Browsing by Author "Arnkil, Sini"

Tässä tutkielmassa selvitetään eri tahojen julkisoikeudellista ympäristövastuuta konkurssissa. Julkisoikeudellisella ympäristövastuulla tarkoitetaan vastuuta, joka kohdistuu ympäristön suojelemiseen yleisenä etuna ja jota toteutetaan hallinnollisin päätöksin. Tavoitteena on pilaantuneen ympäristön puhdistaminen vahinkoa edeltäneeseen perustilaan. Vastuun kohdistaminen on ollut epäselvää tilanteessa, jossa ympäristöluvanvaraisessa toiminnassa on aiheutunut ympäristövahinko ja toiminnanharjoittaja on asetettu konkurssiin. Tutkielmassa selvitetään ensinnäkin kysymystä siitä, voiko konkurssivelallisen liiketoimintaa jatkava konkurssipesä tai kokonaan uusi toiminnanharjoittaja olla voimassa olevan lainsäännön nojalla velvollinen puhdistamaan pilaantuneen alueen ja millä edellytyksillä. Eduskunnalle annettiin 8.11.2018 Hallituksen esitys eduskunnalle konkurssilain muuttamiseksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 221/2018 vp). Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että konkurssilakiin (120/2004) lisättäisiin ympäristövastuita konkurssissa koskevat säännökset. Tutkielmassa selvitetään myös sitä, millä tavoin ehdotettu konkurssilain muutos vaikuttaa konkurssipesän sekä muiden toimijoiden julkisoikeudelliseen ympäristövastuuseen konkurssitilanteessa. Lisäksi arvioidaan ehdotetun ja voimassa olevan ympäristövastuusääntelyn toimivuutta. Tutkimusmenetelmänä on lainoppi. Olennaisia tutkimuksessa käytettäviä lähteitä ovat ympäristö- ja konkurssilainsäädäntö sekä lakien esityöt, korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) oikeuskäytäntö, ympäristöviranomaisten päätökset sekä aihetta käsittelevä oikeuskirjallisuus. Voimassa olevan oikeuden mukaan julkisoikeudellinen ympäristövastuu voi kohdistua liiketoimintaa harjoittavaan konkurssipesään tai uuteen toiminnanharjoittajaan sellaisessa ympäristövahinkotilanteessa, jossa ympäristövastuudirektiivin (2004/35/EY) mukainen merkittävyyskynnys ei ylity. Kyseiset tahot rinnastetaan tällöin toiminnanharjoittajaan ja niihin kohdistuu aiheuttamisperiaatteen mukainen ensisijainen vastuu edellyttäen, ettei ympäristövastuuta ole rajoitettu esimerkiksi yrityskaupan yhteydessä. Julkisoikeudellinen ympäristövastuu voi kohdistua liiketoimintaa jatkavaan konkurssipesään tai uuteen toiminnanharjoittajaan myös toissijaisen vastuujärjestelmän kautta, jos ne ovat pilaantuneen alueen haltijoina olleet tietoisia pilaantumisesta tai antaneet siihen suostumuksensa. Ehdotettu ympäristövastuita konkurssissa koskeva sääntely selkeyttää toteutuessaan konkurssipesän vastuuta ja nykyistä epäselvää oikeustilaa. Liiketoimintaa jatkava konkurssipesä vastaisi pääsääntöisesti kaikista konkurssivelallisen toiminnasta johtuvista ympäristövelvoitteista sen liiketoiminnan osalta, jota se on päättänyt jatkaa. Sellaisen konkurssipesän, joka ei jatka konkurssivelallisen liiketoimintaa, toimimisvelvollisuus ja julkisoikeudellisen ympäristövastuun ulottuvuus määräytyisivät riippuen siitä, miten vaaraelementtiä tulkitaan. Konkurssipesälle asetettu toimimisvelvollisuus terveydelle tai ympäristölle vakavaa vaaraa tai vakavaa haittaa aiheuttavissa tilanteissa edistäisi mahdollisesti myös yleisen ympäristöedun toteutumista. Toisaalta ehdotettu sääntely ei muuta sitä tosiasiaa, että suurin osa konkursseista raukeaa varojen puutteeseen. Ympäristön pilaantuminen on merkittävä ongelma, minkä vuoksi toissijaisten ympäristövastuujärjestelmien kehittäminen edelleen on tärkeää.