Browsing by Author "Ahveninen, Kira"

Merkittävä osa yrityskauppoja toteuteaan velkarahoituksella. Usein yrityskauppaa varten perustetaan tyhjä hankintayhtiö, joka ottaa lainan kohdeyhtiön osakekannan ostamista varten. Johtuen alkuperäisen rahoituksen ehdoista on yleensä paineita käyttää hankitun kohdeyhtiön varoja alkuperäisen hankintavelan maksamiseksi tai tai asettaa hankintavelkaa turvaava vakuus. Osakeyhtiölain mukaan yhtiö ei saa antaa rahalainaa, varoja tai vakuutta sitä varten, että ulkopuolinen voisi hankkia yhtiön tai sen emoyhtiön osakkeita. Rahoitusapukieltoon liittyy tulkinnallisia epäselvyyksiä, joista merkittävimmät koskevat sen ajallista soveltamisalaa ja sitä, mitä varallisuuserää sen katsotaan suojaavan. Rahoituskieltosäännös perustuu pääoman pysyvyyden doktriiniin, joka on velkojainsuojaoppi. Pääoman pysyvyyteen perustuva velkojainsuoja on modernissa yhtiöoikeudessa nimellinen, ja oppi on väistymässä maksukykyisyyteen perustuvan velkojainsuojan tieltä. Hankintavelan rahoitusapu ei ole kielletty muiden konserniin kuuluvien yhtiöiden toimesta. Käytännössä rahoitusapu järjestetään konserninsisäisin järjestelyin. Sitä, onko konserniyhtiön antamaa rahoitusapu osakeyhtiölain sallima, arvioidaan osakeyhtiölain yleisten yleisten periaatteiden sekä varojenjakosäännösten kautta. Arvioitaessa konserniyhtiöstä annettavaa rahoitusapua relevantit yhtiöoikeudelliset periaatteet ovat yhtiön voitontuottamistarkoitus, johdon velvollisuus huolellisesti toimien edistää yhtiön etua sekä yhdenvertaisuusperiaate. Ainoastaan yhdenvertaisuusperiaatteella on vakiintunut tulkintakäytäntö suomalaisessa yhtiöoikeudessa. Yhtiön edun ja voitontuottamistarkoituksen määrittely vaikuttaa oleellisesti siihen, katsotaanko konserniyhtiöstä annettava rahoitusapu sallituksi. Konserniyhtiön osakehankinnan rahoittaminen käsitetään yhtiön päätöksenteon näkökulmasta liiketaloudellisena päätöksentekona ja rahoitusapu on sallittua kun sille on liiketaloudellinen peruste eikä päätös ole yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Yksimielisillä osakkeenomistajilla on suomalaisessa yhtiöoikeudessa oikeus tehdä päätös myös liiketoimesta, jolle ei ole liiketaloudellista perustetta. Samoin osakkeenomistajat voivat halutessaan jakaa yhtiöstä pois vapaan pääoman. Rahoituskieltosäännös kollisoi tämän osakkeenomistajien oikeuden kanssa, koska osakkeenomistajat eivät voi yksimielisinä päättää rahoitusavun antamisesta yhtiölle. Osakeyhtiöoikeudessa ei vallitse yksimielisyyttä siitä, miten rahoituskieltosäännös suhtautuu osakeyhtiölain laittoman varojenjaon määritelmään tai mitkä ovat sen vastaisen oikeustoimen seuraukset. Vallitseva mielipide on, että rahoituskieltosäännöksen vastainen varallisuuden luovutus olisi aina pätemätön. Yhtiön itsensä näkökulmasta rahoitusapukieltosääntelyyn liittyvät tärkeimmät aineelliset vastuukysymykset ovat samoja, kuin joita liittyy OYL 13:10.1:n soveltamisalan ulkopuolelle jäävään rahoitusapuun. Rahoituskieltosäännöksen rikkomista ei ole sanktioitu erikseen, vaan sen rikkomisen seuraukset määräytyvät yhtiöoikeuden yleisen vahingonkorvausvastuun mukaisesti. Rahoituskieltosäännöksen rikkominen ei itsessään kvalifioi osakeyhtiörikokseksi. Tutkielman johtopäätös on, ettei OYL 13:10.1 tuo mitään lisäarvoa velkojainsuojaan, vaan tehokas velkojainsuoja perustuu aina viime kädessä varojenjaon sääntelyä ja lain yleisiä tulkintaperiaatteita koskeviin säännöksiin, joita sovelletaan yleisesti lainan tai vakuuden antamisen OYL:n mukaisuuden arviointiin.