Browsing by Author "Ahopelto, Lassi"

Tutkielman kohteena on sijoitusrahastojen arvonlisäverotus ja nimenomaan sijoitusrahastojen hallinnointiin liittyvä verovapautus. Tutkimuksessa selvitetään sitä, mikä on arvonlisäverotuksessa tarkoitettu erityinen sijoitusrahasto ja mitä ovat ne palvelut, joiden myynti voi olla verotonta erityisen sijoitusrahaston hallinnointina. Tutkimuksen metodi on lainoppi ja lähdemateriaalina on käytetty myös oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Erityisen sijoitusrahaston hallinnoinnin vapautus on säädetty arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EY) 135 artiklan 1 kohdan g ala-kohdassa mutta sitä ei ole kirjoitettu arvonlisäverolakiin (1501/1993). Se, että vapautus ei selviä suoraan laista, aiheuttaa epävarmuutta ja käytännön ongelmia sijoitusrahastotoiminnan harjoittajien keskuudessa. Lisäksi tilanne on ongelmallinen perustuslain 81 §:ssä ilmaistun legaliteettiperiaatteen valossa, joka edellyttää sitä, että verovelvollisuuden olennaiset elementit, kuten verovelvollisuuden henkilöllinen ja asiallinen soveltamisala sisältäen veron suuruuteen vaikuttavat perusteet, on ilmaistu laissa selvästi ja täsmällisesti. Tutkimuksen valossa on selvää, että niin sanotut UCITS-rahastot (eli sijoitusrahastodirektiivissä 2009/65/EY tarkoitetut rahastot) ovat erityisiä sijoitusrahastoja. Suomessa UCITS-rahastoja ovat sijoitusrahastolaissa (48/1999) tarkoitetut sijoitusrahastot pois lukien erikoissijoitusrahastot. Myös muut kuin UCITS-rahastot voivat olla erityisiä sijoitusrahastoja, jos niiden voidaan katsoa kilpailevan suoraan UCITS-rahastojen kanssa ja ne vastaavat keskeisiltä ominaispiirteiltään UCITS-rahastoja. Verottomiksi hallinnointipalveluiksi voidaan katsoa sijoitusrahaston toiminnalle tunnusomaiset palvelut. Tällaisia palveluita ovat muun muassa salkunhoito sekä sijoitusrahastodirektiivin liitteessä II mainitut rahaston toimintaan rahastona kohdistuvat palvelut. Tutkimuksen johtopäätös on se, että erityisen sijoitusrahaston hallinnointia koskevan vapautuksen soveltamisala on edelleen osin epäselvä. Tähän on vaikuttanut erityisesti se, että vapautusta koskevat säännökset ovat suppeita ja tulkinnanvaraisia, jolloin vapautuksen soveltamisalan selventäminen on tapahtunut pääasiassa oikeuskäytäntövetoisesti. Tällöin erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenevät oikeusohjeet ovat olleet keskeisessä roolissa. Oletettavaa onkin, että vapautuksen soveltamisala tulee edelleen jatkossa laajentumaan erityisesti ns. vaihtoehtorahastojen hallinnoinnin osalta.