Browsing by Author "Anthoni, Ines"

Rahoitusmarkkinoilla tapahtuva innovointi on lisännyt yritysten rahoitusmahdollisuuksia. Tästä huolimatta pankkirahoituksella on kuitenkin vielä tärkeä asema varsinkin pk-yritysten rahoituksessa. Tyypillisesti velan maksun turvaksi lainalle asetetaan vakuus. Vakuusvajeen takia voi kuitenkin olla tarpeellista rajoittaa luottoon liittyvää riskiä muin keinoin. Tällöin riskiä voidaan pyrkiä rajoittamaan lisäämällä velkojan ja yhtiön väliseen lainasopimukseen erityisehtoja, eli kovenantteja. Kovenantit jaetaan tyypillisesti kahteen pääryhmään; finanssi ja toimintakovenantteihin. Molempien kovenanttityyppien pääasiallinen funktio on velkojan riskiposition turvaaminen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan toimintakovenantteja. Toimintakovenanteilla velkoja voi suoraan vaikuttaa velallisen liiketoimintaan, esimerkiksi velvoittamalla velallinen toimimaan tietyllä tavalla tai pidättäytymään tietyistä sopimuksessa määritellyistä toimenpiteistä. Kovenanttiehtoinen velkoja voi toimintakovenanttien nojalla saada yhtiössä merkittävää määräysvaltaa, jonka johdosta velkojan asema yhtiössä vastaa de facto enemmistöosakkeenomistajan määräysvalta-asemaa. Ihanteellisessa rahoitussopimuksessa osapuolten yhteistyö perustuu molemminpuoliselle luottamukselle ja yhteistyölle. On kuitenkin huomattava, ettei rahoittajan ja rahoitettavan yrityksen osakkeenomistajien intressit aina ole kaikilta osin yhteneväiset. Näin ollen ei voida poissulkea opportunismin riskiä, eli tilannetta, jossa velkoja pyrkisi kovenanteista johdetun kontrollivallan avulla edistämään omia intressejään tavalla, joka loukkaa osakkeenomistajien oikeuksia. Tutkimuksessa pyritään ensinnäkin selvittämään, miten toimintakovenantit muuttavat vieraan pääoman ehtoisen velkojan ja velallisen välistä suhdetta. Toiseksi tutkielmassa tutkitaan määräysvaltaa siirtävien kovenanttien suhdetta yhtiöoikeuden institutionaaliseen kehykseen. Lopuksi tutkielmassa pyritään selvittämään, onko yhtiöoikeuden yleisistä periaatteista ja osakeyhtiölaista johdettavissa de lege lata sääntö, jonka perusteella osakkeenomistaja pystyy suojatumaan tilanteessa, jossa kovenanttiehtoinen velkoja väärinkäyttää vaikutusvaltaansa. Tutkimuksessa todetaan, ettei osakeyhtiölaista ole johdettavissa suoraan osakkeenomistajan oikeussuojaa turvaavaa sääntöä tilanteessa, jossa määräysvaltaa väärinkäyttävä taho on vieraan pääoman ehtoinen velkoja. Osakkeenomistajan oikeussuojan turvaamiseksi joudutaan turvautumaan joko oikeuden väärinkäytön kiellon-periaatteeseen tai vaikutusvallan väärinkäytön kieltoon. Näiden ratkaisumallien toimivuus käytännössä on kuitenkin epävarmaa, sillä mahdollisen vaikutusvallan väärinkäytön arviointi on korostuneen tapauskohtaista.