Browsing by Author "Alopaeus, Markus"

Tutkielmassa tarkastelen oikeuslähdeoppiin liittyviä kysymyksiä lähinnä korkeimman oikeuden perusteluiden näkökulmasta. Tarkastelun keskiössä on näin ollen korkeimman oikeuden perusteluiden oikeuslähdesyvyys. Oikeustieteellisissä kirjoituksissa on viimeaikoina runsaasti keskusteltu oikeuslähteistä, lähteiden velvoittavuuden asteista sekä siitä tulisiko tiettyjä oikeuslähteitä ”uudelleen sijoittaa” (oikeustieteen opiskelijoille jo opiskeluaikoina opetetussa) oikeuslähdehierarkiassa. Tutkielman ensimmäinen luku toimii johdantolukuna, joka jakautuu viiteen alaotsikkoon. Johdannossa käydään lävitse tutkimuksen taustat, tutkimuskysymys, tutkimusmetodi sekä tutkimuksessa käytetty materiaali. Luvun päättää osio, jossa esitellään tutkimuksen rakenne. Jo tässä vaiheessa tarkoituksena on tuoda tutkimuksen kannalta esiin tärkeimmät tavoitteet ja kysymykset. Perusteltu päätös voidaan ymmärtää sisällöllisesti varsin eri tavoin. Toisinaan on riittänyt, että perusteluissa julkituodaan ainoastaan lainkohdat ja/tai näytetyt oikeustosiseikat. Viime vuosituhannen loppupuoliskolla prosessiuudistuksen johdosta tämä ei kuitenkaan enää riitä. Nykyään tuomioistuimen perustelemisvelvollisuudelle on niin laissa kuin oikeuskirjallisuudessakin esitetty eri funktioita sekä tavoitteita. Tutkielman toisessa luvussa käsittelen lyhyesti tuomion perustelemiselle esitettyjä funktioita ja tavoitteita, jonka jälkeen lukijalle tehdään selkoa perustelemisvelvollisuudelle. Kolmannessa luvussa esitellään oikeuslähdeoppia koskeva keskustelu sekä miten se ”ankkuroituu” päätösten perustelemiseen. Oikeuslähdeoppia käsitellään siltä pohjalta, miten sitä oikeustieteen opiskelijoille pääsääntöisesti opetetaan. Tarkoituksena on lyhyesti esitellä eri oikeuslähteet, niiden velvoittavuuden asteet (tuomioistuimelle) sekä muutamien oikeuslähteiden osalta, esittää viimeaikaisissa oikeustieteellisessä keskustelussa niistä esitetyt mielipiteet. Luvun viimeisessä osiossa, josta samalla saadaan tulkinta- ja analyysipohja varsinaiselle tutkimuskysymykselle, pyritään tilastollisesti ja esimerkkejä hyväksi käyttäen, tuomaan esiin tapa, jolla korkein oikeus viimeaikaisessa ratkaisukäytännössään on perusteluissaan käyttänyt hyväkseen tiettyjä, kirjoittajan valitsemia, luvun alussa esitettyjä oikeuslähteitä. Viimeisen osion päättää yhteenvetokappale, jossa tuodaan esiin tilastollisia johtopäätöksiä sekä kirjoittajan omia näkemyksiä korkeimman oikeuden viittaamistavasta. Lopuksi olen yhteenvetomaisesti koonnut tutkielmani keskeiset johtopäätökset ja analyysit. Erityisesti on pohdittu sitä, mitä hyviltä perusteluilta on syytä odottaa kun otetaan huomioon tuomioistuimen ratkaisuille oikeuskirjallisuudessa esitetyt perustelemisvelvollisuudelle asetetut funktiot ja tavoitteet. Tätä asiaa on pohdittu peilaten korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön ja sieltä esiin nousseisiin huomioihin. Vastausta on pyritty löytämään siihen kysymykseen, onko oikeuskäytännöstä näkyvissä jotain uutta ja voidaanko perusteluista tehdä mitään päätelmiä oikeuslähteistä ja niiden käytöstä. Lisäksi lopussa on lyhyesti pohdittu kirjoittajan omaa näkemystä nykyisestä oikeuslähdeopista. Tutkimuksessa seurataan Suomen korkeimman oikeuden finlex-tietokannassa julkaistuja ennakkopäätöksiä 18.7.2014 asti.