Browsing by Author "Ahola, Johanna"

Tutkielman aiheena on prosessiekonomisen tehokkuuden ja oikeusturvan suhde välimiesmenettelyssä. Työssä selvitetään, mitä välimiesmenettelyn tehokkuus tarkoittaa ja mitkä tekijät ovat tehottomuuden taustalla. Tarkastelun kohteena ovat myös erilaiset keinot menettelyn tehostamiseksi. Samalla luodaan kokonaiskuvaa siitä työkalupakista, joka välimiesmenettelyn osallisilla on käytettävissään menettelyn tehokkuuden varmistamiseksi. Lisäksi työssä selvitetään, millaisia oikeusturvaongelmia erilaisiin tehostamiskeinoihin liittyy ja miten niitä voidaan ratkaista. Tarkastelun kohteena ovat niin kotimainen kuin kansainvälinenkin välimiesmenettely, sillä tehokkuuden ja oikeusturvan välisen tasapainoilun aiheuttama ongelma samoin kuin ongelman ratkaisemiseksi tarkoitetut keinot ovat kotimaisille ja kansainvälisille välimiesmenettelyille pitkälti yhteisiä. Välimiesmenettely oli alun perin nopeampi ja halvempi riidanratkaisukeino kuin tuomioistuinmenettely, minkä ansiosta sen suosio kasvoi nopeasti yritysten välisissä riidoissa. 1900-luvun aikana välimiesmenettelystä tuli keskeinen riidanratkaisumekanismi etenkin kansainvälisissä kauppasopimuksissa, joissa mahdolliset riidat haluttiin ratkaista paitsi lopullisesti ja neutraalisti myös tehokkaasti. Vuosisadan lopulla välimiesmenettelyä alettiin kuitenkin kritisoida siitä, ettei se enää ole tehokas: menettelystä on tullut oikeudenkäyntimäinen, ja jutun yksittäiset käsittelyvaiheet saattavat kestää kuukausia, jopa vuosia. On katsottu, ettei välimiesmenettely enää tarjoa niin edullista ja nopeaa riidanratkaisua kuin asianosaiset ovat tottuneet odottamaan. Menettelyn prosessiekonomisen tehottomuuden keskeisimpinä syinä on pidetty riitojen monimutkaistumista ja kansainvälistymistä sekä välimiesmenettelyn institutionalisoitumista ja juridisoitumista. Prosessiekonomisen tehottomuuden ongelmaan on pyritty etsimään erilaisia ratkaisuja, joita on pohdittu runsaasti sekä oikeuskirjallisuudessa että kokeiltu käytännössä. Myös välitysinstituutit ovat pyrkineet keksimään keinoja tehokkuuden parantamiseksi, ja yksinkertaisin välitysinstituuttien ratkaisu tehottomuuden ongelmaan on nopeutettu välimiesmenettely. Tehostamiskeinojen taustalla vaikuttavat asianosaisten sopimusvapaus, sillä useimpien välimiesmenettelylakien ja -sääntöjen nojalla asianosaisilla on keskinäisellä sopimuksellaan vapaus päättää, miten heidän välisensä riita tulee ratkaista. Näin ollen asianosaiset voivat sopia lukuisista erilaisista keinoista välimiesmenettelyn tehostamiseksi. He voivat esimerkiksi päättää menettelyssä noudatettavien määräaikojen lyhentämisestä ja toimitettavien kirjelmien määrän ja laajuuden rajoittamisesta taikka sopia, ettei menettelyssä järjestetä lainkaan suullista kuulemista tai ettei välitystuomiota tule perustella. Vastaavanlaisia tehostamiskeinoja on omaksuttu myös välitysinstituuttien nopeutettua menettelyä koskevissa säännöissä. Tehokkuuden parantamisen kannalta keskeistä on asianosaisten ja välimiesten yhteistyö. Asianosaisten on yhdessä sitouduttava asian joutuisaan käsittelyyn. Mikäli toinen asianosaisista ei halua edistää asian tehokasta selvittämistä, ei edellytyksiä riidan nopealle ratkaisemiselle yleensä ole olemassa. Välimiesten on johdettava prosessia tehokkaasti, noudatettava sovittuja määräaikoja ja huolehdittava, ettei kumpikaan asianosainen voi tahallaan viivyttää menettelyä. Välimiesmenettelyä tehostettaessa on huolehdittava myös asianosaisten oikeusturvan toteutumisesta. Tämä on ensisijaisesti välimiesoikeuden vastuulla. Prosessuaalinen oikeusturva, jonka elementtejä ovat muun muassa oikeudenmukainen oikeudenkäynti sekä asianosaisten kuulemisen periaate, on keskeinen lähtökohta paitsi tuomioistuimessa myös välimiesoikeudessa. Siten asianosaisille on varattava riittävä tilaisuus asiansa ajamiseen ja heille on annettava mahdollisuus lausua vastapuolen esittämistä vaatimuksista, väitteistä ja niiden perusteista ja todisteista sekä esittää omat vaatimuksensa, väitteensä ja todisteensa. Toisaalta yksi oikeusturvan elementeistä on myös joutuisuusvaatimus, jonka toteuttamiseen työssä esiteltävät tehostamiskeinot pyrkivät. Välimiesoikeuden onkin tasapainoiltava joutuisuuden ja asianosaisille asiansa ajamiseen varattavan riittävän tilaisuuden välillä, ja periaatteiden välille tulisi löytää tasapaino luopumatta liikaa kummastakaan. Kuitenkin on syytä painottaa, että mikäli molemmat periaatteet eivät voi yhtä aikaa toteutua, tulee menettelyn nopeudesta tinkiä ensin.