Browsing by Author "Ahvenus, Päivi"

Tutkielmassa käsitellään lastensuojelulain (417/2007) 25 c §:ssä säädettyä ennakollista lastensuojeluilmoitusta ja sen suhdetta vireillä olevaan päihdeäitien tahdonvastaiseen hoitoon. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus on varsin uusi asia lainsäädännössämme. Se on tullut voimaan 1.3.2010. Tutkielmassa tehdään lainopillista analyysiä ennakollisesta lastensuojeluilmoitussäännöksestä. Yleisemmin ennakollinen lastensuojeluilmoitus tehdään äitiysneuvolasta raskaana olevan naisen päihteiden käytön takia. Äiityshuollon näkökulmana ennakollista lastensuojeluilmoitusta tehtäessä on syntyvän lapsen terveyden vaarantuminen raskaana olevan naisen päihteiden käytön takia. On esitetty, että raskaana oleva nainen voitaisiin määrätä hoitoon sikiön suojelemiseksi jopa naisen tahdon vastaisesti. Tällaista mahdollisuutta ei lainsäädännössämme tällä hetkellä ole. Itse asiassa sikiön terveyttä ei mainita lainkaan ennakollisessa lastensuojeluilmoitussäännöksessä tai sen esitöissä. Näiden mukaan ennakollinen lastensuojeluilmoitus tehdään pelkästään raskaana olevan naisen ja tämän perheen sosiaalipalvelujen tarpeen takia. Tässä on ristiriita terveydenhuollon henkilöstön tarkoituksen ja lastensuojelulakiin sijoittamisen takia. Tahdonvastainen hoito tarkoittaisi raskaana olevan naisen perusoikeuksien rajoittamista sellaisen tahon hyväksi, jolla ei vielä ole perusoikeuksia. Perus- ja ihmisoikeudet alkavat syntymästä. On ajateltu, että kun ennakollinen lastensuojeluilmoitussäännös tuli lastensuojelulakiin, se toimisi mahdollisesti lähtölaukauksena päihdeäitien tahdonvastaiselle hoidolle. Tahdonvastaisen hoidon mahdollistaminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen asia. Siinä mennään hyvin syvälle eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin ja ihmisyyden syövereihin. On ratkaistava monia kysymyksiä ennen kuin raskaana olevan naisen tahdonvastainen hoitosäännös saadaan. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida lastensuojeluilmoitussäännöstä ennakollisen lastensuojeluilmoituksen valossa, pohtia mikä on ennakollisen lastensuojeluilmoituksen suhde päihdeäitien tahdonvastaiseen hoitoon ja lapsen oikeuteen syntyä terveenä tai siis suhde lapsen etuun sekä pohtia olisiko tahdonvastainen hoito ratkaisu sikiön päihdevaurioiden ehkäisemiseksi. Käytän sanoja tahdonvastainen hoito ja tahdosta riippumaton hoito synonyymeina. Työn ulkopuolelle on rajattu kokonaan 25.1 §:n toinen, kolmas ja neljäs momentti ja ensimmäistä momenttiakin käsitellään siis vain sen verran kuin ennakollisen lastensuojeluilmoituksen ymmärtäminen sitä vaatii. Ulkopuolelle on rajattu sen pohtiminen, mitä erilaisia syitä varsinaisen tai ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekemiselle voisi olla eli mitä ovat ne tekijät, jotka edellyttävät lastensuojelutarpeen selvittämistä. Lastensuojelulain 25 c:n osalta en pohdi niitä syitä, joiden takia on perusteltua syytä epäillä, että syntyvä lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymänsä jälkeen. Myöskään 25 c:n toista ja kolmatta momenttia en käsittele. Tutkielman lopputuloksena totean, että ennakollisen lastensuojeluilmoituksen säätäminen on johtanut lainsäädäntötoimiin raskaana olevien päihteitä käyttävien naisten tahdonvastaisen lainsäädännön säätämiseksi. Itsekin kannatan sitä, mutta perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin on kiinnitettävä vakavaa huomiota tahdonvastaisen säännöksen sanamuodoissa. Tahdonvastainen hoitosäännös sisältää myös riskejä. Se ei välttämättä toimi niin kuin se on tarkoitettu. Nähtäväksi jää tuleeko tällainen säännös voimaan ja minkä sisältöisenä.