Browsing by Author "Ahlfors, Julia"

Sopimuksen ulkoisten olosuhteiden odottamattomat muutostapahtumat saattavat aiheuttaa kysymyksen alkuperäisten sopimusvelvoitteiden tasapainottamisesta. Yllättävät olosuhdemuutokset saattavat järkyttää sopimustasapainoa niin olennaisesti, ettei liikesopimus enää täytä mieltään vaihtosopimuksena tai, että sopimuksen koko alkuperäinen tarkoitus raukeaa. Suorituksen mahdottomuuden, liikavaikeuden ja ylivoimaisten esteiden opeissa on katsottu, ettei näihin yleensä voida rinnastaa tapauksia, joissa suoritusten täyttäminen pelkästään vaikeutuu. Alkuperäisen suoritusvelvollisuuden kohtuullistamiskysymys saattaakin aktualisoitua niissä tilanteissa, joissa perinteiset vapautumisperusteet eivät aivan täyty, mutta suorituksen tekeminen on käynyt olosuhdemuutoksen johdosta huomattavasti alun perin odotettua kalliimmaksi tai muutoin vaikeammaksi. Liikesopimuksen suoritusvelvoitteiden väliseen ekvivalenssihäiriöön tai sopimuksen tarkoituksen raukeamiseen voidaan kuitenkin puuttua oikeustoimilain 36 §:n nojalla, jos sopimusehdon soveltaminen muuttuneissa olosuhteissa johtaisi kohtuuttomuuteen. Kohtuullistamissäännöksen mukaan oikeustoimen kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Kohtuuttomuus -käsitteen abstraktius on herättänyt kysymyksiä yhtäältä siitä, mitkä ovat sovittelupykälän soveltamisedellytykset ja toisaalta siitä, kuinka sopimuksen kohtuullistaminen tarkemmin ottaen toteutetaan. Toisaalta on epäilty, onko sovittelupykälällä ylipäätään sijaa liikesopimusten alueella, jossa pacta sunt servada on pyritty pitämään mahdollisimman puhtaana. Vaikka oikeuskirjallisuudessa on esitetty kriittisiä kannanottoja, ettei sovittelu tulisi yleensä kyseeseen liikesopimusten kohdalla, soveltuu kohtuullistamissäännös kuitenkin myös liike-elämän sopimuksiin. Liikesopimuksen tietyt erityispiirteet saattavat kuitenkin olla sovittelua puoltavia tai sitä vastaan puhuvia argumentteja sovitteluharkinnassa. Tutkielman tavoitteena on selvittää oikeustoimilain 36 §:n soveltuvuutta liike-elämän sopimuksiin jälkiperäisen kohtuuttomuuden tilanteissa, joissa osapuolista riippumattomat olosuhdemuutokset järkyttävät alkuperäisten sopimusvelvoitteiden mukaista tasapainosuhdetta. Tutkielman tarkoitus on vastata siihen, mikä on oikeustoimilain 36 §:n soveltamisala muuttuneiden olosuhteiden tilanteissa, kuinka liikesopimuksen sovitteluharkintaan vaikuttavia edellytyksiä arvioidaan jälkiperäisen kohtuuttomuuden tilanteissa ja miten liikesopimuksen kohtuullistaminen toteutetaan oikeustoimilain 36 §:n nojalla. Sovitteluharkintaan vaikuttavia tekijöitä arvioitaessa huomio kiinnitetään erityisesti liikesopimuksissa esiintyviin ominaispiirteisiin, kuten osapuolten tietoiseen riskinottoon, liiketoiminnan normaaliriskeihin ja ammattimaisten toimijoiden huolellisuusvelvollisuuteen. Kohtuullistamisen mahdollistavia olosuhdemuutoksia hahmotetaan liikavaikeuden, ylivoimaisen esteen ja edellytysopin kriteerien kautta. Tutkielman lähteinä käytetään erityisesti oikeustoimilain esitöitä ja kotimaista sovitteluoikeuskäytäntöä. Tutkielmassa selvitetään myös kohtuullistamisen toteutusta ja oikeusvaikutuksia. Oikeustoimilain mukaan sopimuksen sisältöön voidaan puuttua joko sopimusehdon muuttamisella, jättämällä sopimusehto huomioimatta tai määräämällä sopimus raukeamaan. Oikeustoimilain 36 §:ssä ei kuitenkaan nimenomaisesti oteta kantaa sovittelun mekanismiin, materiaaliin eikä sen tavoitteisiin. Myös kysymys siitä, miten sopimusehtoa on soviteltava, on jätetty tuomioistuimen harkintavaltaan. Tutkielmassa lähestytään liikesopimuksen kohtuullistamisen toteutusta asianosaisen väittämis- ja vetoamistaakkanormien kautta. Tutkielmassa pohditaan, minkä verran sovittelulla voidaan puuttua alkuperäisiin sopimusvelvoitteisiin ja miten uusi sopimussisältö voidaan jälkiperäisen kohtuuttomuuden tilanteissa johtaa.