Browsing by Author "Aho, Lauri"

Tietoyhteiskunnassa toimivat internetin mainosrahoitteiset alustapalvelut rakentavat toimintansa pitkälti käyttäjien palveluun tuottaman ja lataaman aineiston pohjalle. Toiminnan mahdollistaa internetvälittäjiä koskeva safe harbour -sääntely, jonka perusteella välittäjät eivät lähtökohtaisesti ole vastuussa loppukäyttäjien tekemisistä. Tilanne on ongelmallinen erityisesti äänitemusiikkiteollisuuden kannalta, johon kohdistuu arvokuiluksi tai arvonsiirto-ilmiöksi kutsuttu markkinahäiriö eli tilanne, jossa sosiaalisen median palveluntarjoajien liiketoiminta perustuu muiden tuottamien sisältöjen jakamiseen ilman aineiston tuottajille takaisin ohjautuvaa tulovirtaa. Oikeudenhaltijat ovat kohdanneet vaikeuksia aineistoa koskevissa lisenssisopimusneuvotteluissa ja heidän näkökulmasta katsottuna digitaalisia teoksia hyödynnetään uusien palvelujen rakentamisessa ilman, että teosten käytöstä on sovittu asianmukaisesti. EU:ssa on ryhdytty toimenpiteisiin tekijänoikeuslainsäädännön modernisoimiseksi digitaalisilla sisämarkkinoilla (Digital Single Market) ja komission antama ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla (COM(2016) 593) eli DSM-direktiiviehdotus on osa sitä toimenpidekokonaisuutta, jonka tavoitteena on nykyaikainen eurooppalainen tekijänoikeusjärjestelmä. Digitaalisen talouden arvokuiluilmiöön puuttuminen on yksi direktiiviehdotuksen keskeisistä päämääristä. Ehdotuksessaan komissio on ehdottanut internetin välittäjiin lukeutuville tietojen tallennuspalveluntarjoajille, jotka tallentavat ja mahdollistavat pääsyn käyttäjien lataamaan suojattuun aineistoon, velvollisuutta ottaa käyttöön sisällön tunnistamisteknologiaa ja identifioimisjärjestelmiä. Tarkoituksena on velvoittaa internetin alustapalvelut tekemään lisenssisopimuksia aineiston käytöstä palveluissaan sekä ennakollisesti seulomaan loppukäyttäjien palveluun lataamaa aineistoa ennen sisällön julkaisua palvelussa. Ehdotetuilla velvoitteilla estettäisiin pääsy luvattomasti tietoverkossa olevaan aineistoon ja parannettaisiin oikeudenhaltijoiden asemaa nykytilanteeseen nähden merkittävästi. Tutkimuksen kohteena ovat komission lainsäädäntöön ehdottamat muutokset ja tutkielmassa tarkastellaan onko DSM-direktiiviehdotus oikeasuhtainen sille asetettuihin tavoitteisiin nähden vai ovatko sen kielteiset vaikutukset sillä saavutettavissa olevia etuja merkittävämmät. Tutkimus käsittelee välittäjiä koskevaa lainsäädännön nykytilaa, DSM-direktiiviehdotuksen taustaa, sisältöä ja vaikutuksia eri intressitahojen oikeuksien kannalta. Kyse on pohjimmiltaan tekijänoikeuden ja muiden perusoikeuksien välisestä kollisiosta sekä perusoikeuksien rajoittamisesta, jolloin komission DSM-direktiiviehdotuksen sisältöä ja vaikutuksia on tarkoituksenmukaista arvioida perusoikeusjärjestelmän muodostamassa viitekehyksessä. Lähtökohtaisesti kilpailevien perusoikeuksien kannalta kohtuuttomana on pidettävä sellaista suodatusjärjestelmää, joka on ennakollinen ja koskee palvelun kaikkien käyttäjien palvelimelle tallentamia tietoja, minkä lisäksi se on toteutettu täysin ylläpitäjän omalla kustannuksella, eikä sille ole asetettu ajallisia rajoituksia. DSM-direktiiviehdotuksen edellyttämät sisällöntunnistus- ja suodatusteknologiat voivat muodostua ongelmallisiksi erityisesti yksityisyydensuojan, sananvapauden ja palveluntarjoajien elinkeinovapauden kannalta. Immateriaalioikeuksille annettavan omaisuudensuojan on oltava tasapainossa muiden perusoikeuksien kanssa. Ehdotetussa muodossaan komission DSM-direktiiviehdotus on haitallinen perusoikeuksien toteutumiselle sisämarkkinoiden alueella, minkä lisäksi sääntelyn kasuistinen luonne vaikuttanee kielteisesti jo nyt vaikeasti hallittavaan tekijänoikeuslainsäädäntöön. Sääntelyn monimutkaistamisen ja kasuististen lainsäädäntötoimenpiteiden sijasta komission tulisi selkeyttää nykyistä direktiiviehdotusta ja komission olisi etsittävä tasapainoisempaa ratkaisua arvokuiluilmiöön esimerkiksi nykyistä safe harbour -sääntelyä selkeyttämällä.