Browsing by Author "Ahava, Arttu"

Tutkielma käsittelee patenttiturvaamistoimien, eli oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla patenttiasiassa haettavien yleisten turvaamistoimien näyttökynnystä. Tutkimuskysymyksenä on selvittää ensinnäkin, kuinka korkeaa näyttökynnystä tuomioistuimet ovat soveltaneet patenttiturvaamistoimiasioissa, ja toiseksi minkälaisesta näyttökynnyksestä on ollut kyse. Tutkielman kantava hypoteesi on, että patenttiturvaamistoimiin on tosiasiassa sovellettu suhteellisen korkeita näyttövaatimuksia, jotka ovat johtaneet siihen, että etenkin kiperissä ja tulkinnanvaraisissa tilanteissa turvaamistoimia ei ole myönnetty. Tutkielman teoreettinen kehys linkittyy tähän hypoteesiin. Työssä sovelletaan access to justice -ajattelua, eli pohditaan turvaamistoimien näyttökynnyksen vaikutusta patenttioikeuksien tosiasialliseen saatavuuteen. Jos patenttiturvaamistoimiin sovelletaan korkeaa tai muuten vaativaa näyttökynnystä, saattaa patentinhaltijoiden tosiasiallinen oikeuksiinsa pääsy estyä. Tutkielman aineisto koostuu yli kolmestakymmenestä hovioikeus- ja markkinaoikeusratkaisusta sekä niihin liittyvistä käräjäoikeusratkaisuista. Alioikeuskäytäntöä tarkastellaan yhtäältä turvaamistoimiin liittyvän oikeuskirjallisuuden ja toisaalta korkeimman oikeuden oikeuskäytännön valossa. Tutkielman näkökulma on kriittinen. Sen lisäksi, että tarkastellaan sitä, kuinka korkea ja minkälainen näyttökynnys on alioikeuskäytännössä ollut, esitetään myös suosituksia siitä, minkälainen näyttökynnyksen tulisi olla ja mitä näkökulmia tulisi ottaa huomioon. Oikeuskäytännössä turvaamistoimia on käsitelty samalla tavalla kuin pääasiaratkaisua, vaikka turvaamistoimiprosessin lähtökohdat ovat erilaiset kuin pääasiaprosessin. Sen sijaan, että pyrittäisiin selvittämään aineellinen totuus, turvaamistoimiprosessi tulisi nähdä pikemminkin keinona löytää kompromissi hakijan ja vastaajan oikeuksien ja etujen välillä. Myös aineellisen patenttioikeuden tosiasiallinen saatavuus tulisi ottaa paremmin huomioon turvaamistoimien käsittelyssä. Tutkielmassa käsitellyn aineiston perusteella patenttiturvaamistoimien näyttökynnys on ollut hieman yli 50 %, minkä lisäksi hakijan on tullut etenkin kiperissä tapauksissa myös esittää minimitodistusaineisto, jotta hakemus hyväksyttäisiin. Tekijän mielestä etenkin minimitodistusaineiston vaatiminen on kuitenkin turvaamisvaiheessa ongelmallinen vaatimus, ja näyttökynnykseen tulisi pikemminkin soveltaa näyttöenemmyysperiaatetta, jolloin näytön laajuudelle ei esitetä mitään minimivaatimuksia. Tällainen menettely johtaisi oikeudenmukaisempaan tilanteeseen hakijan ja vastaajan kannalta, kun turvaamistoimiprosessiin sisältyvä epävarmuuden riski ei jäisi kokonaan yhden osapuolen kannettavaksi.