Browsing by Author "Alinikula, Isabella"

Viime aikoina kansainvälistä suojelua hakevien pakolaisten ja vastaanottaviin valtioihin kohdistuvien turvallisuus- tai terroriuhkien välinen yhteys on ollut pinnalla. Samalla rikosperusteiseen poissuljentaan on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Vaikka turvapaikanhakijalla olisi oikeus turvapaikkaan, ei hänelle myönnetä sitä, mikäli hakija on tehnyt tai epäillään tehneen sellaisen rikoksen, josta on lueteltu ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentissa. Poissulkemislauseke, joka perustuu YK:n pakolaissopimuksen 1 artiklan F kohtaan, on merkittävä poikkeus kansainväliseen suojeluun perus- ja ihmisoikeutena. Tutkielmassa tarkastellaan kriittisesti ihmisoikeusnäkökulmasta vakavaan rikokseen syyllistyneen turvapaikanhakijoiden kansainvälisen suojelun epäämistä. Tutkielmassa selvitetään, minkälaisissa tapauksissa ja millä edellytyksillä poissulkemislauseketta voidaan soveltaa rikoksen tehneen turvapaikanhakijan sulkemiseksi pakolaisaseman ulkopuolelle. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia haasteita rikosperusteisen poissulkemislausekkeen soveltamisella on ihmisoikeusnäkökulmasta. Kuten tuoreista KHO:n vuosikirjapäätöksistä ilmenee, on poissuljennan soveltuvuuden arviointi osoittautunut viime vuosina varsin haasteelliseksi, minkä vuoksi aihe on tutkimisen arvoinen. Jotta poissuljentaa voidaan soveltaa, tulee hakijan katsoa olevan henkilökohtaisesti vastuussa poissulkemislausekkeessa mainitusta teosta tai myötävaikuttaneen teon toteutumiseen. Viranomaisen on soveltaessaan poissuljentaa otettava huomioon näyttötaakka, joka on korostetusti valtiolla. Painoarvoa tulee antaa benefit of the doubt -periaatteelle ja suhteellisuusperiaatteelle. Poissulkemislausekkeen näyttökynnys on lain sananmuodon mukainen ”perusteltua aihetta epäillä”, jonka voidaan katsoa asettavan pelkkää epäilystä korkeamman standardin. Hakijan oikeusturvan kannalta on myös keskeistä, että hakijalle turvataan oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. Ihmisoikeusnäkökulmasta keskeistä on poissuljennan ja palautuskiellon välinen yhteys; vaikka hakijaan sovelletaan poissuljentaa, estää palautuskielto melkein poikkeuksetta hakijan maasta poistamisen. Haasteeksi muodostuu kysymys siitä, missä kulkee poissuljennan rajat. Terrorismin uhan myötä poissuljentaan johtavien rikostyyppien määritelmät ovat selvästi hämärtyneet. Jäsenvaltioille on annettu laaja harkintavalta määritellä, mitkä teot luetaan terroristisiksi ja kuka on henkisesti kykenevä suorittamaan rikoksen. Tämä herättää huolta siitä, että harkintavalta jättää poissulkemislausekkeen alttiiksi väärinkäytölle, kun aidosti turvapaikkaa tarvitsevat pyritään sulkemaan pakolaisaseman ulkopuolelle. Voidaankin kysyä, miten pitkälle poissuljennan soveltamisessa ollaan valmiita menemään?