Browsing by Author "Alen, Jyrki"

Dementiassa ihmisen kognitiiviset toiminnot heikentyvät siinä määrin, että itsenäinen selviytyminen jokapäiväisissä toimissa, työssä tai sosiaalisissa suhteissa on vaikeutunut. Dementian esiintyvyys on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, ja potilaiden lukumäärä tulee hyvin todennäköisesti lisääntymään tulevaisuudessakin. Dementian selvästi yleisin aiheuttaja on Alzheimerin tauti. Muita yleisiä aiheuttajia ovat aivoverenkiertohäiriöistä johtuva vaskulaarinen dementia, Lewyn kappale -tauti sekä otsa-ohimolohkorappeumat. Dementia voi syventyessään vaikuttaa ihmisen kelpoisuuteen tehdä oikeustoimia. Perintökaaren 13 luvun 1 §:ssä säädetäänkin testamentin pätemättömyydestä. Sen 3 momentin mukaan testamentti voidaan julistaa pätemättömäksi muun muassa, jos sen tekemiseen on vaikuttanut testamentin tekijän sieluntoiminnan häiriö. Tällä tarkoitetaan testamentin tekijällä olevasta sairaudesta aiheutuvaa heikentynyttä tahdonmuodostusta, joka vaikuttaa testamentin sisältöön. Jotta testamentin tekijän perillinen voisi vedota testamentin pätemättömyyteen, hänen täytyy nostaa testamentin tekijän kuoleman jälkeen käräjäoikeudessa testamentin moitekanne.– muuten testamentti tulee päteväksi suhteessa häneen. Tietämys dementiaa aiheuttavista sairauksista on lisääntynyt voimakkaasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Oikeuskäytäntö testamentin moitekanteiden suhteen käsittääkin dementiaa aiheuttavista sairauksista lähes pelkästään aiemmin paremmin tunnetut dementian aiheuttajat – Alzheimerin taudin sekä vaskulaarisen dementian alaluokan suurten suonten taudin. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin ottaa keskusteluun mukaan muut yleiset dementiaa aiheuttavat sairaudet – vaskulaarisen dementian alaluokan pienten suonten taudin, Lewyn kappale -taudin sekä otsa-ohimolohkorappeumat. Tutkimuskysymykset tässä työssä ovat: 1) mitkä yksittäiset tekijät ovat tärkeimpiä ja yleisimpiä arvioitaessa testamentin pätemättömyyttä, kun testamentin tekijä on sairastanut dementiaa. Näitä yksittäisiä tekijöitä peilataan dementiaa aiheuttaviin eri sairauksiin ja arvioidaan, mikä merkitys arvioinnissa on sillä, mikä sairaus on aiheuttanut dementian. Tarkemmat tutkimuskysymykset edellisen suhteen ovat: 2) missä määrin edellä mainittuja dementiaa aiheuttavia sairauksia voidaan arvioida samoin perustein, ja 3) missä määrin samaa sairautta sairastavia voidaan kohdella arvioinnissa samoin perustein. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen, tarkoituksena oikeussäännöksen tulkinta. Tulkinta suoritetaan lainsäädännön, oikeuskirjallisuuden, oikeustapausten sekä lääketieteellisen kirjallisuuden avulla. Keskeiset tutkimustulokset ovat: 1) Tärkeimmät yksittäiset tekijät ovat: a) mikä on dementian vaikeusaste, b) miten pätemättömyys arvioidaan, jos diagnoosi dementiasta on tehty selvästi ennen tai jälkeen testamentin tekoajankohtaa, c) dementiaa aiheuttavaan sairauteen mahdollisesti liittyvät valoisat hetket. d) testamentin johdonmukaisuus, e) testamentin monimutkaisuus, f) maallikkotodistajien rooli pätemättömyysprosessissa ja g) lääkärinlausuntojen ja lääkäritodistajien rooli pätemättömyysprosessissa. 2) Dementiaa aiheuttavat sairaudet eroavat toisistaan merkittävästi testamentintekokelvottomuuteen johtavien oireiden ja toimintahäiriöiden sekä tyypillisen taudinkulun suhteen. Näin ollen sairauksia ei voida asettaa saman kategorian alle arvioitaessa potilaan kykyä tehdä pätevä testamentti. 3) Alzheimerin tauti on erikoistapaus dementiaa aiheuttavien sairauksien joukossa, koska siitä tiedetään tyypillinen taudinkulku, jota eri potilaat noudattavat. Näin ollen potilailla on tietyssä taudin vaiheessa tyypillisesti samankaltaisia oireita ja toimintahäiriöitä. Alzheimerin taudissa voidaan siten lähtökohtaisesti kohdella samassa taudin vaiheessa olevia potilaita samalla tavoin arvioitaessa testamentintekokelpoisuutta. Taudin etenemisnopeus sen sijaan voi poiketa merkittävästi eri potilailla. Näin ollen sen perusteella ei voida Alzheimerin taudissakaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä eri potilaiden välillä. Muissa dementiaa aiheuttavissa sairauksissa yhtäläisyyksiä ei mielestäni voida samalla tavoin luoda samaa tautia sairastavien kesken johtuen oireiden vaihtelevuudesta sekä sairauden etenemisnopeuden vaihtelusta. Ääriesimerkkinä tästä on vaskulaarisen dementian suurten suonten tauti, jossa oireet ja sairauden etenemisnopeus eivät noudata mitään kaavaa eri potilaiden välillä, vaan ne ovat täysin riippuvaisia uusien verisuonitapahtumien ilmenemisestä.