Browsing by Author "Aittamo, Lauri"

Vakuutuksenantajan takautumisoikeudella pyritään toteuttamaan muun muassa korvausvastuun oikeasuhtaista kanavoitumista yhteiskunnassa. Vakuutussopimuslaissa (543/1994), liikennevakuutuslaissa (460/2016) sekä työtapaturma- ja ammattitautilaissa (459/2015) on kussakin säädetty vakuutuksenantajan takautumisoikeudesta tilanteessa, jossa aiheutuneesta vakuutustapahtumasta on vastuussa kolmas henkilö. Takautumisoikeus tarkoittaa sitä, että vakuutetun oikeus vaatia vahingon aiheuttajalta korvausta siirtyy vakuutusyhtiölle, pääsääntöisesti sen maksaman korvauksen määrään asti. Luonnollisten henkilöiden takautumisvastuuta vakuutusyhtiöitä kohtaan on mainituissa laeissa rajoitettu siten, että takautumisvastuu syntyy vain tahallisten tai törkeän tuottamuksellisten tekojen perusteella. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää seuraavat kysymykset: 1) Miten vakuutuksenantajan takautumisoikeus syntyy, millainen se on luonteeltaan ja miten sen ulottuvuutta voidaan määritellä sekä 2) mitä tarkoittaa törkeä tuottamus takautumisoikeuden syntymisen edellytyksenä vakuutusoikeudellisessa kontekstissa. Tutkimuksen metodi on vahvan lainopillinen ja lähdeaineistona on käytetty lakien esitöitä, pääosin suomalaista oikeuskirjallisuutta sekä korkeimman oikeuden tuomioita ja vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksia. Vakuutussopimuslain 75 §:ssä säädettyyn takautumisoikeuteen liittyen käytiin pitkään keskustelua siitä, ovatko luonnollisia henkilöitä koskevat takautumisoikeuden rajoitukset pakottavia vai voiko niistä poiketa vakuutuksenantajan ja vakuutetun välisin sopimuksin. Säännöksen pakottavuus on vahvistettu 1.11.2010 voimaan tulleella lakimuutoksella. Liikennevakuutuslain sekä työtapaturma- ja ammattitautilain tuoreiden kokonaisuudistusten myötä kaikkien mainittujen lakien takautumissäännökset vastaavat sisällöllisesti pitkälti toisiaan. Vakuutusyhtiön takautumisoikeus tulee luonnehtia vakuutetulta siirtyväksi oikeudeksi, jonka sisältöä ja laajuutta tulee arvioida vakuutetun ja vahingon aiheuttajana väliseen vahingonkorvausoikeudelliseen suhteeseen peilaten. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vakuutetun oma myötävaikutus vahingon syntyyn voi vaikuttaa takautumiskorvauksen määrää alentavasti, ja että vahingonaiheuttaja voi puolustuksekseen vedota vakuutusyhtiötä kohtaan samoihin väitteisiin kuin mihin hän olisi voinut vedota vakuutettua kohtaan, jos vakuutusta ei olisi ollut olemassa. Tutkimuksessa käsitellään kysymystä siitä, voidaanko takautumisoikeuden lakisääteisiä luonnollisia henkilöitä koskevia rajoituksia kiertää esimerkiksi erillisellä vahingonkorvaussaatavan siirrolla, jos vakuutettu on ennen vakuutuskorvauksen saamista ehtinyt saada lainvoimaisen suoritustuomion vahingon aiheuttanutta yksityishenkilöä kohtaan, eikä vahingon taustalla olevaa tekoa ole aiheutettu tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti. Sopimusoikeuden yleisiin oppeihin kuuluvan sopimuksen henkilöllisen ulottuvuuden valossa tällainen takautumisoikeuden jälkikäteinen laajentaminen lienee lain vastaista. Törkeän tuottamuksen sisältöä ja ”alarajaa” on hyvin haastava määritellä. Tuottamusarviointi on rikos- ja vahingonkorvausoikeudessa hyvin samankaltaista, mutta oikeudenalakohtaisia eroja voidaan havaita. Näin ollen törkeä tuottamus voi saada erilaisen sisällön eri oikeudenalojen ja korvaussysteemien sisällä liikuttaessa. Pääsääntönä voidaan todeta, että teon arvioiminen rikosoikeudellisesti törkeän tuottamuksellisesti ylittää myös vahingonkorvausoikeudellisen törkeän tuottamuksen rajan. Sen sijaan rikosoikeudellisen tuottamuksen törkeyden puuttuminen ei automaattisesti tarkoita, etteikö vakuutusyhtiölle voisi syntyä takautumisoikeutta vahingonkorvausoikeudellisen kokonaisharkinnan perusteella. Tutkimuksessa käsiteltyjen korkeimman oikeuden ratkaisujen valossa on selvää, että esimerkiksi vahingon aiheuttajan riskinoton tietoisuus, välinpitämätön suhtautuminen vahinkoseurauksiin ja ihmisten turvallisuuteen sekä aikaisempi kokemus samanlaisista vahingoista voi johtaa törkeän tuottamuksen rajan ylittymiseen. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännöstä on puolestaan osoitettavissa linja, jonka mukaan törkeän huolimattomuuden rajaa on vakuutusyhtiön takautumisvaateiden osalta pidettävä korkealla, etenkin jos kyseessä on alaikäisen aiheuttama vahinko.