations of ridesourcing companies and there is legislation regarding them for example in France. Some Member States, however, determine ridesourcing companies as digital services and allow their operations. Due to the unclear situation, three preliminary ruling requests have been submitted to the European Court of Justice regarding the definition of Uber. The Spanish and the French request are still pending. Hopefully, the decisions will determine whether Uber is a digital or a transport service provider. The employment status of the drivers of ridesourcing companies is not clear either. The companies deny having an employment relationship with the drivers and instead classify them as partners or clients and as self-employed transport service providers. Many cases have emerged globally where the drivers are trying to receive the employee status and the benefits which come with it. This thesis will present a case of the UK Employment Tribunal which determines first the nature of Uber’s operations and then the employment status of the drivers. That case will be compared with the two cases of Helsinki Court of Appeal where Uber drivers sentenced for providing an unlicensed taxi service. This thesis will argue that the definition of Uber was the difference which led to opposite decisions about the employment status of the drivers. Comparing the UK and the Finnish employment law and case law regarding Uber drivers show how fragmented the situation is in EU.
Regulating Telecommunications and OTTs : Levelling up or levelling down sector-specific regulation?

Träsk, Josefine (2018)

The European telecommunications sector has witnessed a period of change in the last decades. Starting with the liberalisation process of the 1990s, the successive introduction of sector-specific regulation has resulted in a move from state-owned monopolies to privatisation and competition in the industry. Presented as a temporary instrument, the sectoral regime was intended to phase out and gradually be replaced by general competition law as a sufficient degree of competition emerged in the markets. Such transition has not taken place yet. After three decades of regulatory reforms, and a considerable degree of competition has emerged in most telecommunications markets, the sector now faces new challenges. In particular, telecommunications operators face growing competition from a new market actor providing services Over-The-Top of the Internet. These ‘OTT’ service providers offer communications services that increasingly substitute traditional telecommunications services. Yet they are not subject to the sectoral telecommunications framework. Whereas telecommunications operators must comply with a dual regulatory regime, OTT undertakings are subject to horizontal legislation only. The purpose of this thesis is to is to examine the necessity and appropriate scope of sector-specific telecommunications regulation at the EU level. To this aim, two closely related research questions are investigated, including 1) whether (or to what extent) sector-specific regulation is still needed to regulate telecommunications networks and services, and 2) whether (or to what extent) the scope of sector-specific regulation should be extended to also cover OTT services. These are timely questions as the European Commission proposed an overhaul of the telecommunications rules in September 2016. As far as the first research question is concerned, this thesis concludes that many of the sector-specific rules should be withdrawn since they are already covered by horizontal legislation. To reduce the risk of obsolete provisions as well as inconsistent and overlapping legislation, priority should be given to horizontal over sectoral legislation whenever possible. The sector-specific obligations should instead be minimised to provisions that are absolutely necessary for promoting competition and protecting end users. This is at least the case for the sectoral rules on interconnection and emergency services. As far as the second research question is concerned, this thesis concludes that the scope of the sector-specific rules should not be extended to also cover OTT services. At present, the technical and economic characteristics of these services do not warrant specific rules in addition to the horizontal rules in place. An extension of the sector-specific rules on interconnection and emergency services would instead cause significant additional cost for OTT providers and constitute a serious threat to innovation. These findings must however be reviewed in a few years as the market for OTT services has continued to mature.
Saalistushinnoittelu ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttö Euroopan unionissa

Firtser, Henry (2019)

Tutkielmassa tarkastellaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ja sen ilmenemismuotona erityisesti saalistushinnoittelua Euroopan unionissa. Saalistushinnoittelu on SEUT 102 artiklan vastaista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, jossa määräävässä asemassa oleva yritys laskee hintansa alle tuotantokustannusten. Alihinnoittelun tavoitteena on yleensä kilpailijan syrjäyttäminen markkinoilta ja tämän toteuduttua ns. monopolivoittojen kerääminen hintoja nostamalla. Tutkielmassa tarkastellaan, milloin yrityksen voidaan katsoa olevan määräävässä markkina-asemassa ja milloin sen toiminta voidaan katsoa SEUT 102 artiklassa kielletyksi saalistushinnoitteluksi. Tutkielman tarkoitus on vastata kysymyksiin 1. Milloin ja kuinka yrityksen voidaan katsoa olevan määräävässä markkina-asemassa Euroopan unionissa, 2. Mitä on saalistushinnoittelu Euroopan unionissa, ja 3. Mitkä ovat saalistushinnoitteluun syyllistymisen edellytykset Euroopan unionissa. Tutkielman tarkoituksena on antaa katsaus saalistushinnoittelun syyllistymisen edellytyksiin sekä yleisiin piirteisiin. Saalistushinnoittelua ei ole määritelty suoraan Euroopan unionin perussopimuksissa, vaan on sen käsite kehittynyt lähinnä unionin oikeuskäytännön kautta. Tutkielmassa käsitellään saalistushinnoittelun kannalta relevanttia Euroopan unionin tuomioistuimen luomaa oikeuskäytäntöä sekä luodaan katsaus Suomen oikeuskäytännön ainoaan saalistushinnoittelutapaukseen, ns. Valio –tapaukseen. Tutkielman keskeisenä aineistona on käytetty Euroopan unionin lainsäädäntöä, Euroopan unionin tuomioistuinten sekä Euroopan komission luomaa oikeuskäytäntöä sekä aiheesta kirjoitettua oikeuskirjallisuutta. Tutkielma on luonteeltaan lainopillinen. Tutkielman toisessa luvussa käsitellään kilpailua prosessina käyttäen apuna taloustieteellisiä malleja sekä käsitteitä. Tutkielman kolmannessa luvussa käsitellään määräävän markkina-aseman käsitettä sekä sen ulottuvuuksia. Tutkielman neljäs luku käsittelee määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Tutkielman viidennessä luvussa siirrytään saalistushinnoittelun käsitteen ja saalistamisen syiden pariin. Tutkielman kuudennessa luvussa käsitellään saalistushinnoittelun kannalta relevanttia oikeuskäytäntöä. Seitsemännessä luvussa käsitellään lyhyesti saalistushinnoittelun rationaalisuutta. Tutkielman kahdeksannessa luvussa tehdään lyhyt katsaus saalistushinnoittelun läheisiin väärinkäyttömuotoihin. Tutkielman viimeisessä luvussa kootaan havainnot ja johtopäätökset.
Sähköisesti suoritettujen palvelujen arvonlisäverotus verotuksen neutraalisuuden periaatteen ja erityisesti E-kirja–tapausten näkökulmasta

Lintulaakso, Eeva (2018)

Keskityn tutkielmassani verotuksen neutraalisuuden periaatteeseen sähköisesti suoritettujen palvelujen arvonlisäverotuksessa. Lähestyn aihetta Euroopan unionin oikeuden näkökulmasta. Olen valinnut näkökulmakseni neutraliteettiperiaatteen, koska sähköisen kaupan luokitteluongelmat liittyvät järjestelmän neutraalisuuteen. Neutraliteettiperiaatteella toteutetaan yleisen yhdenvertaisen kohtelun periaatetta arvonlisäverotuksen alalla. Sen mukaan samanlaisia tilanteita tulee kohdella samalla tavoin. Vero-oikeudelle ominainen piirre on korostunut legaliteettivaatimus eli vero-oikeus on perinteisesti ollut vahvasti sidoksissa kirjoitettuun lakiin ja lain sanamuotoon. Eurooppaoikeudessa yleisillä oikeusperiaatteilla on kuitenkin vahvempi asema oikeuslähteinä kuin kansallisessa oikeudessa. Tästä jännitteestä johtuen käyn työssäni läpi oikeusperiaatteiden merkitystä oikeuslähteinä verotuksessa. Sähköisesti suoritetut palvelut on erotettu eurooppalaisessa arvonlisäverojärjestelmässä omaksi kategoriakseen perinteisten tavaroiden myynnistä ja perinteisten palvelujen suorituksista. Koska sähköisesti suoritettuihin palveluihin kohdistuu tästä syystä joissain tapauksissa erilainen verotuskohtelu, voidaan pohtia, kohdellaanko samanlaisia tilanteita eri tavoin ja onko erilainen kohtelu perusteltua sähköisten palvelujen erilaisuuden vuoksi. Käsittelen työssäni neutraalisuusongelmaa sähköisten palvelujen luokitteluongelmien kautta. Luokittelulla on vaikutusta esimerkiksi verotuspaikan määrittelyyn, sovellettavaan verokantaan ja verotukseen liittyviin hallinnollisiin velvoitteisiin. Käsittelen työssäni sähköisten palvelujen erottamista tuotteen automatisoinnin tason perusteella, suoritekokonaisuuksissa sekä jakelutavan perusteella. Lisäksi käyn läpi sääntelyn monitulkintaisuuden ja ennakoimattomuuden vaikutusta neutraalisuuteen. Sähköisten palvelujen erottamisen ja neutraliteettiperiaatteen välinen ristiriita on noussut esiin Euroopan unionin tuomioistuimen niin kutsutuissa E-kirja–tapauksissa. Tapaukset ovat neutraalisuuden kannalta ongelmallisia, koska painettujen ja sähköisten kirjojen verokohtelu on erilaista. Erilainen verokohtelu johtuu siitä, että painettuihin kirjoihin voidaan soveltaa alennettua verokantaa. Arvonlisäverodirektiivin mukaan sähköisiin kirjoihin alennettua verokantaa ei kuitenkaan voida soveltaa. Päädyn tutkielmassani siihen, että sähköisten palvelujen erottaminen perinteisistä tavaroista ja palveluista johtuu sähköisiin palveluihin liittyvistä erityisistä piirteistä, kuten niiden alituisesta kehittymisestä, kansainvälisestä luonteesta, valtioiden rajoihin sitoutumattomuudesta ja siitä, että palveluntarjoaja tavallisesti tarjoaa sähköisiä palveluja useaan unionin jäsenvaltioon, kun taas perinteiset tavarat ja palvelut ovat enemmän sidottuja tiettyyn alueeseen tai jäsenvaltioon. Sähköisiin palveluihin soveltuvat omat säännökset ovat myös mahdollisuus ajaa arvonlisäverojärjestelmän harmonisaatiota eteenpäin. Arvonlisäverojärjestelmän neutraalisuuden kannalta on oleellista hahmottaa neutraalisuus yhtäältä lainsäätäjän ennakkovalvontana ja toisaalta lainsoveltajan tulkintaperiaatteena. Tästä syystä neutraalisuudella voidaan perustella yksittäistapauksessa jopa vastakkaisia kantoja. Vero-oikeudellisen legaliteettivaatimuksen ja neutraliteettiperiaatteen välisen jännitteen osalta päädyn tutkielmassani siihen lopputulokseen, että neutraliteettiperiaate tulee sovellettavaksi punnintanormina etenkin sellaisissa tilanteissa, joissa kirjoitettu laki on aukollista. Lainsoveltaja ei voi perustaa tällaisessa tilanteessa ratkaisuaan mihin tahansa sääntöön, vaan tulkinta tulee perustaa esimerkiksi yleisiin oikeusperiaatteisiin. Näin ollen neutraliteettiperiaate sitoo lainsoveltajaa ja kaventaa hänen harkintavaltaansa. Näkemykseni mukaan lainsäätäjä on nostanut E-kirja–tapauksissa verotuksen hallinnollisen toteutettavuuden tavoitteen neutraalisuustavoitteen edelle. Arvonlisäverodirektiivi on kuitenkin parhaillaan muutoksessa. Muutoksen toteuduttua jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaa sähköisiin kirjoihin alennettua verokantaa, mikä merkitsee järjestelmän siirtymistä hallinnollisen toteutettavuuden tavoitteesta vahvemmin kohti neutraalisuustavoitetta.

Now showing items 61-80 of 132

Browsing by discipline "Eurooppaoikeus"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO