Browsing by Author "Ahlgrén, Hilda"

Suomalainen oikeusjärjestelmä pohjautuu vahvasti yksilölliseen oikeussuojaan. Sen vastakohtana toimiva kollektiivinen oikeussuoja tiivistyy ajatukseen siitä, että useampi henkilö voi yhdessä saada kerralla asiansa käsitellyiksi matalamman oikeudenkäyntikynnyksen kautta. Tutkielmassa tarkastellaan kollektiivisen oikeussuojan tämänhetkistä asemaa Suomen oikeusjärjestelmässä kiinnittäen erityisesti huomiota luonnollisen henkilön oikeusturvan toteutumiseen kollektiivisten kanteiden kautta. Kiinnostavaa erityisesti on, voidaanko kollektiivisilla oikeussuojakeinoilla auttaa yksittäistä henkilöä pääsemään paremmin käsiksi oikeuksiinsa. Tätä kautta tarkastelun alaisuuteen tulevat kollektiiviset kanteet eli ryhmä- ja joukkokanteet. Vuonna 2007 Suomessa on tullut voimaan kollektiivista kannetta sääntelevä ryhmäkannelaki (444/2007). Ryhmäkanteella tarkoitetaan lain mukaisesti nimenomaan kuluttaja-asiamiehen ajamaa kannetta kuluttajariitaa koskevassa asiassa. Ryhmäkanne kuulostaa täydelliseltä apuvälineeltä vaadittaessa korvauksia massavahingoista, mutta todellisuudessa ryhmäkanteita ei ole nostettu yhtä ainuttakaan lain lähentyvän 15 vuoden olemassaolon aikana. Suomessa on ryhmäkanteiden lisäksi toisenlainen kollektiivinen kannemuoto. Isoja joukkokanteita on nähty massavahinkoja koskevissa vahingonkorvauskanteissa, kuten kilpailuoikeudellisissa vahingonkorvausoikeudenkäynneissä. Joukkokanteella tarkoitetaan tuomioistuimessa yhdessä käsiteltäviä usean eri kantajan nostamia kanteita samaa tai samoja vastaajia vastaan. Marraskuussa 2020 annettu edustajakannedirektiivi (EU 2020/1828) tulee vaikuttamaan kollektiivisen oikeussuojan asemaan mm. laajentamalla kansallisten ryhmäkanteiden soveltamisalaa. Edustajakannedirektiiviä voidaan pitää suurena uudistuksena, millä on tarkoitus yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä kollektiivisen oikeussuojan saralla. Kiinnostavaa on, miten kyseinen uusi direktiivi tulee vaikuttamaan luonnolliselle henkilölle oikeusturvan toteutumiseen Suomessa. Johtopäätöksenä tutkielmassa todetaan, että luonnollisen henkilön oikeusturva ei täysin toteudu kollektiivisten kanteiden avullakaan. Tutkielmassa esiin nousseiden seikkojen perusteella katsotaan kuitenkin, että kollektiivisia kanteita olisi mahdollista kehittää, mikä parantaisi oikeusturvan toteutumista luonnolliselle henkilölle.