Browsing by Title

Profilointitekniikoiden ja massadatan avulla henkilöistä voidaan muodostaa tarkkoja profiileja, jotka mahdollistavat henkilöitä koskevien päätösten ja ennusteiden tekemisen. Profilointia voidaan hyödyntää useisiin tarkoituksiin, kuten markkinoinnin kohdentamiseen tai hinnoittelun optimoimiseen ostajakohtaisesti. Hinnoittelun optimointia ei vielä hyödynnetä laajamittaisesti. Kuitenkin profilointityökalut mahdollistavat parempien palveluiden luomisen ja, etenkin hinnoittelutarkoituksessa suoritettu profilointi, paremman tuottavuuden yritykselle. Tästä johtuen profilointiin perustuva hinnoittelu tulee todennäköisesti olemaan tulevaisuudessa enemmän esillä niin arjessa kuin oikeustieteellisessä keskustelussa. Personoitu hinnoittelu ei sellaisenaan ole uusi ilmiö, mutta digitalisaation ja kehittyneiden profilointityökalujen johdosta syntyvä valtava määrä informaatiota ja toisaalta myös informaation epätasainen jakautuminen muodostavat ongelmia etenkin yksityisyydensuojan, mutta myös muiden perusoikeuksien, näkökulmasta. Profilointi kytkeytyy luonnostaan vahvasti syrjintään, sillä profilointi tähtää henkilöiden luokitteluun ja lokerointiin. Kun tuotteita hinnoitellaan profiloinnin perusteella, voi mahdollinen syrjintä muodostua ongelmalliseksi, ja jopa laittomaksi, mikäli henkilölle tarjotaan korkeampaa hintaa tämän varallisuuden tai tiettyyn etniseen ryhmään kuulumisen perusteella. Tässä tutkielmassa selvitetään, miten voimassaoleva ja pian voimaan tuleva henkilötietojen käsittelyä koskeva kotimainen ja eurooppalainen sääntely vaikuttavat profilointiin perustuvaan hinnoitteluun. Käsittely kohdistuu etenkin profilointia koskevien säännösten tarkasteluun, mutta tutkielmassa selvitetään myös, mitä lainsäädännöllisiä ongelmia ja mahdollisia rajoitteita lainsäädäntö tuo hinnoittelun personoimiselle profiloinnin avulla etenkin käyttäjän perusoikeuksien, kuten yhdenvertaisuuden, näkökulmasta. Henkilötietojen käsittelyä ja profilointia koskeva sääntely tulee muuttumaan merkittävästi tämän vuoden alkupuolella hyväksytyn tietosuoja-asetuksen myötä. Tässä tutkielmassa selvitetään profilointiin perustuvan hinnoittelun sallittavuutta myös tietosuoja-asetuksen velvoitteiden osalta sekä arvioidaan uudistuvan sääntelyn tarpeellisuutta ja muutosten mahdollisia vaikutuksia profilointiin perustuvaan hinnoitteluun. Tietosuoja-asetus muuttaa sääntelyä tiukempaan suuntaan ja tarjoaa rekisteröidylle aiempaa enemmän oikeuksia ja mahdollisuuksia valvoa omia henkilötietojaan. Yhdenvertaisuutta turvaavat syrjintäsäännökset suojaavat henkilöitä syrjivältä kohtelulta. Tutkielmassa osoitetaan, että tietyissä tilanteissa profilointiin perustuva hinnoittelu saatetaan katsoa syrjivän ostajaa. Tutkielmassa selvitetään syrjinnän suojan laajuutta ja tarkastellaan, milloin profilointiin perustuvan hinnoittelun voidaan katsoa rikkovan syrjinnän kieltoa. Viimeiseksi tutkielmassa tarkastellaan vielä profilointiin perustuvan hinnoittelun yhteydessä ostajaa suojaavaa sääntelyä kokonaisuutena. Tutkielmassa osoitetaan, että voimassaoleva sääntely rajoittaa profilointiin perustuvaa hinnoittelua merkittävästi ja muodostaa rekisterinpitäjän kannalta kestämättömän kokonaisuuden. Tutkielmassa osoitetaan sääntelyn ristiriitaisuus, mutta myös, että profilointiin perustuva hinnoittelu on henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn näkökulmasta rekisteröidyn oikeuksiin siinä määrin puuttuvaa, että rekisteröidyn oikeuksien turvaamiseen on kiinnitettävä huomiota.

This thesis seeks to define the normative nature and content of the prohibition of retrogression under the rules of international law, as applicable in Finland. Further, this thesis seeks to examine the effectiveness of the implementation and protection of social rights in Finland; in particular, the operation of the prohibition of retrogression in the Finnish system of constitutional review and human rights impact assessment. Under article 2(1) of the International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights and article 12(3) of the European Social Charter, state parties are under an obligation to progressively realise a higher level of social rights. The mirror principle of this requirement is the prohibition of retrogression, according to which a state cannot take any unnecessarily regressive steps in the realisation of social rights. Since the start of the European economic crisis in 2009, several European states have resorted to measures that have had a negative impact on the level of social rights in those states. Consequently, various supranational and national judicial organs have been required to examine the justifiability of those measures, thus clarifying the content of the prohibition of retrogression. From these decisions and statements it is possible to derive certain criteria for assessing compliance with the prohibition of retrogression: the regressive measure has to be temporary, it has to be necessary and proportionate, it cannot be discriminatory and the minimum core content of each respective rights has to be protected. The effectiveness of social rights can be seen as a tool for promoting equality, justice and democracy in society, as the effective enjoyment of social rights increases the participation of vulnerable groups within it. Therefore, compliance with the prohibition of retrogression is particularly crucial at times of economic recession in order to protect the rights of these most vulnerable groups. The effectiveness of social rights can be argued to consist of an effective monitoring system within a particular state, effective remedies for an individual, and the commitment of all public authorities to conduct a systematic human rights impact assessment on different levels of decision-making. It is argued that through these mechanisms, compliance with the prohibition of retrogression could be sufficiently guaranteed. In Finland, the monitoring of the realisation of social rights is based on the competence of the Parliamentary Ombudsman, the Chancellor of Justice of the Government and various administrative authorities. Additionally, the supranational supervisory mechanisms, in particular the collective complaint procedure under the Additional Protocol to the European Social Charter, complement the domestic system of monitoring. Reviewing the constitutionality of new legislation has, however, traditionally fallen under the competence of the Constitutional Law Committee of the Parliament. The prohibition of retrogression is mainly of relevance in the ex ante constitutional review by the Constitutional Law Committee of the Parliament. In certain individual cases the prohibition can also be of relevance within the courts. This kind of ex post review by courts could, however, take place mainly through a human rights friendly interpretation or through the enforcement of subjective social rights. Due to the nature of the prohibition of retrogression, the norm should primarily be taken into account by the legislature before any decisions on potentially regressive measures have been made. The operation of the prohibition of retrogression in the Finnish system of constitutional review and human rights impact assessment can be seen as partly ineffective due to the fact that the budgetary decision-making is not subject to systematic human rights impact assessment. This means that while resource allocations in budget decisions may have a regressive impact on social rights, the requirements of the prohibition of retrogression are not being reviewed in this context. This cannot be seen as justifiable, considering that the prohibition of retrogression requires a state to conduct a sufficient analysis on the potential impacts on social rights and to explore alternative options in order to avoid negative impacts on the rights of the most vulnerable groups in the society.

Tutkielma käsittelee velkojan puolelta tapahtuvan sopimuksen purkamisen edellytyksiä projektisopimuksen kontekstissa. Projektisopimus katsotaan kertaluonteisen hankkeen aikaansaamista koskevaksi sopimukseksi, jolle on ominaista mm. tulosvelvoite toimittajan pääsuoritusvelvoitteena, osapuolten yhteistyötä sekä keskinäistä lojaliteettia koskevat näkökohdat, sopimuksen pitkä kesto sekä etenkin sopimuksen dynaaminen luonne. Sopimustyypin keskeiset piirteet on otettu lähtökohdaksi sopimuksen purkamista koskevan normiston tarkastelussa. Tarkastelussa lähdetään liikkeelle suoritusvirhearvioinnista. Projektisopimuksen yhteydessä toteutettavan suoritusvirhearvioinnin kannalta on tärkeä tunnistaa etenkin suunnitteluvastuun jakautuminen osapuolten kesken sekä se, millä tasolla ja millä tarkkuudella suorituskohteen ominaisuuksista sekä siihen kohdistuvista vaatimuksista on sovittu. Suunnitteluvastuullisella toimittajalla voidaan katsoa olevan vastuu suorituskohteen soveltuvuudesta tilaajan tarkoitukseen. Projektisopimuksen yhteydessä on myös kiinnitettävä erityistä huomiota lojaliteettivelvollisuuteen ja siitä johdettavissa oleviin myötävaikutusvelvollisuuteen sekä tiedonantovelvollisuuteen. Lojaliteettivelvollisuuden vastainen toiminta voidaan katsoa osapuolen suoritushäiriöksi, tai vastuusta vapauttavaksi seikaksi, mikäli pääsuoritusvelvollisuutta koskeva suoritushäiriö johtuu sopimuskumppanin myötävaikutus- tai tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä. Sopimusrikkomuksen olennaisuus on keskeinen sopimuksen purkuoikeuden edellytys. Olennaisuudella ymmärretään sopimusrikkomuksen merkitystä velkojalle. Olennaisuus on liukuvaa, joten sopimuksen purkuoikeuden arviointia varten on asetettava olennaisuuskynnys. Olennaisuuskynnys katsotaan määräytyväksi sopimustyypin tasolla, sopimustyypin ominaispiirteiden perusteella. Projektisopimuksen kohdalla olennaisuuskynnys katsotaan asettuvan erityisen korkealle, mm. työntulossidonnaisuudesta johtuvasta purkamisen erityisen vahvasta vaikutuksesta toimittajan asemaan. Olennaisuuskynnystä on omiaan korottamaan myös sopimuksen osapuolten intressiyhteys, sopimuksen pitkä kesto sekä mahdollinen suoritusten palautuksen mahdottomuus. Sopimusrikkomuksen olennaisuutta on katsottu perustelluksi tarkastella velkojan perusteltujen sopimukseen kohdistuvien odotusten eli ”sopimusintressin” täyttymisestä käsin. Sopimusrikkomus on katsottavissa olennaiseksi, mikäli suoritushäiriö (tai suoritushäiriöt) olennaisilta osin riistävät velkojalta tämän tavoitteleman sopimusintressin. Projektisopimuksen kontekstissa tämä merkitsee, sitä että suoritushäiriö on olennainen, kun tilaajan projektiin perustellusti liittämät tavoitteet ovat jääneet toteutumatta. Näin on ainakin tilanteissa, joissa suorituksen laatuvirheiden tai viivästysten vuoksi se on käyttökelvoton tarkoitukseensa. Velkojan sopimusintressistä on lähdettävä myös sopimusrikkomuksen olennaisuutta koskevan kokonaisharkinnan piiriin kuuluvien seikkojen rajaamisessa. Projektisopimuksen kontekstissa kokonaisharkinnassa voidaan oletusarvoisesti ottaa huomioon mm. rikotun velvoitteen merkitys ja rikkomuksen vakavuusaste, tilaajan toimintaympäristö ja suorituskohteen käyttöyhteys, useiden suoritushäiriöiden yhteisvaikutus, sekä sopimusrikkomuksen tai sen moitittavuuden vaikutukset sopimussuhteeseen liittyvään luottamukseen. Projektisopimuksen dynaamisen luonteen vuoksi osapuolten velvoitteiden sisältö ja tilaajan sopimusintressi saattavat muuttua sopimussuhteen aikana. Tämä asettaa paineita irtautua sopimuksentekohetkeen kohdistuvasta tarkastelusta ja ottaa arvioinnissa huomioon myös sopimussuhteen aikana tapahtuneet olosuhteet. Suoritusvirhearvioinnissa on siten otettava huomioon mahdolliset projektin aikana tapahtuneet muutokset toimittajan suoritusvelvoitteen sisällössä. Vastaavasti, sopimusrikkomuksen olennaisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota olosuhteisiin, jotka muokkaavat tilaajan perusteltua sopimusintressiä. Edelleen, velallisen tietoisuutta sopimusrikkomuksen olennaisuudesta koskevan edellytyksen arvioinnin yhteydessä on niin ikään huomioitava toimittajan sopimuksentekohetken jälkeen saadut tiedot.

This thesis proposes new EU legislation to bridge the gap between current European cybersecurity regulation and enterprise operational technologies. Considering the fast development and expansion of technologies within our society, our legal thinking and the adoption of protective measures in the form of new EU legislation is paramount, if not critical, in order to sufficiently protect the operations and undisrupted contingency of critical infrastructure’s enterprises, our digital service providers, and the services provided by our essential operators. The EU Cybersecurity Act, Network and Information Security Directive, the proposed revised NIS2 Directive, and the European Union Agency for Cybersecurity (ENISA) are the foundation of tomorrow’s digitized and secure Europe. However, they exclude the technologies closest to the core manufacturing and service-production of an enterprise: the operational technologies solutions. The main questions of this thesis were whether a sufficient layer of mandated cybersecurity protection for connected enterprises and digital infrastructure exists, how small operational technologies solution vendors and digital service providers could be required to take responsibility for the cybersecurity of their solutions, and why does the proposed legally required framework for operational technologies matter. The legal and technical analysis concludes that the principle of security by design is not widely adopted within modern digitized enterprises, which sets a poor basis for the Single Digital Market. Currently, the burden of executing a well-managed enterprise security office lies on the shoulders of the enterprise’s CIO and CISO officers. IT leaders lack a steering certification framework that sufficiently covers the complete IT environment with security principles and actionable requirements. This thesis proposes that operational technologies are included in the next scope of the next revision of EU cybersecurity legislation. The elements of the proposed framework would help in protecting European connected enterprises, and to support EU in achieving high-level cybersecurity cooperation and protection within the European Digital Market. This thesis could be utilized in the drafting of the candidate cybersecurity certification scheme EUCC. The aimed readership includes EU’s legislators, and executives that work with enterprise technologies, digital infrastructure, and cloud-native technologies.

Sexual violence in conflict against men and boys has been prevalent throughout conflicts in history. Nonetheless, this form of violence has received less attention in international scholarly and judicial discourses than similar forms of abuse against women and girls. Building on critical feminist thought, this thesis seeks to study the thematic development of international criminal tribunals’ and courts’ discussions on sexual violence against men and boys in conflict. Further, it examines how feminist legal activists’ framings of conflict-related sexual violence are visible in international criminal law (ICL) case law and what consequences these framings have on male victims of sexual violence. Since the 1990s, the feminist debate on sexual violence in conflict produced different strategies of influencing the international debate on conflict-related sexual violence. Governance feminist have sought to do so from within ICL institutions and critical feminist have mostly reviewed and engaged in the discourse and its consequences largely as external actors. This thesis argues that in an attempt to include women’s concerns in ICL case law, governance feminism introduced a gender language to ICL that reduces a contextualising analysis of gender-based violence, which lies at the heart of feminist legal thought and advocacy, to a predominant focus on sexual violence. The adoption of this governance feminist understanding of gender has curtailed the recognition and documentation of conflict-related sexual violence against men and boys in ICL court and tribunal cases. The thesis shows that conflict-related sexual violence against men is primarily discussed by ICL benches under the themes of rape, torture, imprisonment and in some contexts as psychological violence. The examined courts utilise a simplistic understanding of conflict-related sexual violence. They frame male victims predominantly through the same lenses as female victimhood as feminised and humiliated individuals caught in power contestations, sex binaries with men as perpetrators and women as victims, and one-dimensional ethnic divisions. Sexually abused men who do not conform to heterosexual norms, are members of specific ethnic groups or have been violated in detention conditions are thus often not recognised as victims. Their evidence is frequently excluded from ICL court proceedings due to the absence of comprehensive deconstructions of social and cultural norms surrounding gender conceptions in ICL case law. The lack of this dismantling of gender constructions in ICL proceedings raises further questions on the treatment of complex identity questions in ICL courts and the role of critical feminist legal thought as either reform driven or critical lens on discussions of gender in ICL.

In 23 September 2009 the United Nations Convention on Contracts for the International Carriage of Goods Wholly or Partly by Sea, shortly the Rotterdam Rules, was signed. Its success is yet a mystery because only three states have ratified the Rules. This is mainly due to the growing liabilities of the carrier side and higher limitation of liability. The new definition maritime performing party has raised questions and criticism, too. The definition of a maritime performing party develops the third party protection to a wider scope than before. This article will enlighten the actual impact of the maritime performing party to the Finnish Maritime Code. How do the Rotterdam Rules change the position of a non-contractual third party? What changes will the rules on maritime performing party bring to Finnish maritime law as part of the Nordic maritime legislation? There are three existing conventions on carriage of goods by sea. The Hague Rules do not cover the issue of a sub-carrier at all but the Hague-Visby Rules added an article that allows agents and servants of the carrier to enjoy the benefits of the contract of carriage if the shipper claims damages directly from a sub-carrier. The Hamburg Rules took third party protection a bit further by including independent contractors to the sphere of the protection of third parties. The same result can be attained through a so called Himalaya clause that means a contract clause benefitting a third party. The Rotterdam Rules define a maritime performing party as any sub-carrier performing the carrier’s duties in port area or at sea. The definition expands the scope of the sub-carrier’s that can be covered and it would include sea carriers, stevedores, terminal operators, agents, lightering companies, freight forwarders, and all modes of inland carriers when used exclusively in the port area. The Finnish maritime code resembles the Hamburg Rules concerning the protection of third parties; a shipper can bring a direct action against a third party that is protected with the carrier’s defences and limits of liability. Under the Finnish maritime code the third parties can be sea carriers and stevedores. If the Rotterdam Rules were implemented in Finland, the coverage of the maritime code would be clearer and wider.

The thesis discusses the trade mark protection of scents, colours, sounds, touch and tastes. Commercial use of human senses as brands allows the traders to benefit from their stimuli on consumers. Since the technological progress allows the traders to use the senses as conveyors of their business ideas a demand for trade mark protection of sensory marks has formed. Prior to satisfying the demand on the side of proprietors, the lawmakers have to take into account the interests of the competitors and consumers as well. Therefore, the legislative solutions have to bear in mind and balance between all three positions and ensure free competition and prevent protection of such marks that give unjustified advantage to one entrepreneur. Moreover, the trade mark protection of senses gives rise to many discussions questioning their eligibility of being graphically representable or having a distinctive character. The EU legislation does not expressly exclude trade mark protection of sensory marks, but the case law hints that the registration is not granted without a (not always successful) struggle. The hypothesis was formulated as follows: Sensory marks in general can enjoy the same trade mark protection in the EU as other more traditional trade marks pursuant to fulfilment of the strict registration criteria. However, for some of the sensory marks – scent, touch and taste marks the requirements imposed by the current EU legislation and case law represent an insurmountable obstacle. The proposed reform of the EU legislation can facilitate the registration of the sensory marks to a certain extent, but it will not eliminate all the issues the respective sensory mark has to overcome. The research questions that were discussed in the thesis are the following: (i) Are sensory marks protectable under EU law? (a) Are they registrable? (b) What are the issues? (ii) Is having a requirement of graphic representation hindering the registration of sensory marks? The thesis is divided into six main chapters, where the first focuses on what can be protected as the as a trade mark on the EU level (CTM) and across the Member States. The chapter further discusses the exclusive character and functions of trade marks and potential US influence alongside with general issues relating to registering sensory marks in the USA and in the EU. Each of the remaining five chapters focuses on a type of mark, which can be perceived by using one of five human senses – scent, sight, hearing, taste and touch. Each of the ‘sense chapters’ encompasses an overview of the legislation and most important case law in the field of trade mark law relating to registration of the respective sense. Special attention is being paid to EU and US legislation and case law relating to registration of the respective sense at OHIM, USPTO and national register authorities. In the following subchapters, the attention is drawn to the practical issues arising from the endeavour to protect sensory marks and registration thereof. The focus is aimed on the main issues the applicant has to overcome when claiming trade mark registration of a sensory mark resulting from the requirements of law and the nature of the respective sense. Subsequently, each ‘sense chapter’ further elaborates how the proposed changes in the EU legislation could affect registrability and protection of the respective sensory mark in the EU. The focal aim is to assess the potential impact of the proposed abandonment of the graphic representation requirement on the registration process and popularity of sensory marks applications. The last chapter is dedicated for conclusions summarizing whether sensory marks are protectable in the EU, whether the trade mark reform would affect their position and whether the reform would in fact mean converging of the EU and US approaches on the matter.

In this thesis I will study the principle of provisional application of treaties in international law. I will provide an overview of what provisional application of treaties is and what issues it may entail. The main source material of this thesis is the study on the provisional application of treaties done by the International Law Commission of United Nations, specifically the Special Rapporteur Mr Juan Manuel Gómez-Robledo, beginning in early 2010s, and the so-called Yukos cased, relating to provisional application of the Energy Charter Treaty in a long dispute over the protection of foreign investment provided by the treaty. In Chapter 1 I will establish my research question and the methodology. I will also provide a short definition of what provisional application of treaties is to aid the reader in following the thesis. Chapter 2 of the thesis is all about the work of the International Law Commission on the subject of provisional application. First, I will provide an introduction to the Commission’s work on the subject. After that I will provide an overview of the work on the subject by the Special Rapporteur, dividing the issues covered by the Special Rapporteur in logical sections. The chapter will end with an overview of what the Special Rapporteur has proposed as the outcome of the Commission’s work on the subject. Chapter 3 will be centred around the Yukos cases, as they are an excellent example of some of the issues related to provisional application. I will begin by providing some background to the cases, after which I will go over the procedural history of them. After that I will analyse the issues related to provisional application during the process. I will analyse the parties’ argumentation and how the different courts judged on the issues. At the end of this chapter, I will provide a few thoughts on what the International Law Commission’s work on the subject has to offer for the Yukos cases. In chapter 4 I will provide a few closing thoughts on the matter. At the end of this thesis, I hope that the reader has a comprehensive view on what provisional application of treaties is, what issues its usage may entail and how the provisional application of the Energy Charter treaty has been argued and interpreted in the Yukos cases.

People, devices, and networks are generating data incessantly. The rapid growth in personal information processing and the new developments in technology have led to the situation in which private actors, such as the network operators in the telecommunications (telecom) industry, process and transform remarkable volumes of data. The Internet of Things makes it possible for any devices or components of machines to be connected to the Internet and to exchange sensitive data with each other and network services. Interaction between objects, and between objects and individuals are generating data flows which are difficult to control. Data controllers and processors are responsible for ensuring that the data is protected adequately by implementing appropriate technical and organizational measures in order to protect the rights of the data subjects. Also, regulatory requirements on privacy, data protection, and security auditing are increasing the need for different approaches to managing security and privacy compliance. A new legislative act, the General Data Protection Regulation (GDPR), recognizes the importance of applying techniques which mitigate the risk for identification of individuals. One such technique is a newly codified concept in the European Union (EU) legislation: pseudonymization. It is a data de-identification procedure in which the pieces of personal data that identify a person are replaced by artificial identifiers, pseudonyms. As a result, the individual cannot be identified without the use of additional information. The function of pseudonymization is to reduce the possibility to link information with the original identity of a data subject. Pseudonymization could be often applied to personal data in the telecom industry, for instance, in troubleshooting cases when a copy of the identifying information will be provided on demand to a third party, who is responsible for performing the troubleshooting. The troubleshooters may not have the need to know the actual identifying information but can perform a troubleshooting of a software product based on the pseudonymized data. The GDPR refers to pseudonymization multiple times and encourages data controllers and processors to apply it to personal data. However, at the time of writing, no further guidelines on pseudonymization under the GDPR have been provided. Pseudonymized data qualifies as personal data and the data protection requirements of the GDPR fully apply to it. Data controllers and processors may feel that they do not have enough incentives to apply pseudonymization to personal data, since the GDPR does not seem to provide clear legal advantages with regards to pseudonymization, like limitation of liability or similar. On the other hand, pseudonymization can be a useful technique to enhance the level of data protection in general compared with a situation where personal data would be processed in a “raw” form, allowing direct identification of the data subjects. This study focuses on the meaning and usability of pseudonymization of personal data with respect to the GDPR, with its primary focus on the telecom industry perspective. The study aims to provide answers to the following questions: What qualifies as pseudonymization of personal data, and do different degrees of identifiability exist as pseudonymization according to the General Data Protection Regulation? What are the advantages for the data subject and for the data controller or processor when personal data is processed in a pseudonymous form? The study intends to interpret the concept of pseudonymization according to the GDPR and analyze its current status in the EU data protection regime in the context of the telecom industry.

Tutkielman aiheena on psykososiaalinen työkuormitus työturvallisuuslainsäädännön valossa. Psykososiaalisilla kuormituskuormitustekijöitä voivat olla työn sisältöön, työn järjestelyihin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyviä tekijöitä. Kuormitus voi olla haitallista ali- tai ylikuormitusta ja sitä voi esiintyä kaikenlaisissa töissä. Psykososiaaliset kuormitustekijät voivat aiheuttaa haittaa tai vaaraa terveydelle, mikäli niitä esiintyy hyvin voimakkaana ja usein toistuvana. Työnantajalla on vastuu työpaikan turvallisuudesta ja näin ollen velvollisuus ottaa huomioon myös psykososiaaliset kuormitustekijät. Tutkielmassa selvitetään, mitä velvoitteita työnantajalle seuraa lainsäädännöstä psykososiaalista työkuormitusta koskien. Kysymystä tarkastellaan analysoimalla voimassa olevaa lainsäädäntöä. Aihepiiriä tarkastellaan pääasiallisesti työturvallisuuslainsäädännön valossa. Työturvallisuuslain sääntely on pääosin yleisluontoista, jolloin voi osoittautua tarpeelliseksi tarkastella myös työturvallisuuslain säännöksiä tarkentavia säännöksiä. Tutkielman painopiste on työnantajalle asetettujen velvollisuuksien tarkastelussa, mitä perustellaan sillä, että työnantaja on se taho, joka viime kädessä vastaa työturvallisuudesta. On kuitenkin syytä korostaa myös työntekijän aktiivista roolia työturvallisuuden edistämiseksi. Työturvallisuus on viime kädessä työnantajan ja työntekijöiden välistä yhteistyötä. Tämän vuoksi tutkielmassa tarkastellaan tiivistetysti työsuojelun yhteistoimintaa sekä työn-tekijän oikeuksia ja velvollisuuksia psykososiaaliseen työkuormitukseen liittyen. Lopuksi tarkastellaan vielä työnantajan vastuuta mää-rittäviä säännöksiä ja työsuojeluvalvontaa. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen. Tutkimuskysymystä lähestytään tarkastelemalla ensiksi työelämässä ja työturvallisuusajattelussa tapahtuneita muutoksia ja sitä, mikä merkitys niillä on ollut psykososiaalista työkuormitusta koskevaan lainsäädäntöön. Työnantajan työturvallisuusvelvoitteiden tarkastelu aloitetaan työturvallisuuslain 8 §:ssä säädetystä työnantajan yleisestä huolehtimisvelvoitteesta. Velvoitteen mukaan työantaja on velvollinen tarpeellisilla toimenpiteillä huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä töissä. Työnantajan tulee ottaa huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön liittyvät seikat. Lisäksi edellytetään työntekijän henkilökohtaisten edellytysten huomioon ottamista. Työnantajan yleistä huolehtimisvelvollisuuden laajuutta rajaavat epätavalliset ja ennalta arvaamattomat olosuhteet, joihin työnantaja ei voi vaikuttaa. Työnantajan vastuulle ei myöskään voida katsoa kuuluvan sellaisia poikkeuksellisia tapahtumia, joiden seurauksia työantaja ei olisi voinut välttää. Yleisen huolehtimisvelvoitteen mukaan työnantaja on jatkuvasti velvollinen tarkkailemaan työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta, joihin kuuluu myös työntekijän psyykkisen turvallisuuden ja terveyden tarkkaileminen. Työturvallisuuslain 13 §:n mukaan työnantajan on työtä suunnitellessaan ja mitoittaessaan velvollinen huomioimaan työntekijöiden fyysiset ja henkiset edellytykset, jotta työstä aiheutuvaa haitallista kuormitusta voidaan välttää. Säännös liittyy työn suunnittelu- ja muutostilanteisiin. Jo olemassa olevan tilanteen osalta kuormitustekijät tulee ottaa huomioon lain 10 §:n mukaisesti. Työturvallisuuslain 10 § koskee työn vaarojen selvittämis- ja arviointivelvollisuutta. Sen mukaan työnantajan tulee riittävän järjestelmällisesti selvittää ja tunnistaa työstä, työajoista, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvia haitta- ja vaaratekijöitä. Nykyinen työturvallisuuslaki korostaa ennakoivaa ja järjestelmällistä turvallisuusajattelua, mikä näkyy myös käsiteltävissä säännöksissä. Tätä kuvastaa myös työsuojelun toimintaohjelmasta säätäminen lain 9 §:ssä. Työn kuormitustekijöiden välttämisestä ja vähentämisestä on säädetty 25 §:ssä. Saatu-aan tietää työntekijän kuormittumisesta terveyttä vaarantavalla tavalla, työnantaja on velvollinen käytettävissään olevin keinoin ryhtymään toimiin kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi. Kuormittumisella viitataan tässäkin sekä fyysiseen että psyykkisen kuormitukseen. Työntekijöiden henkilökohtaiset edellytyksen vaikuttavat siihen, miten kukin kuormittuu työssä. Työnantaja onkin työturvallisuusvelvoitteitaan täyttäessään velvollinen huomioimaan myös henkilökohtaiset edellytykset. Työnantajalla ei aina välttämättä ole riittävää tietämystä niiden arvioimiseksi, minkä vuoksi laissa onkin säädetty ulkopuolisten asiantuntijoiden hyödyntämisestä. Yleensä tällaisena tahona toimii työterveyshuolto. Työnantajan vastuuta määrittäviä säännöksiä tarkasteltaessa on pyritty huomioimaan nykypäivänä yhä ajankohtaisemmiksi tulleita töitä ja työnteon muotoja, joihin mahdollisesti liittyvät kuormitustekijät saattavat olla juuri psykososiaalisia. Huomiota on kiinnitetty esimerkiksi etätyöhön, yötyöhön ja yksintyöskentelyyn. Työntekijöiden työturvallisuutta koskevista yleisistä velvollisuuksista on säädetty työturvallisuuslain 4 luvussa. Tutkielmassa on tarkasteltu 18 §:ään kuuluvia yleistä huolehtimisvelvoitetta, velvollisuutta noudattaa työnantajalta saamiaan määräyksiä ja ohjeita sekä häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun välttämistä. Lisäksi on tarkasteltu 19 §:ssä säädettyä velvollisuutta poistaa vikoja ja puutteellisuuk-sia sekä niitä koskevaa ilmoittamisvelvollisuutta. Lopuksi on tarkasteltu lyhyesti työntekijän oikeutta pidättäytyä työstä. Aivan tutkielman lopuksi on vielä tarkasteltu lyhyesti säännöksiä, koskien työnantajan rikosoikeudellista ja sopimusperusteista vastuuta työturvallisuusasioissa sekä työsuojeluviranomaisen valvontaa koskien psykososiaalista työkuormitusta.