Browsing by Author "Ahola, Eero"

Maailmantalouden kansainvälistymisen johdosta henkilön on helppo omistaa ja hallinnoida tilivaroja sekä sijoituksia, jotka sijaitsevat eri valtiossa kuin henkilö itse. Verotuksen oikeudenmukaisuus edellyttää, että verotus tapahtuu oikeassa valtiossa ja kaikki varat kuuluvat verotuksen piiriin. Niin ikään oikeudenmukaisuus edellyttää verovelvollisen näkökulmasta sitä, että samoja varoja ei veroteta useaan kertaan eri valtioissa. Oikeudenmukaisen verotuksen toteutuminen edellyttää, että valtioilla on pankkisalaisuuden estämättä käytettävissä keinoja, joilla ne voivat vaihtaa keskenään verotusta koskevia tietoja. Niin ikään avoin ja läpinäkyvä tietojenvaihtoon perustuva verovalvonta on omiaan ehkäisemään haitallisia ja rikollisia verojärjestelyjä, esimerkiksi varojen piilottamista niin kutsutuissa veroparatiiseissa sijaitseville tileille. Pakollisen automaattisen finanssitilitietojenvaihdon katsotaan olevan paras ja kustannustehokkain tapa oikeudenmukaisen kansainvälisen verotusjärjestelmän tehokkaalle toteuttamiselle. Pyrkimys tällaisen järjestelmän luomiseksi on viimeisinä vuosikymmeninä ollut suuri. OECD julkaisi tätä tarkoitusta varten vuonna 2014 Common Reporting Standardin, CRS:n, joka on tarkoitettu sovellettavaksi maailmanlaajuisesti pakollisena automaattisena tietojenvaihtona. Suomi on ensimmäisten valtioiden joukossa sitoutunut CRS:n mukaiseen automaattiseen tietojenvaihtoon ja vaihtaa ensimmäistä kertaa verovuoden 2016 tilitietoja vuonna 2017. CRS:n myötä koko kansainvälinen finanssiala muuttuu läpinäkyvämmäksi ja kunkin valtion veroviranomaiset saavat tarvitsemansa ulkomaiset tilitiedot tehokasta ja oikeudenmukaista verotusta varten. Tämän OTM-tutkielman tarkoitus on tutkia ensinnäkin sitä, miten CRS implementoidaan Suomen verojärjestelmään ja minkälaisia vaikutuksia sillä on. Toinen tutkimuskysymys koskee sitä, paraneeko verovalvonta CRS:n ansiosta. Tutkielma jakaantuu yleiseen ja erityiseen osaan. Yleinen osa käsittelee tietojenvaihtoa ja verovalvontaa laajempana kansainvälisenä kokonaisuutena ja näiden historiaa sekä aiemmin käytössä olleita tietojenvaihdon keinoja. Käytetty tutkimusmetodi on lähinnä lainopillinen. Tutkielman erityinen osa keskittyy CRS:n implementointiin Suomessa ja sen vaikutuksiin. Tutkielman lopussa pohditaan verovalvonnan ja tietojenvaihdon tulevaisuutta. Erityisen osan tutkimusmetodi on aiheen ajankohtaisuuden ja vähäisen tutkimusaineiston johdosta lainopin lisäksi empiirinen. Tutkielman lähteenä on tältä osin käytetty Verohallinnon ylitarkastaja Kalle Hirvosen haastattelua.