Browsing by Title

This research paper covers the legal and political development of the EU energy market, specifically the development of third country company access to the EU internal natural gas market. It examines the legal and political aspects of legal developments relating to access by third country companies to the EU gas market, and certain hurdles and disputes that have contributed to the present state of the market. The research questions addressed by this paper are (1) how politics impact the development of access to the EU internal gas market for third country companies, and (2) whether the access rules can be interpreted as being discriminatory towards third country companies. The paper accordingly focuses on the treatment of third country companies that seek to access the EU market, and examines the EU’s actions, in terms of blocking or hindering certain projects’ entry into the market by treating individual actors differently from one another. It also examines the way in which politics have shaped the regulation of access to the EU gas market. In addressing these issues, the paper focuses on the legal cases concerning the Nord Stream 2 project and the ‘Lex Gazprom’ clause contained in the EU Gas Market Directive. It also assesses the relationship between law and politics in order to provide an in-depth examination of the impact of politics in shaping the EU gas market access rules for third country companies. The paper starts with an introduction to the EU energy law field and the natural gas market. This is followed by an explanatory section that covers the relevant EU and energy institutions that control the market. The emphasis is on the EU’s legislative process and the relevant institutions, which are of importance to the assessment of the legal cases set out in chapter 4 of the paper. Chapter 3 examines the situation of third countries in the EU natural gas field in detail and focuses on their legal and political treatment. Chapter 5 answers the research question by assessing the case studies set out in chapter 4 and contextualising the findings of this exercise by reference to the underlying politics and EU and international law on certain legal issues. In addition to the legal and political assessment that it provides, the paper briefly addresses certain legal theories in order to measure the subject-matter of the assessment carried out against market objectives, such as how different actors’ political goals should be handled in a legally and politically tense situation. This aspect of the paper entails assessment of the interaction between law and politics based on legal theory.

Pyramidihuijauksia on käsitelty oikeuskirjallisuudessa ainoastaan rikosoikeuden puolella, ja ratkaisukäytännössä tekijät on yleensä tuomittu petoksesta ja rahankeräysrikoksesta. Tutkielmassa arvioidaan sijoitustoiminnassa tapahtuvassa pyramidipelissä eli ponzi-pelissä annettujen tahdonilmaisujen pätevyyttä siviilioikeudellisesta näkökulmasta. Fokus on niissä oikeustoimilain 3 luvun pätemättömyysperusteissa, jotka saattaisivat tulla sovellettaviksi. Näitä ovat petollinen viettely (30 §), kiskominen (31 §) sekä kunnianvastainen ja arvoton menettely (33 §). Oikeustoimilain ulkopuolelta käsitellään lisäksi motiivierehdystä koskevia tilanteita. Tarkastelun ulkopuolelle jäävät kokonaan muut loukatun osapuolen oikeussuojakeinot, kuten mahdollisuus vahingonkorvaukseen. Konkreettiseksi esimerkkitapaukseksi on otettu Wincapita, jonka valuuttakaupaksi väitettyä menettelyä on käsitelty useassa rikosasiassa korkeimmassa oikeudessa asti. Oikeustoimilakia ja sen pätemättömyysperusteiden aiheuttamaa pätemättömyyttä tarkastellaan aluksi yleisellä tasolla. Soveltumista ponzi-peleihin puoltaa OikTL:n asema varallisuusoikeudellisena yleislakina sekä sen säännösten joustavuus. Lisäksi laki on 3 luvun pätemättömyysperusteiden kohdalta kirjoitettu väljyydessään periaatteita ilmentävään muotoon. Tutkielmassa käydään myös yksityiskohtaisemmin läpi kunkin pätemättömyysperusteen tunnusmerkistö sekä pyritään selvittämään säännöksen sisältöä paitsi lain sanamuodon myös lainsäätäjän alkuperäisen tarkoituksen pohjalta. Lisäksi väärinkäytösperusteiden konkreettisesta soveltamisesta on oikeuskäytännöstä valittu esimerkkitapauksia. Näistä pyritään löytämään paitsi mahdollisia säännönmukaisuuksia myös soveltamisalan laajuutta määrittäviä ratkaisuja, joiden pohjalta voidaan etsiä vastausta asetettuun tutkimuskysymykseen. Pyramidipelissä merkittäväksi tekijöiksi nousevat varsinaisen toimeenpanijan ohella järjestelmään aiemmin liittyneet jäsenet, jotka toiminnallaan laajentavat pyramidijärjestelmää ja keräävät itselleen tuottoa uusien sijoittajien kustannuksella. Tämän vuoksi on tarkasteltu myös ylempien portaiden jäsenten oikeussuhdetta alalinjastoonsa sekä menettämisseuraamuksen että hyvän tavan vastaisuuden kannalta.

Tutkimustehtävänä on arvioida ei-taloudellisen tiedon merkitystä rahoitusmarkkinoilla ja selvittää, toimivatko rahoitusmarkkinat vallitsevan sääntelyn puitteissa tehokkaasti vai tarvitaanko mahdollisesti lisää sääntelyä. Tutkimuksessa kartoitetaan sijoittajien tarvetta ei-taloudelliselle tiedolle ja tarkastellaan yhtiöiden raportointia yhteiskunnallisten arvojen noudattamisesta ja edistämisestä. Ei-taloudellisen tiedon julkistamista tarkastellaan etenkin yhtiöiden hallinnoinnin näkökulmasta. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, vastaavatko institutionaalisten sijoittajien asettamat raportointivelvollisuudet sijoittajien ei-taloudellisen tiedon saannin tarpeeseen riittävästi, vai onko lakisääteistä tiedonantovelvollisuutta laajennettava. Tiedonantovelvollisuutta tarkastellaan markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettujen arvopaperien liikkeenlaskijoiden osalta niin kuin se niitä velvoittaa tai tulisi velvoittaa. ESG-raportointi ja -kriteerit sen sijaan ovat yksi keino arvioida ja toteuttaa yritysvastuullisuutta. ESG-kriteereillä tarkoitetaan tutkimuksessa ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallinnointiin liittyviä kriteereitä ja niihin liittyvää liikkeeseenlaskijoille asetettua raportointivelvollisuutta. ESG-kriteerit integroituneena investointipäätöksiin edellyttävät yhtiöiltä laajempaa tiedonantovelvollisuutta. Sääntelytarpeita on tarkasteltava siis tiedonantovelvollisuuden funktiosta lähtöisin ja punnittava onko sääntelytoimenpiteet tarpeellisia markkinoilla vai ei. Tiedonantovelvollisuuden funktiota tarkastellessa osoitettiin, että informaatiotehokkuuden voidaan ajatella tehostavan rahoitusmarkkinoiden tehokkuutta. Markkinoilla kehittynyt laajempi tiedonanto ilman sääntelyn laajentumista on osoitus, että laajemmalle tiedonantovelvollisuudelle on paikkansa. Voimassa olevan lainsäädännön tarkastelu osoitti, että lainsäädäntö ei ole kyennyt vastaamaan tarpeeksi liian joustavan raportoinnin aiheuttamiin haasteisiin. Samoin myös kansainvälisten ei-sitovien linjauksien vapaaehtoisuus osoittautui riittämättömäksi vertailukelpoisten raportointien luomiseksi. Myös institutionaalisten sijoittajien edellyttämän tiedonannon tarkastelun osalta osoittautui, että vaatimukset eivät ole riittävässä määrin yhteneviä, jotta konsensus raportoitavista vastuullisuusnäkökohdista olisi kehittynyt sekä hallinnollinen osuus ESG-kriteereistä olisi tarpeeksi jouhevasti integroitu kriteerien osaksi. Tarkastelu osoitti, että muun kuin taloudellisten näkökohtien raportoinnin lainsäädännöllinen kehitys voidaan katsoa tarpeelliseksi.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää pörssiyhtiön hallituksen toimivaltaa kestävän yritystoiminnan toteuttamisessa ja edistämisessä. Kestävässä yritystoiminnassa on kysymys planeetan kantokyvyn rajoissa toteutettavasta yritystoiminnasta, jonka lomassa huomioidaan yrityksen toiminnan vaikutuksia talouteen, ympäristöön ja yhteiskuntaan. Erityisesti kansainvälisessä kontekstissa toimiviin pörssiyhtiöihin kohdistuu nykyään yhteiskunnan suunnalta enenevissä määrin kestävään yritystoimintaan liittyviä odotuksia. Näitä odotuksia ei ole enää syytä sivuuttaa, vaan katse on suunnattava kohti kestävämpää polkua. Yhtiön hallituksen katsotaan omaavan parhaat mahdollisuudet ohjata yritystoimintaa kestävämpään suuntaan. Yritysten onkin hallituksen johdolla kyettävä integroimaan kestävyys osaksi liiketoimintaansa, mitä voidaan pitää edellytyksenä kestävämmille ja kilpailukykyisemmille yrityksille. Tutkielmassa kartoitetaan pörssiyhtiön hallituksen toimintaa määrittävää sääntelyä, joka luo pohjan toimielimen toimivallalle myös kestävän yritystoiminnan osalta. Sääntely koostuu pääosin osakeyhtiölain hallitukselle asettamista yleisistä tehtävistä sekä johdon huolellisuus- ja lojaliteettivelvollisuuksista. Lojaliteettivelvollisuuden ytimen muodostamalla yhtiön edulla ja sen edellyttämällä yhtiön toiminnan tarkoituksen mukaisella toiminnalla on tutkielman aiheen kannalta merkittävä rooli. Hallituksen toimivalta kestävän yritystoiminnan toteuttamisessa riippuu pitkälti mainittujen suhtautumisesta yritystoiminnan kestävyyteen. Corporate governance -sääntelyllä ja erityisesti siihen sisältyvillä koodeilla on myös merkittävää vaikutusta hallituksen toimivallan määrittelyn suhteen. Koodien taustalla vaikuttavilla ajatuksilla katsotaan olevan yhteys siihen, miten niiden ohjaama hallituksen toimivalta suhteutuu kestävään yritystoimintaan. Tämän osalta tutkielmassa on vertailun vuoksi käsitelty hallinnointikoodin ohella myös mm. muiden Pohjoismaiden vastaavia koodeja. Suomen pörssiyhtiöiden toimintaa ohjaa hallinnointikoodi, joka perustuu osakkeenomistajakeskeiselle mallille. Osakeyhtiölain sääntely perustuu niin ikään kyseiselle mallille ja tätä ilmentää erityisesti yhtiön voitontuottamistarkoitus. Näin ollen pörssiyhtiön hallituksen toimivalta on pitkälti osakkeenomistajakeskeisyyden värittämää. Osakkeenomistajakeskeisyyden osalta katsotaankin, että se muodostaa merkittävimmän esteen kestävälle yritystoiminnalle. Mainittu perustuu siihen, että osakkeenomistajakeskeisyyteen liittyvä osakkeenomistajien etujen korostaminen voi hämärtää hallituksen tosiasiallista toimivaltaa kestävän yritystoiminnan osalta. Tätä korostaa myös se, ettei hallituksen toimintaa määrittävä sääntely lähtökohtaisesti huomioi kestävää yritystoimintaa tai siihen liittyviä tekijöitä. Tutkielmassa on hahmotettu pörssiyhtiön hallituksen toimivallan rajoja ja sitä, miten ne suhteutuvat kestävään yritystoimintaan. Hallituksen toimivallan osalta on nostettu esiin niitä mahdollisuuksia, joita voimassa olevan sääntelyn voidaan katsoa tarjoavan kyseiselle toimielimelle kestävän yritystoiminnan osalta. Osakkeenomistajakeskeisyys vaikuttaa kuitenkin tällä hetkellä kaikkeen hallituksen toimintaan ja siten tutkielmassa on myös selvitetty keinoja, joilla osakkeenomistajakeskeisyyttä voidaan taklata.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan yhtiöoikeudellisesta näkökulmasta pörssiyhtiön osakeperusteisen palkitsemisjärjestelmän toteuttamista, kun yhtiö hankkii arvopaperipörssin välityksellä suunnatusti omia osakkeitaan ja myöhemmin luovuttaa ne työntekijöilleen suunnatulla osakeannilla. Samalla selvitetään palkitsemisjärjestelystä aiheutuvaa yhtiöön kohdistuvaa verotusta ja kirjanpitokohtelua. Tutkielmassa selvitetään mitä osakeperusteisilla palkitsemisjärjestelmillä tarkoitetaan ja esitetään omien osakkeiden hankintaan liittyvä OYL 15 luvun mukainen ja osakeantiin kohdistuva OYL 9 luvun mukainen sääntely. Näistä lähtökohdista tutkielmassa pyritään vastaamaan vero-oikeudellisesta näkökulmasta kysymykseen siitä, millä perusteella pörssiyhtiölle pääsääntöisesti verovähennyskelvoton varojen jakaminen muuntuu elinkeinotulosta verovähennyskelpoiseksi menoksi. Pörssiyhtiöiden konsernitilinpäätöksissä sovelletaan aina kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja, joihin kuuluu myös osakeperusteisia maksuja koskeva IFRS 2 -standardi, sekä täydentävästi kansallista kirjanpitolainsäädäntöä. Yhtiöoikeudellisen ja vero-oikeuden näkökulman ohella tarkastellaan omien osakkeiden hankintaan ja osakeantiin liittyvää kirjaamiskäytäntöä. Teeman hahmottamiseksi tutkielmassa esitellään vero-oikeudelliset käsitteet työsuhdeanti ja työsuhdeoptio, jotka on tärkeää erottaa yhtiöoikeudellisesta osakeanti-käsitteestä siksi, että verotuksessa työsuhdeantiin liittyvää normistoa sovelletaan ainoastaan uusien osakkeiden antamisessa ja työsuhdeoptioihin liittyvä sääntely koskee yhtiön jo olemassa olevia osakkeita. Olennaista on myös ymmärtää, että eri oikeudenaloilla käytettävät samannimiset käsitteet eivät välttämättä vastaa merkitykseltään toisiaan. Kun vero-oikeudellisesti erotetaan uusien ja vanhojen osakkeiden antaminen, yhtiöoikeuden kannalta osakeannissa ei tehdä eroa siinä, annetaanko uusia vai markkinoilta hankittuja vanhoja osakkeita. Merkittävää on nimenomaisesti se, että verotuskohtelu poikkeaa suuresti niin yhtiön kuin osakkeiden saajan osalta riippuen siitä, annetaanko työntekijöille uusia osakkeita vai yhtiön hallussa olevia vanhoja osakkeita. Osakeperusteinen palkitsemisjärjestelmä omia osakkeita hankkimalla ja luovuttamalla tarjoaa pössiyhtiöille huomattavia veroetuja, sillä se mahdollistaa omien osakkeiden hankinnasta aiheutuvien menojen vähennysoikeuden tuloverotuksessa. Yhtiöoikeudessa omien osakkeiden hankinta on OYL 13:1:n mukaista varojen jakamista, jota verotuksessa pidetään lähtökohtaisesti vähennyskelvottomana menona. Kuitenkin EVL 18.3 § sallii omien osakkeiden hankintamenon vähentämisen, kun osakkeet luovutetaan palkitsemisjärjestelmän perusteella pörssiyhtiön työntekijöille. Jotta kyse on säännöksessä tarkoitetusta osakepalkkiosta, tulee siitä työntekijöille lupaamisen ja antamisen välillä olla vähintään vuoden mittainen ajanjakso, annettavan osakkeen on oltava noteerattuna arvopaperipörssissä ja se on joko yhtiön oma tai samaan konserniin kuuluvan yhtiön osake. Lisäksi edellytetään, että palkkiona saatavan edun arvo riippuu osakkeiden arvon kehityksestä. Osakeperusteisen palkitsemisjärjestelmän päämääränä työntekijöiden sitouttamisen lisäksi voidaan nähdä tarkoitus ratkaista päämies-agentti suhteesta johtuva osakkeenomistajien ja yhtiön työntekijöiden välinen intressiristiriita yhdenmukaistamalla heidän päämääränsä kohdistumaan yhtiön edun mukaiseen toimintaan. Tämä toteutetaan siten, että työntekijälle annetaan yhtiön aiemmin markkinoilta hankkimia omia osakkeita.

Urheiluhuliganismi, varsinkin jalkapallo-otteluissa, on ollut urheilevan ja urheilua seuraavan maailman huolenaiheena jo usean vuosikymmenen ajan. Jalkapallohuliganismin ja samalla urheiluhuliganismin juuret ovat tiukasti Brittiensaarilla, mutta nykypäivänä huliganismia on havaittavissa eri puolilla maailma sekä muun muassa jääkiekko-otteluiden parissa. Estääkseen huligaanien pääsyä otteluihin, ovat monet Euroopan valtiot luoneet porttikieltojärjestelmän, jonka avulla on saatu hillittyä huligaanien pääsyä ottelutapahtumiin. Urheiluhuliganismista kärsivissä maissa on uuden lainsäädännön avulla toteutettu porttikieltojärjestelmiä, joiden perusteella huliganismiin syyllistyville henkilöille on voitu tuomita porttikieltoja urheilutapahtumiin. Viime vuosina Palloliitto ja Jääkiekkoliitto ovat aktiivisesti pitäneet yllä keskustelua siitä, että Suomeenkin saataisiin porttikieltojärjestelmä, jonka avulla voitaisiin tehokkaasti estää sellaisten henkilöiden sisäänpääsy urheilutapahtumiin, jotka aiheuttavat vakavia järjestyshäiriöitä. Suomen lainsäädännöstä ei löydy tällä hetkellä säännöstä, jonka perusteella henkilö voitaisiin tuomita porttikieltoon määräajaksi. Lainsäädännöstä löytyy ainoastaan henkilön sisäänpääsyn estämistä koskeva säännös, joka perustuu järjestyksenvalvojan tilannekohtaiseen harkintaan. Suomen tilanne urheiluhuliganismin suhteen on huomattavasti parempi verrattuna useisiin muihin Euroopan maihin. Suomessa ei ole sattunut kovinkaan montaa vakavaa urheiluhuliganismiksi laskettavaa tilannetta viimeisten vuosien aikana. Sen sijaan pienempiä järjestyshäiriötä sattuu verrattain usein eri urheilulajien ja sarjatasojen otteluissa. Sisäasiainministeriö perusti vuonna 2012 porttikieltotyöryhmän selvittämään Suomen tilan urheiluhuliganismin suhteen. Porttikieltotyöryhmän loppuraportissa todetaankin, että huliganismi on lievässä kasvussa Suomessa ja porttikieltomenettelyn lisäämistä urheiluhuliganismin torjumisen keinovalikoimaan on vakavasti harkittava myös Suomessa. Tässä tutkimuksessa selvitetään onko Suomeen perustettavissa sopimusvapauteen perustuva yksityisoikeudellinen porttikieltojärjestelmä. Järjestelmä olisi kevyempi vaihtoehto, kuin lainsäädäntöön perustuva järjestelmä. Yksityisoikeudellisessa järjestelmässä toimijoina voisivat olla muun muassa Valo ry sekä Urheilun oikeusturvalautakunta. Yksityisoikeudellisessa porttikieltojärjestelmässä katsojat sitoutuisivat ennalta määriteltyihin käyttäytymissääntöihin tullessaan urheilutapahtumaan. Tapahtuman järjestäjillä olisi laaja informaatio velvollisuus, jotta käyttäytymissäännöt sitoisivat katsojia. Porttikieltotyöryhmän selvityksen perusteella porttikieltojärjestelmällä saattaisi olla vaikutuksia myös ihmisten perustuslaissa turvattuihin oikeuksiin. Voidaan kuitenkin todeta, että porttikieltojärjestelmä ei rajoittaisi mitään perustuslaissa turvattua oikeutta ainakaan oikeuden ydinalueella. Suomessa on kuitenkin ollut tapana kantaa erityisen suurta huolta perusoikeuksista, joten tutkimuksessa on selvitetty myös mahdollisia järjestelmän vaikutuksia perusoikeuksiin. Osana porttikieltojärjestelmää Suomeen tulisi luoda porttikieltorekisteri, jossa olisi niiden henkilöiden henkilötiedot valokuvineen, jotka ovat saanet porttikieltojärjestelmän mukaisen porttikiellon. Porttikieltorekisterin avulla tapahtuman järjestäjät ja poliisi voisivat valvoa tehokkaammin henkilöitä, jotka ovat saaneet porttikieltojärjestelmän mukaisen porttikiellon. Tutkimuksessani porttikieltorekisterin ylläpitäjäksi valikoitui Valo ry, koska sillä on jo tällä hetkellä keskeinen aseman suomalaisessa urheilussa sekä tietotaitoa ja resursseja riittävästi järjestelmän ylläpitäjäksi. Tutkimuksessani kartoitetaan Suomen lainsäädäntöä, joka vaikuttaa tällä hetkellä urheilutapahtumien järjestämiseen sekä tarkastellaan onko yksityisoikeudellinen porttikieltojärjestelmä mahdollinen toteuttaa voimassa olevan lainsäädännön alaisuudessa. Tutkimuksessani suomalaisesta lainsäädännöstä ei löytynyt suoranaisia esteitä sille, että porttikieltojärjestelmä toteutettaisiin yksityisoikeudellisin keinoin. Toimivan ja oikeudenmukaisen järjestelmän luominen vaatii kuitenkin Valo ry:ltä sekä lajiliitoilta mittavia panostuksia sekä selkeitä ja tarkkarajaisia säännöksiä.

Uskonnonvapaus on merkittävä perus- ja ihmisoikeus, joka on suojeltu useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa sekä Suomen perustuslaissa. Tässä tutkielmassa keskiössä on positiivinen uskonnonvapaus, eli perustuslain 12.2 §:ssä ilmaisu oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa. Tutkimuskysymyksenä on tarkastella sitä, mitkä asiat Suomen lainsäädännössä, julkisen vallan käytännöissä ja yksilöiden välisissä suhteissa tukevat positiivista uskonnonvapautta ja mitkä taas rajoittavat. Koska toisella perus- ja ihmisoikeudella, syrjintäkiellolla, on keskeinen merkitys uskonnonvapauden toteutumisen kannalta, analysoidaan uskonnonvapautta myös sen näkökulmasta. Tutkielma on oikeusempiirinen tutkimus, joka pohjautuu olemassa olevaan kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen aineistoon. Sikäli kuin tutkielmassa analysoidaan voimassa olevaa oikeutta, käytetään lainopin metodia. Aineistoa lähestytään critical legal studies -näkökulmasta. Tutkielmassa käytettyä aineistoa on jaoteltu ihmisoikeusindikaattorityössä käytetyllä tavalla rakenne-, prosessi- ja lopputulosindikaattoreihin. Työssä esitellään ensin uskonnonvapautta perus- ja ihmisoikeutena, keskittyen erityisesti positiiviseen uskonnonvapauteen. Luvussa kaksi käsitellään myös uskonnon ja valtion suhdetta Euroopassa, uskontoihin kohdistuvia rajoituksia sekä uskonnollisia vähemmistöjä Euroopassa. Luvussa kolme analysoidaan keskeistä kansallista lainsäädäntöä, julkisen vallan toimia sekä oikeuskäytäntöä ja ylimpien laillisuusvalvojien ynnä muiden oikeusturvatahojen ratkomia tapauksia. Luvun lopussa käsitellään omana osanaan kansallisia ja kansainvälisiä syrjintätutkimuksia uskontoon perustuvasta syrjinnästä. Luvussa neljä esitetään johtopäätökset. Uskontoihin ja uskonnon harjoittamiseen kohdistuu Euroopassa paljon rajoituksia. Pew-tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan rajoitusten määrä on noussut vuodesta 2007. Joissain maissa erityisesti vähemmistöjen totutusta poikkeavien uskonnollisten symboleiden käyttöä pyritään rajoittamaan vetoamalla neutraliteettiin ja sekularismiin. Kristinuskoon liittyviä symboleita ja traditioita saatetaan myös pitää osana kulttuuria niin, ettei niitä nähdä enää osana uskontoa. Tämä voi asettaa vähemmistöuskonnot huonompaan asemaan. Rajoitusten ja rakenteellisten ongelmien taustalla voi olla myös ymmärryksen puute uskonnonvapauden merkityksestä ja sen luonteesta perus- ja ihmisoikeutena. Rakenteellisia eriarvoisuuksia eri uskontokuntien välillä Euroopassa luo myös se, että useassa maassa valtiolla ja kirkolla on erityissuhde, jonka johdosta yleensä yksi uskontokunta on muita paremmassa asemassa. Suomessa valtion ja erityisesti evankelis-luterilaisen kirkon välinen suhde on vahva. Kirkon erityinen asema näkyy Suomessa lainsäädännössä ja muualla yhteiskunnallisessa kulttuurissa. Suomessa ei kuitenkaan varsinaisesti ole esimerkiksi sellaista lainsäädäntöä, jolla suoraan rajoitettaisiin uskonnon harjoittamista. Poikkeuksena tästä on esimerkiksi se, että ainoastaan evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on verotusoikeus ja että poliisin virkapuvun kanssa ei ole sallittua käyttää uskonnollisia symboleita, kuten ei myöskään armeijassa. Ongelmat ilmenevat erityisesti rakenteissa ja ne voivat merkittävällä tavalla vaikuttaa yksilön uskonnonvapauteen. Useat näistä liittyvät kirkon erityisasemaan. Esimerkiksi vankiloissa ja armeijassa työskentelee pappeja, joiden palkan valtio maksaa, mutta muiden uskontokuntien edustajat työskentelevät omakustanteisesti. Ongelmia on ilmennyt myös vähemmistöuskontojen jäsenten mahdollisuuksissa harjoittaa uskontoaan työpaikalla sekä palvontapaikkojen rakentamisessa. Uskonnonvapauden tosiasiallisen toteutumisen turvaaminen voi edellyttää julkiselta vallalta aktiivisia toimia ja perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Suomessa on myös positiivista uskonnonvapautta tukevia rakenteita, kuten uskonnonvapauslaki, jossa säädetään uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröimisestä, sekä erilaiset rahalliset avustukset uskonnollisille yhdyskunnille. Lisäksi yhdenvertaisuuslaissa on säädetty viranomaiselle, koulutuksen järjestäjälle ja työnantajalle velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Osan tutkielmaa muodostaa uskontoon perustuvan syrjinnän analysointi. Syrjintä on Suomessa yleistä. Syrjintä vaikuttaa myös muun muassa yksilön mahdollisuuksiin ja kykyyn harjoittaa uskontoaan. Suomessa ei kuitenkaan ole juurikaan tehty nimenomaan uskontoon perustuvasta syrjinnästä tutkimusta. Tutkielma osoittaa tarpeen tutkia ensinnäkin tarkemmin positiivisen uskonnonvapauden toteutumista Suomessa, uskontoon perustuvaa syrjintää sekä syrjinnän vaikutuksia uskonnonvapauteen. Tutkimusta olisi perusteltua tehdä erityisesti muslimeista, joiden uskonnon harjoittamiseen Euroopan laajuisesti kohdistuu ja kohdistetaan erityisiä rajoituksia. Lisäksi muslimit kokevat vähemmistönä syrjintää monella tasolla ja heihin myös suhtaudutaan uskonnollisista vähemmistöistä kielteisimmin. Tutkielma osoittaa myös tarpeen suhtautua kriittisesti neutraaliksi koettuun lainsäädäntöön ja tapoihin, sillä ne voivat tosiasiassa vaikuttaa vähemmistöuskontoon kuuluvien henkilöiden mahdollisuuksiin harjoittaa uskontoaan.

Tutkielman tarkoituksena on ollut tutkia uusimman finassikriisin jälkeisten sääntelytoimenpiteiden vaikutusta sijoittajansuojaan strukturoidun rahoituksen tuotteissa, ja niistä nimenomaan arvopaperistamisissa. Tutkimuksen keskeisenä kohteena ovat olleet niin kutsutut luotonmaksukykyä parantavat järjestelyt, joista työssä on keskitytty erityisesti tarkastelemaan luottoluokituksia ja luottoriskinvaihtosopimuksia (credit default swap). Vertaamalla Yhdysvalloissa ja Euroopan Unionissa toimeenpantuja sääntelytoimia näiden luotonmaksukykyä parantavien järjestelyjen tarjoamista koskien on tutkielmassa pyritty selvittämään, onko tällaisia järjestelyjä käyttävien sijoittajien sijoittajansuoja parantunut finanssikriisiä edeltävästä ajasta. Aiheen motiivina on toiminut juuri arvopaperistamismarkkinoiden ja näiden siihen liitettyjen luotonmaksukykyä koskevien järjestelyjen ja finanssi-instrumenttien rooli globaalin finanssimarkkinakriisin laukausemisessa vuonna 2008. Tutkimus koostuu kolmesta analyysiosasta, joista ensimmäisessä on tarkasteltu rahoitusmarkkinasääntelyn kehitystä Yhdysvalloissa ja Euroopan Unionissa lainopillisen metodin avulla. Yhdysvaltojen osalta keskeisen osan käsitellystä sääntelystä ovat muodostaneet Dodd-Frank Act sekä sen lähisäännökset; Euroopassa käsittelyn kohteena ovat puolestaan olleet luottolaitostoimintaa sekä johdannaiskauppaa koskevat direktiivit teknisine asiakirjoineen. Lainopillisen analyysin pohjalta tutkimuksen toisessa analyysiosassa on pyritty selvittämään, onko näillä lainsäädäntö- ja sääntelytoimilla ollut toivottu ja odotettu vaikutus markkinoiden toimintaan ja ovatko ne parantaneet rahoitusinstrumentteihin sijoittavien tahojen suojaa. Tässä analyysissa lainopillista metodia on täydennetty vertailevalla oikeustutkimuksella. Työn viimeisessä analyysiosassa on esitetty aiempien havaintojen pohjalta de lege ferenda -henkistä pohdintaa siitä, millaista uutta sääntelyä finanssimarkkinoihin voitaisiin kohdistaa tiettyjen aiemmissa analyysin vaiheessa havaittujen ongelmien korjaamiseksi ja sijoittajien aiempaa paremmaksi suojaamiseksi. Analyysissa on lainopillisen ja oikeusvertailevan metodin lisäksi hyödynnetty kevyttä oikeustaloustieteellistä otetta. Tutkimuksen lopputuloksena esitetään, että finanssimarkkinoiden sääntely on lisääntynyt nopeasti ja merkittävästi globaalin finanssikriisin seurauksena. Sääntelyn tavoitteita ei kuitenkaan ole onnistuttu kaikilta tai edes välttämättä suurelta osin saavuttamaan siinä muodossa, kuin on toivottu. Tämä on johtunut sääntelypaineen aiheuttaman kiireen lisäksi säänneltävien ilmiöiden monimutkaisuudesta, finanssiteollisuuden itsesääntelytoimista sekä sääntelyn yleisluontoisuudesta. Strukturoitujen rahoitustuotteiden sijoitajansuoja on kyllä parantunut kriisiä edeltävään ajanjaksoon verrattuna, mikä on tapahtunut pitkälti joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskijan lisääntyneiden tiedonantovelvoitteiden johdosta. Monet muista sijoittajia suojaavista toimista liittyen esimerkiksi swap-sopimusten käsittelyyn keskusvastapuolissa sekä luottoluokitusmarkkinan monipuolistamiseen ja kilpailun lisäämiseen ovat kuitenkin jääneet huomattavasti tavoitteistaan. Lisäksi lopputulemana todetaan, että teknologinen kehitys on paitsi lisännyt valvottavien rahoitustuotteiden kirjoa, myös mahdollistanut sääntelijöille uusia mahdollisuuksia rahoitusmarkkinoiden riskitason tarkkailemiseksi ja sijoittajansuojan parantamiseksi.

Objectives and theory. Competition means of competition and competitive advantage – when delivering in the EU internal market – create the map of research and its red thread. The purpose of the study is to determine the components of a genuine competitive advantage and to identify opportunities for further development. Background theories are EU Competition Law (especially Articles 101 and 102 TFEU), Law and Economics (the effectiveness of the law and the means of competition), Consumer Law (the status of consumers and the safeguarding of their rights) and Philosophy of Law (background values and ethics of activity). Research questions are: How to find and determine the factors of a genuine and developable competitive advantage? How can a genuine competitive advantage that can be further developed be achieved through permitted and profitable means of competition? Methodology. The research approach was mainly qualitative, quantitative played a supporting role, in connection with examples and material. It was a hermeneutic study, and the methods were interpretation, argumentation, specification, and reasoning; in addition, forensic science played a part in efficiency assessment. The study progressed from more general to more private, from competition to competitive advantage; from a potential competitive advantage to a further competitive advantage – a permitted, profitable, genuine, and further competitive advantage were reviewed. The study was conducted in theory (written law, regulations, guidelines, rules, scientific research, and other relevant literature) and in practice (business examples and case law). Results. A genuine competitive advantage arises from a combination of the admissibility and profitability of a means of competition. Genuine and further competitive advantage complement each other. Genuine competitive advantage is enshrined in law and has an economic impact on the business, the consumer and society. The existence of a genuine competitive advantage in the context of the 8P competitive means of marketing can be determined in theory and in practice. The competitive means of 8P marketing can be ranked based on their overall goodness based on theory and practice. According to this study, the order is product (t), physical environment (p), process (t), place (t), price (p), promotion (t), personalization (p) and people (t) (stronger perspective of the means of competition, t = theory and p = practice). Furthermore, the simultaneous use of several means of competition leads to better results than the use of a single means of competition. Conclusions. All 8P competition tools for marketing are both genuine and evolving. When examining the overall goodness of the means of competition, most of the means of competition prove to be better in theory than in practice – there is an order for the development of activities in the market. In all reviews, there is room for improvement in the means of competition, both in theory and in practice. The interpretation is based on the four theoretical perspectives of this study, the empirical partition, and the examination of the competitive means of 8P marketing in the light of their historical development.

Geneettinen tieto muodostaa monella tapaa uniikin henkilötietoryhmän. Ensinnäkin henkilö jakaa geneettistä tietoa lähisukulaistensa kanssa. Toiseksi perinnölliset sairaudet periytyvät geeneissä vanhemmilta jälkipolville. Yhdessä nämä kaksi havaintoa geneettisistä tiedoista muodostavat tilanteen, jossa vanhempien tai muiden henkilön sukulaisten geneettisistä sairauksista voi tehdä arvioita henkilön omasta riskistä sairastua geneettiseen sairauteen. Yleensä tieto geneettisistä sairauksista kulkee suvussa, jolloin sukulaiset voivat varautua mahdollisiin sairauksiin. Ulkomaalaisessa oikeuskäytännössä on kuitenkin ollut tapauksia, joissa henkilö on tahallaan jättänyt kertomatta sukulaisilleen periytyvästä sairaudesta sekä estänyt terveydenhoidon ammattilaisia ilmoittamasta sairaudesta sukulaisilleen vedoten potilaan yksityisyyden suojaan. Tämän pro-gradu tutkielman tarkoitus on arvioida geneettistä tietoa säätelevän lainsäädännön verkkoa ja arvioida millainen oikeus potilaan sukulaisilla on potilaan geneettiseen tietoon. Kyseessä on potilaan oikeuden yksityisyyteen sekä potilaan sukulaisten tiedonsaantioikeuden välisestä kahden perusoikeuden kollisiotilanteesta, jota on arvioitava usean eri lain ja mahdollisen luovutusperusteen näkökulmasta. Tutkimuskysymystä arvioidaan sekä voimassaolevan oikeuden että tulevan genomilainsäädännön näkökulmasta. Tutkimuksen tukena käytetään myös vertailukohtana ulkomaalaista oikeuskäytäntöä etenkin Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Tutkielmassa käsitellään myös kysymykseen läheisesti liittyvää kysymystä henkilön oikeudesta olla tuntematta omia geneettisiä tietojaan. Geneettisten tietojen luovutuksessa potilaan sukulaiselle on myös kunnioitettava potilaan sukulaisen oikeutta olla tietämättä omista geeneistään, mikäli potilaan sukulainen ei näitä tietoja halua vastaanottaa. Koska terveydenhoidon ammattihenkilön on hyvin haastavaa selvittää, haluaako potilaan sukulainen vastaanottaa geenitietoja vai ei, on kyseisen oikeuden merkitys luovutustilanteissa huomioitava.