Browsing by Author "Arici, Milla Susanna"

Käsillä olevassa tutkielmassa tutkimuskysymyksenä on se, kuinka suomalainen ja amerikkalainen tuotevastuujärjestelmä erityisesti turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen käsitteen osalta eroavat toisistaan ja mitä yhteistä niillä on. Tutkielmassa on keskitytty oikeusvertailun osalta kahteen kysymykseen: siihen, minkälainen hyödyke voi tulla arvioitavaksi tuotteena sekä siihen, millä perusteilla tällainen tuote voi olla siinä määrin turvallisuudeltaan puutteellinen, että tuotteen puutteellinen turvallisuus voi aktivoida tuotevastuun yksittäistapauksessa. Koska tutkielma liittyy vahingonkorvausoikeudelliseen tuotevastuuoikeuteen, tutkielmassa esitellään varsinaisen oikeusvertailevan osion lisäksi vahingonkorvausoikeuden yleisiä oppeja sekä tuotevastuujärjestelmää tiiviisti. Lisäksi työ sisältää lyhyen, Suomen tuotevastuujärjestelmää koskevan esittelyn. Työssä luodaan myös yleiskatsaus amerikkalaisen oikeusjärjestelmän perusteisiin, koska kyse on Suomen oikeusjärjestelmään verrattuna vieraasta oikeusjärjestelmästä, eikä amerikkalaista vahingonkorvausjärjestelmää, kuten ei yksittäistä tuomioistuinratkaisuakaan, ole mahdollista ymmärtää tuntematta vähintään niitä perusperiaatteita, jotka leimaavat amerikkalaista oikeusajattelua. Lisäksi työssä tarkastellaan Yhdysvaltain tuotevastuun kehitysvaiheita, minkä tarkoituksena on auttaa ymmärtämään sitä kehityskaarta, joka on johtanut tämän päivän tilanteeseen Yhdysvalloissa ja jolla on ollut myös vaikutuksensa Suomen tuotevastuujärjestelmään. Tutkielmassa ei käsitellä sellaisia tuotevastuun muotoja, jotka eivät perustu ankaraan vastuuseen. Myös sopimusoikeudelliset tuotevastuujärjestelyt sekä yritysten välinen tuotevastuu jäävät tutkielman ulkopuolelle. Koska tutkielman aiheena on nimenomaisesti turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen määritelmä, sellaisia muita olosuhteita ei tutkita, jotka saattavat aikaansaada tuotevastuun aktualisoitumisen yksittäisessä tapauksessa. Siten tutkielman ulkopuolelle jäävät mm. tuotevastuussa mahdollisesti olevat vastuuvelvolliset tahot ja näiden rajaus, korvattavaksi tulevat vahinkotyypit sekä korvausvelvollisuudesta vapautumisen mahdollisuudet. Tutkielmassa ei erityisemmin myöskään käsitellä prosessuaalisia kysymyksiä, kuten näyttötaakkaa, kanneaikoja tai vanhentumista. Vertailun lopputuloksena on esitettävissä, että vertailtavat tuotevastuujärjestelmät muistuttavat toisiaan huomattavasti, mutta pieniä eroja löytyy paikoin. Tuotteen määritelmät ovat hyvin yhteneväiset. Selkein ero näiden kahden järjestelmän välillä on se, että amerikkalaisessa järjestelmässä tuotevirhetyypit on kategorisoitu, kun taas suomalaisessa järjestelmässä on tuotteen turvallisuuspuutteen osalta suosittu yleislausekkeenomaista säännöstä, joka ohjaa turvallisuuspuutteen käsilläolon arviointia. Amerikkalaisessa järjestelmässä oikeuskäytännöstä koottu lausuma ei sisällä lainkaan varsinaisia arviointikriteerejä, vaan niitä löytääkseen on käännyttävä oikeuskäytännön puoleen. Erityisenä erona on huomautettu amerikkalaisen oikeuden ns. tuotevirheolettamasäännöksestä, jonka perusteella kantajan ei tarvitse näyttää varsinaisen tuotevirheen olemassaoloa lainkaan toteen. Tällaista, vahingonkärsijän kannalta erityisen myönteiseksi arvioitavissa olevaa säännöstä ei sisälly suomalaiseen järjestelmään. Amerikkalaista järjestelmää ei voi kuitenkaan vielä ainoastaan tämän perusteella arvioida muutoinkin vahingonkärsijän kannalta Suomen järjestelmää myönteisemmäksi järjestelmäksi. Tällaisen arvion esittäminen edellyttäisi koko järjestelmän tutkimista yhtenä koko-naisuutena oikeusvertailun keinoin.