Browsing by Author "Anttila, Iiris"

Suomessa oikeudenkäynneissä annetut ratkaisut ovat lähtökohtaisesti julkisia, mutta joskus julkisuus saattaa olla myös haitallista. Ratkaisu saattaa sisältää seikkoja, joiden julkitulo loukkaisi asianomistajan yksityiselämän suojaa. Tällaisessa tilanteessa ratkaisu voidaan salata yleisöltä joko kokonaan tai osittain yksityiselämän suojan kunnioittamiseksi. Ratkaisun salassapito ei kuitenkaan ole koskaan tyydyttävä vaihtoehto, sillä se on täydellinen loukkaus demokraattisessa oikeusvaltiossa keskeistä oikeudenkäynnin julkisuusperiaatetta kohtaan. Jos ratkaisusta ei saada tietoa, siitä ei voida keskustella eikä oikeuskäytännön yhtenäisyyttä ja yleisen yhdenvertaisuuden toteutumista voida vertailla tai valvoa. Epäkohtaan puututtiin vuonna 2007 voimaan tulleessa laissa oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (370/2007, YTJulkL), jonka 25 §:n mukaan salassa pidettäväksi määrätystä ratkaisusta on laadittava julkinen seloste, jos asia on yhteiskunnallisesti merkittävä tai se on synnyttänyt huomattavaa kiinnostusta julkisuudessa. Julkinen seloste sisältää pääpiirteittäisen selostuksen asiasta ja ratkaisun perusteluista. Erityisen arkaluonteista henkilön yksityiselämään liittyvää rikosta koskeva julkinen seloste on myös julkistettava niin, että asianomistajan henkilöllisyys ei paljastu. Käytännössä julkisia selosteita on laadittu etenkin käräjäoikeuksissa käsitellyissä seksuaalirikosasioissa. Julkinen seloste on eräänlainen oikeudenkäynnin julkisuuden ja salassapidon välimuoto, jonka tarkoituksena on ratkaisujen yleisöjulkisuuden lisääminen ja tuomioistuinkäytännön ohjaaminen siihen suuntaan, että ratkaisut eivät olisi joko julkisia tai salassa pidettäviä. Tässä tutkielmassa pyrin selventämään julkisen selosteen konstruktiota lainopin ja laadullisten teemahaastattelujen metodeja hyödyntäen. Keskeisenä johtoteemana seuraan julkista selostetta koskevaa YTJulkL 25 §:ää pääasiassa tuomarin näkökulmasta katsottuna. Tutkielmassa kuvaan, miten julkisen selosteen kronologinen syntyprosessi etenee sekä millaisia prosessuaalisia ja viestinnällisiä oikeusvaikutuksia julkisella selosteella on. Tuomarille julkinen seloste näyttäytyy sarjana periaatepunnintaa oikeudenkäynnin julkisuusperiaatteen ja yksityiselämän suojan välillä. Julkista selostetta antaessaan tuomarin tulee pohtia, onko ratkaisu salassa pidettävä, täyttyvätkö julkisen selosteen laatimisedellytykset, mikä on julkisen selosteen sisältö, milloin julkinen seloste annetaan ajallisesti ja mitkä ovat sen prosessuaaliset oikeusvaikutukset sekä mikä on selosteen rooli mediassa. Tutkielmassa pyrin vastaamaan näihin kysymyksiin. Keskeisinä tutkimustuloksina esitän, että julkista selostetta koskeva lainsäädäntö on päällisin puolin onnistunutta, mutta sitä ei käytännössä sovelleta eri tuomioistuimissa samalla tavalla. Oikeuskäytäntö on epäyhtenäistä sekä julkisten selosteiden antamisaktiivisuuden että laadun osalta. Ratkaisuksi ehdotan tuomareiden lisäkoulutusta, soft law –tyyppistä ohjeistusta sekä eräänlaista vastuutuomarijärjestelmää. Lisäksi katson, että julkisen selosteen laatimisedellytykset voitaisiin poistaa todellisen julkisuusmyönteisyyden kasvattamiseksi. Käytännössä ongelmia on aiheuttanut myös kysymys julkisen selosteen muutoksenhakukelpoisuudesta. Tätä ongelmaa tulisi mielestäni selkeyttää lainsäädäntötasolla. Parhaaseen tulokseen pääsemiseksi julkista selostetta koskevaa lainsäädäntöä ja ohjeistusta tulisi kehittää yhteistyössä median edustajien kanssa, sillä media on julkisen selosteen keskeisin kohdeyleisö.