Browsing by Author "Aholainen, Maria"

Kaupallisessa profiloinnissa on kyse potentiaalisten asiakkaiden mieltymysten ja kiinnostustenkohteiden tunnistamisesta ja tulevan ostokäyttäytymisen ennustamisesta. Vaikka asiakasprofilointia on hyödynnetty perinteisessä markkinoinnissa pitkään, on tieto- ja viestintätekniikan kehityksen myötä profiloinnista tullut aikaisempaa tehokkaampaa ja edullisempaa. Nykyteknologia mahdollistaa yhä suurempien tietomäärien keräämisen ja analysoimisen profilointia varten. Vaikka profiloinnista voi olla hyötyä paitsi markkinoijalle myös käyttäjälle, liittyy siihen yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta haasteita. Yhtenä suurimpana ongelmana on pidetty läpinäkyvyyden puutetta. Merkittävä osa käyttäjistä ei tiedä, ymmärrä tai välitä, että tietoja kerätään profilointia ja kohdennettua mainontaa varten. Tutkielman aiheena on luonnollisten henkilöiden profilointi verkkokaupassa. Tutkielma on rajattu profilointiin, joka tapahtuu evästeiden perusteella. Eväste on pieni tekstitiedosto, jonka internetselain tallentaa käyttäjän tietokoneelle, kun käyttäjä saapuu verkkosivulle. Evästeet mahdollistavat paitsi verkkopalvelun turvallisen ja käyttäjäystävällisen käytön, myös käyttäjän jatkuvan seuraamisen eri verkkosivuilla. Tutkielmassa selvitetään verkkokaupan velvollisuuksia evästeiden perusteella tapahtuvassa profiloinnissa. Erityisesti tarkastelun kohteena ovat informointivelvollisuus ja suostumus. Voimassa olevan lainsäädännön lisäksi selvitetään, miten EU:n yleinen tietosuoja-asetusehdotus muuttaa oikeustilaa. Profilointia selvitetään sekä Suomen että EU:n tietosuojalainsäädännön nojalla. Keskeiset kansalliset lait ovat henkilötietolaki (523/1999) ja tietoyhteiskuntakaari (917/2014). EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen pohjana toimii komission tammikuussa 2012 antama asetusehdotus (KOM(2012) 11 lopullinen), jota täydennetään parlamentin mietinnöllä ja neuvoston yleisnäkemyksellä. Aineistona on käytetty lainsäädännön valmisteluaineistoja, asiantuntijakirjoituksia sekä viranomaisten suosituksia ja alan itsesääntelyohjeita. Tutkielman pääasiallinen metodi on oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Tarkoituksena on tulkita profilointia koskevien voimassa olevien oikeusnormien sisältöä ja esittää niistä tulkintakannanottoja. Oikeusnormien tulkinnan ohella profilointia on lähestytty myös pragmaattisemmasta näkökulmasta. Tutkielmassa arvioidaan voimassa olevan lainsäädännön toimivuutta ja uuden lainsäädännön tarpeellisuutta. Profiloinnin oikeustilaa voidaan pitää epäselvänä. Epäselvyyttä vallitsee paitsi henkilötietolain soveltamisesta profilointiin myös keskeisten edellytysten, informointivelvollisuuden ja suostumuksen, lainmukaisesta toteutustavasta. Lisäksi evästeitä koskevan lainsäädännön ja siitä annettujen suositusten välillä on ristiriitoja, jotka jättävät epäselväksi, millä edellytyksillä verkkokaupat saavat profiloida käyttäjiä. Tämän vuoksi lainsäädännön uudistamista voidaan pitää perusteltuna ja tarpeellisena. EU:n yleinen tietosuoja-asetus on monin tavoin askel oikeaan suuntaan. Asetus sääntelee nimenomaisesti profilointia ja lisäksi asetus siirtää vastuuta aikaisempaa enemmän rekisteröidyltä rekisterinpitäjälle. Asetus ei kuitenkaan tule poistamaan kaikkia profilointiin liittyviä epäselvyyksiä. Joiltain osin asetuksessa on pitäydytty vanhassa sääntelyssä, jonka käytännön toimivuus on kyseenalainen. Vaikka suostumus ja siihen liittyvä informointivelvollisuus eivät nykyisellään toteudu asetettujen tavoitteiden mukaisesti, on asetuksessa edelleen haluttu vahvistaa niiden asemaa. Raskas sääntely voi johtaa paitsi käyttäjäkokemuksen huonontumiseen, myös yksityisyyden suojan tosiasialliseen heikentymiseen.