Browsing by Author "Anttila, Juuso"

Tutkimus sijoittuu EU-kilpailuoikeuden oppiaineen alueelle – poiketen kuitenkin niistä perinteisistä näkökulmista, joista Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) tehdyn sopimuksen kilpailusääntöjä on perinteisesti totuttu arvioimaan. Unionin kilpailusääntöjä sovelletaan jo SEUT:n artiklojen sanamuotojenkin perusteella lähtökohtaisesti vain yritysten ja niiden välisten yhteenliittymien toimintaan. Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä unionin kilpailusääntöjen tehokkaan toteutumisen ja markkinoiden häiriöttömän toiminnan kannalta, onko kilpailusääntöjen soveltaminen pelkästään yrityksiin riittävää. Jäsenvaltioiden lainsäädäntö, voimassa olevat viranomaisnormit ja jopa hallintokäytännöt luovat regulatorisen kehyksen, jonka asettamissa rajoissa yritysten toiminnan tulee pysyä. Asetelma on yrityksen kannalta ongelmallinen, mikäli tässä kehyksessä havaitaan elementtejä, jotka eivät ole sopusoinnussa unionin kilpailusääntöjen kanssa. Tutkimuksessa pureudutaan ensinnäkin siihen, miten jäsenvaltioiden toimintaan voidaan ylipäätään soveltaa SEUT:n kilpailusään-töjä, jotka on lähtökohtaisesti laadittu yritysten välistä käyttäytymistä silmällä pitäen. Vastauksen etsiminen on luontevaa aloittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 (3) artiklasta, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulee muun muassa pidättäytyä kaikista toimenpiteistä, jotka voivat vaarantaa unionin tavoitteiden toteutumisen – ja toisaalta tukea unionia sen täyttäessä tehtäviään. SEUT:n kilpailusääntöjen tehokas täytäntöönpano on yksi unionin tärkeimmistä tehtävistä, sillä tehokas ja terve kilpailu ovat välttämättömiä edellytyksiä sisämarkkinoiden tehokkaalle toiminnalle. Perinteisempi näkökulma olisi arvioida jäsenvaltioiden vastuuta tavaroiden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden kautta. Kilpailuoikeudellinen näkökulma tarjoaa kuitenkin olennaisen kontribuution ja täydentäjän EU:n perusvapauksien suojaamiselle. Jäsenvaltio voi vaikuttaa monin tavoin yritysten toimintaan tai jo itsessään rajoittaa kilpailua. Useimmiten tilanne on tästä huolimatta se, ettei jäsenvaltion toiminta ole kilpailusääntöjen vastaista. Esimerkiksi erilaiset verotus- tai tullilainsäädäntöön kuuluvat aspektit, markkinoille pääsyyn liittyvät esteet tai erilaiset lakisääteiset lisenssijärjestelmät voivat rajoittaa kilpailua, mutta niitä ei voida välttä-mättä lainkaan katsoa kilpailusääntöjen vastaisiksi. Kiinnostavaa onkin sitä vastoin selvittää, miltä osin jäsenvaltion toimia voidaan arvioida kriittisesti nimenomaan SEU 4 (3) artiklan kontekstissa, luettuna yhdessä SEUT:n kilpailusääntöjen kanssa. Tutkimuksessa on käyty laajalti läpi relevanttia tapauskäytäntöä – myös sellaista, joissa pyrkimykset vedota SEU 4 (3) artiklaan kilpailusääntöjen rikkomisen aiheuttajana eivät ole menestyneet. Esimerkkeinä substanssilainsäädännöistä, joiden valossa tätä problematiikkaa on arvioitu, voidaan mainita muun muassa tupakkatuotteiden jälleenmyynti, vedonlyöntipalveluiden tarjoaminen, talletuskorkojen verokohtelu tai vaikkapa tulitikkujen myyminen. Oman lukunsa muodostavat lisäksi SEUT 106 artiklassa tarkoitetut yritykset, joille myönnetään erityis- tai yksinoikeuksia sekä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin tuotettavat palvelut (SGEI-palvelut), jotka nekin ovat sivuhuomion ansainneet. Tapauskäytännön analyysilla pyritään löytämään tasapaino yhtäältä yritysten ja toisaalta jäsenvaltion vastuun välillä, sekä tunnistamaan sellaiset kilpailusääntöjen rikkomiset, joista jäsenvaltion on otettava vastuu. Lisäksi jäsenvaltion viranomainen voi olla velvollinen jättämään soveltamatta kansallista lainsäännöstä sen vuoksi, että se on ristiriidassa unionin kilpailusääntöjen kanssa – tällainenkaan tilanne ei ole oikeuskäytännölle vieras. Jäsenvaltioiden vaikutus yritysten kilpailusääntöjen vastaiseen toimintaan voi olla eri asteista, kuten etenkin tutkimuksen 4. jaksosta käy ilmi: jäsenvaltio voi edellyttää tai suosia kilpailunvastaisia järjestelyjä tai vahvistaa niiden vaikutuksia – tai jopa poistaa omalta lainsäädännöltään sen parlamentaarisen luonteen delegoimalla lainsäädäntövaltaa ei-valtiollisille tahoille. Tällaisilla menettelyillä on väistämättä vaikutus kilpailusääntöjen rikkomisesta epäillyn yrityksen vastuuseen.