Browsing by Author "Ala-Louko, Annamari"

Yleishyödyllisillä taloudellisilla palveluilla (services on general economic interest, SGEI-palvelut) tarkoitetaan taloudellisen toiminnan muodossa tarjottavia palveluita, jotka kasvattavat yhteiskunnan ja sen kansalaisten yhteistä kokonaisetua. Palveluiden erityispiirteenä on, ettei niiden tuottaminen ole aina markkinoiden lainalaisuuksien valossa kannattavaa toimintaa ainakaan niiltä vaadittavilla laatuedellytyksillä ja hinnoilla. Julkinen valta suojaa tämän vuoksi palveluiden tuottamista esimerkiksi myöntämällä niiden tarjoajille suoraa taloudellista tukea tai rajoittamalla niiden kohtaamaa kilpailua. Yleishyödyllisten taloudellisten palveluiden suuri yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys on tunnustettu laajalti Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa, mutta niiden suojaaminen kilpailulta aiheuttaa usein jännitteitä unionin kilpailutavoitteiden ja yleisen edun tavoitteiden välillä. Näitä jännitteitä on pyritty purkamaan SEUT 106(2) artiklassa, jossa sallitaan kilpailusäännöistä poikkeaminen siinä laajuudessa, kun se on tarpeen yleishyödyllisten taloudellisten palveluiden tarjoamisen turvaamiseksi. Tässä tutkielmassa arvioidaan SEUT 106(2) artiklaa poikkeuksena EU:n kilpailusäännöistä. Tarkastelun kohteena on erityisesti artiklan suhde määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltoa koskevaan SEUT 102 artiklaan ja jäsenvaltion vastuuta julkisista ja yksin- tai erityisoikeudella toimivista yrityksistä koskevaan SEUT 106(1) artiklaan. Tutkielmassa selvitetään SEUT 106(2) artiklan soveltamisen edellytykset, analysoidaan niiden tulkintaan vaikuttavia seikkoja ja arvioidaan tältä pohjalta yleisen edun ja kilpailutavoitteiden keskinäistä suhdetta. Lisäksi tutkielmassa pyritään yleisemmällä tasolla systematisoimaan edellä mainittujen artiklojen suhdetta toisiinsa. Arviointi perustuu ensisijassa EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja komission ratkaisukäytäntöön, oikeuskirjallisuuteen ja komission virallismateriaaleihin. SEUT 106(2) artiklalla todetaan olevan kaksi pääasiallista soveltamisedellytystä: ensinnäkin kyseessä tulee olla yleishyödyllistä taloudellista palvelua tarjoavan yrityksen ja toiseksi kilpailusääntöjen soveltamisen tulee estää tätä yritystä hoitamasta sille uskottua palveluita koskevaa erityistehtävää. Kolmantena edellytyksenä on lisäksi, ettei kaupan kehitykseen vaikuteta unionin tavoitteiden kanssa ristiriidassa olevalla tavalla. Ensimmäisen edellytyksen osalta havaitaan, että jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta yleishyödyllisten taloudellisten palveluiden määrittelyssä. Tälle harkintavallalle on asetettu rajat EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä kehitetyillä vähimmäisedellytyksillä, joiden todetaan kuitenkin olevan keskenään päällekkäisiä ja luonteeltaan muodollisia. Toisen edellytyksen osalta käy ilmi, että artiklaa on sovellettu tyypillisesti yksinoikeuden myöntämistä ja sen laajentamista koskeviin tilanteisiin. Molemmissa tapausryhmissä artiklan tulkintaan vaikuttavat omat tekijänsä. Kolmas edellytys ei ole juurikaan saanut huomiota oikeuskäytännössä. Sekä yleishyödyllisten taloudellisten määrittelyn että SEUT 106(2) artiklan soveltamisen huomataan olevan joustavaa. Artiklaa katsotaan voivan soveltaa suoraan sekä SEUT 102 artiklaan että SEUT 106(1) artiklaan, ja sen todetaan toimivan erityisesti välineenä soveltaa kilpailusääntöjä tapauskohtaisesti sellaisiin palveluihin, jotka ovat ominaispiirteidensä vuoksi yksityisen ja julkisen toiminnan rajamaastossa. Yksinoikeuksien myöntämisen havaitaan olevan kehittymässä sinällään kielletyksi muualla kuin yleishyödyllisten taloudellisten palveluiden alalla.